Avautuminen

Nyt on pakko avautua, vaikka tää ei välttämättä oikea paikka siihen olekkaan, mutta täällä se tuntuu huomattavasti helpommalta...
Olen oikeastaan muutenkin parempi avautumaan kirjoittamalla, mikä toisaalta itsestäkin tuntuu jotenkin "raivostuttavalta", koska olisi niin ihana jos saisi jollekkin purettua kaikki, niin ilot kuin surutkin (varsinkin ne surut)... Oikeastaan sen jo olen tämän hetkiselle "miehelle" jo alkuaikoina sanonutkin että en oikeastaan osaa puhua mistään, että tuntuu luonnollisemmalta pitää kaikki vaan sisällä ja miettiä ne rauhassa tai unohtaa..

Siitä on n. 5 kk kun aloitimme "tapailun" tai miten sen nyt voisi oikein ilmaista... Ja tällä hetkellä oikeastaan asia josta haluaisin puhua tämän miehen kanssa, koska tunnen itseni omalla tavallani epävarmaksi, vaikka en sitä välttämättä ulospäin näytäkkään, on se että miksi tämä mies haluaa olla mun kanssa, vaikka itsestä tuntuu että tämä kyseinen mies voisi saada melkein kenet tahansa, mitä se on mitä me "tehdään" seurustellaanko, tapaillaanko, (säädöksi en sitä välttämättä enää kuitenkaan määrittelisi, koska kuitenkin viimeisen 3 kk aikana ollaan joka yö nukuttu samassa osoitteessa, eikä oikeastaan olla päivääkään erossa) mutta emme ole kuitenkaan koskaan keskustelleet aiheesta... Epävarmuutta kasvattaa osakseen myös se että ikäero on aika suuri (n. 12 vuotta)

Samalla ehkä ärsyttää tapa, miten tulen mustasukkaiseksi/ärsyynnyn siitä, jos huomaan että muut naispuoliset ihmiset saavat enemmän huomiota, vaikka se olisikin ihan pelkästään harmitonta, joka päiväistä keskustelua... Itse ajattelen että se osittain johtuu myös siitä, että en oikeastaan tiedä omaa "asemaani" miehen elämässä...
Useampaan kertaan olen miettinyt, että tänään on se päivä kun nostan kissan pöydälle ja selvitän missä mennään, mutta sitten kun tulisi sopiva hetki, en halua edes ajatella tai avata suutani, vaikka kovasti haluaisin asiaan selvyyden, koska uskon kuitenkin sen selviämisen helpottaisi omaa oloa ja olemista...