Valitusta mieheni lapsesta(ko) vai miehestäni?

Sekava olo.
Mieheni lapsi ei ällötä , mutta minun on vaikea hyväksyä sitä että:

- hän on äärimmäisen ylipainoinen
- mieheni on aivan hermoheikko minulle kun tämä lapsi on meillä
- lapselle ei kannata sanoa jos esim. astiat ei mene koneeseen, vaatteet jätetään lojumaan, käyttää liian pientä paitaa tai housuja, kulkee ulkona , sisällä ja kylässä samat vaatteet päällä (ei siis vaihda niitä). Jos sanoo, mies suuttuu, ottaa sen täytenä v******luna lasta kohtaa vaikkei se sitä ole
- mies tavallaan vaatii minua ja meidän yhteisiä lapsia olemaan paikalla kun tämä hänen ex suhteesta oleva lapsi tulee ( eli 2h pois olo saattaa jo laukasta miehessä suuttumuksen)
- kaikki miehen suuttumus on minun syytäni, viimeksikin olin aivan hiljaa kun suuttui enkä reagoinut häneen kun paasasi ja meuhkasi
- lapsen ei tarvitse tehdä mitään, vaikka koen että meidän kodissa on omat säännöt mitä hänellä on oman äitinsä kanssa kenen kanssa asuu vakituiseen
- minun mielipiteillä ei ole väliä, mutta tämän lapsen mielipiteillä on eli esim. vaikka miten olisi saanut tarttuvan taudin jo äitinsä luona hän tulee meille, mutta jos tilanne on päinvastoin, meillä olisi tarttuva tauti (esim. infulenssa, noro tms) niin silloin tämä lapsi saa päättää tuleeko meille vai ei.

Ja ne plussat...hmm...

lapsi on mukava ja kiltti
6218
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

ja vielä yksi plussa, rakastan miestäni kaikesta huolimatta erittäin paljon, kaikesta huolimatta hän on aivan ihana ja huomaavainen, ainoa paitsi ovat ne hetket kuin tämä lapsi on meillä. mutta joo, olen tottunut elämään sen asian kanssa, mutta en tiedä onko se lapsi tottunut elämään sen kanssa kun isä saattaa yhtäkkiä tulla ovelle sanomaan napakasti että pakkaa tavarasti, olemme muualla vkonlopun.

Äänestä

Miehesi on yhä lapsi eikä näytä kehittyneen aikuiseksi, koskapa ei osaa vieläkään käsitellä eroaan oikein vaan purkaa antipatioitaan entiseen vaimoonsa lapsen tekemisien kautta. TUo mies pysyy kiukuttelevana lapsosena ilmeisesti lopun elämäänsä.

Äänestä

Pähkinänkuoressa: haluan miehen, mutta en hänen lapsia, koska lapsissa on jotenkin myös heidän äitinsä läsnä. Toiseksi mies rakastaa lapsiaan ja lapset isäänsä, olen hieman kuin vaimon tontilla.

Muuten Ap.oli hienosti kerännyt aikaisempien viestien ongelmat.

Siis vielä kerran yhteenvetona, rakastan miestäni, mutta en hänen lapsiaan.

Tätähän tämä on.

Äänestä

Mites se lapsen ylipaino nyt tähän liittyi?

Tässä kuviossa ei nyt kohtaa seuraavat asiat: Jos sinä et sydämestäsi hyväksy hänen toista lastaan osaksi perhettänne (kuten edellisessä viestiketjussa jo kirjoitin), et tule saamaan osaksesi miehesi rakkautta tai kunnioitusta.
Veri on aina vettä sakeampaa ja jos tilanne menee äärimäisyyksiin hän valitsee poikansa ennen sinua. (Kerroit et oli uhannut lähteä aiemmin).

Tekstistäsi käy hyvin ilmi ettet rakasta tätä toista lasta yhtään etkä oikeasti välitä hänestä. Aiemmin sanoit olevasi läsnä ja teette kyllä kaikkea kivaakin yhdessä..

