Hei kaikki, oon 14v tyttö ja täysin hukassa tällä hetkellä. Vuosi sitten menin tutustumistilaisuuteen uuteen kouluuni. Silloin näin hänet ensimmäisen kerran. Simät vaan sattui just sillä sekunnilla kattomaa häntä. Hän oli toisessa pöydässä ja katsoi mua. Kesti hetki enne ku ees tajusin sen ja sit hymyilin sille ja se mulle. Vaaleet hiukset ja maailman ihanimmat suklaanruskeet silmät. Kuulin monen ihmisen kautta sen nimen ja pyysin kaveriks fbssä. En nähny sitä tyyppii sen koommin koko kesänä mut en todellakaa unohtanu sitä. Mä mietin sitä joka päivä ja välil menin kiertelee kappee vaa jos tuuril näkisin sen. Kesän aikaa tuli ilmi faces et en ollu todellakaa ainoo joka on sen perää... sit alko koulu. Se ei ollu mun kaa samal luokal joten näin sitä vaa välkät ja sillo juoksentelin melkee sen peräs et näkisin sen. Vaa et näin vilahduksen siit sai perhoset leijumaa mahassa ja pelkkä kattominen teli mut maailman onnellisimmaks ihmiseks. Sama meno jatku jouluun asti. Yleensä ruokalas me katottii usein toisiamme. Samal taval ku ennenki. Oltii jopa puhuttukki välil jossai sattumalt porukas. Tuli joululoma ja tuntu hirveelt joutuu eroon siit. Uudenvuoden aattona kuulin kaverilta joka oli kuullu toiselt mun kaverilta et Hän oli puhunu jotai must. "Ei se mikää parhaimma näköne oo" tai jtn sellasta. Sillon heräsin ehkä todellisuutee. En voinu olla lääpällään siihe. Halusin lopettaa sen tunteen ja ehkä onnistuinki. Kouluun palaaminen ja sen kohtaaminen oli kamalaa ja vaikeeta. En voinu olla tuijottamat sitä ja kielsin sen iteltäni. Olin kertonu syksyl täst mun parhaalle ystävälle ja se ymmärsi kait mua.
Mut nyt just ku luulin et se loppu, ni se on alkanu kattoo mua ja puhuu mulle välil. Mun pitäis vihata sitä en sais antaa sen tapahtuu uudestaa koska en haluu itkee iltoi... silti mun on pakko kattella sitä ihan pakko tuijottaa ja sen jälkee oon taas hetken onnellinen. Paras ystävä sanoo et oon vaa kokoaja tykänny siitä mut oon vaa jotenki keksiny et vihaisin sitä. En tiiä enää mitä haluun enkä mitä tehdä... auttakaa :(?
Tiiän toi kuulostaa joltai teinidraamalt mut se on totta...
Mut nyt just ku luulin et se loppu, ni se on alkanu kattoo mua ja puhuu mulle välil. Mun pitäis vihata sitä en sais antaa sen tapahtuu uudestaa koska en haluu itkee iltoi... silti mun on pakko kattella sitä ihan pakko tuijottaa ja sen jälkee oon taas hetken onnellinen. Paras ystävä sanoo et oon vaa kokoaja tykänny siitä mut oon vaa jotenki keksiny et vihaisin sitä. En tiiä enää mitä haluun enkä mitä tehdä... auttakaa :(?
Tiiän toi kuulostaa joltai teinidraamalt mut se on totta...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.