Ongelmana on, että en hyväksy itseäni. Koen aina olevani vääränlainen. Tuntuu, että en kelpaa, koska olen hiljainen, ujo ja epävarma. Nyt on tullut pakkomielle suorittaa ja tunnen usein syyllisyyttä, jos en tee mitään järkevää, kun ajattelen että tämänkin ajan voisi käyttää hyödyksi. Tuntuu, ettei oikein mikään oikeasti kiinnosta, kavereitakaan ei huvittaisi nähdä, silloinkin odotan yleensä, että milloin pääsen kotiin koneen ääreen. Lisäksi minulla on pakottava tarve saada huomiota joltain mukavalta aikuiselta. Mitä voisin itse tehdä terapian lisäksi?
Suorittamisen tarve
18girl
5128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Omalla kohdalla auttoi lääkkeet, säännöllinen unirytmi, liikunta ja jonkinnäkönen halu kehittyä ammatillisesti (järkevä jatkokoulutuspaikka). Täytyy vaan keskittyä siihen mitä tekee ja koittaa kiinnostua siitä. Koneella lagaaminen ja jumitus tekee vain masentuneemmaksi.
Noilla taustatiedoilla on aika paha sanoa mitään muuta, mutta uskoakseni oon ollu suht samassa jamassa.
Kiitos vastauksesta! Onko muita kokemuksia?
Heitän nyt tännekkin, kun en itse saanut mitään vastausta.
Kuulostaa ehkä oudolta, mutta elämä tuntuu olevan kuin mitäkin tietokonepeliä missä suoritetaan ja saavutetaan ja sitten, kun jäät pelissä johonkin kohtaan jumiin niin sekös sitten ******** (kaikki pelaajat varmasti tietävät). Mutta se miten paljon saavutat ja missä ajassa niin riittääkö? Ehei, nälkä kasvaa syödessä ja pakko saada sama tehtyä paremmin, nopeammin what ever ja uusia asioitahan on aivan pakko tehdä tai saavuttaa oli se sitten lukea 20 kirjaa, saada 300 Facebook kaveria, nostaa vielä 10kg enemmän penkistä ynnä muuta yhtä oleellista. Mitään elokuviakaan ei voi katsoa ihan vain huvin vuoksi vaan niittenkin on palveltava jotain suurempaa kokonaisuutta kuten saada puheenaihetta tai opetella supliikkia tai näyttelijöitä.
Vaikken nyt haluakkaan olla huomion keskipisteenä johtuen semi huonoista sosiaalisista taidoista (taas pelimaailmaan missä kaikkea pitää suorittaa) niin huomiotta jääminenkin on aivan järkyttävä vaihtoehto. Ah sitä tyydytyksen tunnetta, kun saat porukan nauramaan heitetyllä vitsillä tai millä lie sloganilla. Hieman narsistinen piirrehän sekin on, mutta toisin kuin narsisti niin en hae huomiota keinolla millä hyvänsä.
Pointti on sama eli koko ajan pitäisi tehdä jotain, mutta töissäkin sitä ajattelee lähinnä seuraavaa kahvitaukoa ja himaan koneelle pääsyä.
"elämä tuntuu olevan kuin mitäkin tietokonepeliä"
Skitsofrenia.
...Jossa suoritetaan ja saavutetaan... Jäi näköjään lukematta. Ennen olin täysin koukussa pelaamiseen ja pelissä saavuttamiseen (kiitos WoW). Nykyään ei pelata jaksa ja tämä suorittamisen tarve siirtynyt ihan tosielämään.