..mutta mitäpä jos tunnustaisit itsellesi, että sulla taitaa oikeasti olla ongelmana juuri tuo tunteettomuus toista lasta kohtaan jonka vaistoaa jo kaukaa.. Et ole läsnä, et välitä, erotat kyllä tekemisissä ja menemisissä oman ja miehesi lapsen.. vai oletko esim pyytänyt vanhempaa lasta sinun ja pikkusen mukaan johokin paikkaan kolmistaan.. vilpittömästi, huomauttamatta ylipainosta tai muusta "viasta".

Tämä on siis puoleeton näkemykseni tilanteesta. Älä ole itsellesi epärehellinen.. sanomatta mitään pahaa sanaa voi loukata toista pahasti.

Äänestä

en ole pyytänyt, joskus silloin kun yhteisen lapsemme serkuilla on syntymäpäivät tms, mutta eivät ole lähteneet. Eivät hekään pyydä meitä mukaan kun menevät omilla menoillaan ja näin on ollut aina, myös ennen lapsemme syntymää.

Ylipaino liittyy sen verran että tietyllä tapaa ihmettelen miksei lapsen vanhemmat puutu siihen. Kotona lapsi syö kuuleman mukaan valmisruokia ja paljon roskaruokaa, meillä mies saattaa jo klo 10 kun lapsi vasta herää heittää ranskanperunoita eteen. Mies sanoo ettei pysty vaikuttamaan siihen mitä lapsi syö, mutta pystyisi mielestäni ainakin kun hän meillä on niin opastamaan tai ohjeistamaan tai antamaan terveellisempää ruokaa.

Välinpitämättömyys minun kohdaltani on sen takia koska olen niin monet monituiset kerrat saanut karvaasti kuulla että älä puutu heidän asioihin. Sanoin mitä tahansa, kaikki oli väärin, joten jätin puuttumatta tai sanomatta.

Tottakai hän valitsee mielummin etälapsensa kun minut tai lähilapsensa, hän haluaa luultavasti tehdä tästä toisestakin lapsesta itselleen etälapsen.

Kehuu miten hyvä äiti olen meidän lapselle ja kun tulee viikonloppu jolloinka tämä vanhempi lapsi tulee niin saan kuulla (ja se lapsi myös) kuinka en hoida lastani ja en ole mikään hyvä äiti. Asioissa on paljon , mutta asenneongelma liian rankka vielä miehellä tätä vanhempaa lastaan kohtaa. Hän on aivan liian herkkä sen suhteen. ymmärtäisin jos haukkusin hänen lastaan, komentelisin , huutaisin jne mutta kun en tee näitä.

Äänestä
  • Joo, no itselleni ei tulisi mieleenkään ottaa miestä, jolla on lapsia aiemmista suhteista, koska se tietää yleensä vain ongelmia. Rakastu ensi kerralla lapsettomaan mieheen. Suosittelen lämpimästi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


valivali2 kirjoitti:

Sekava olo.
Mieheni lapsi ei ällötä , mutta minun on vaikea hyväksyä sitä että:

- hän on äärimmäisen ylipainoinen
- mieheni on aivan hermoheikko minulle kun tämä lapsi on meillä
- lapselle ei kannata sanoa jos esim. astiat ei mene koneeseen, vaatteet jätetään lojumaan, käyttää liian pientä paitaa tai housuja, kulkee ulkona , sisällä ja kylässä samat vaatteet päällä (ei siis vaihda niitä). Jos sanoo, mies suuttuu, ottaa sen täytenä v******luna lasta kohtaa vaikkei se sitä ole
- mies tavallaan vaatii minua ja meidän yhteisiä lapsia olemaan paikalla kun tämä hänen ex suhteesta oleva lapsi tulee ( eli 2h pois olo saattaa jo laukasta miehessä suuttumuksen)
- kaikki miehen suuttumus on minun syytäni, viimeksikin olin aivan hiljaa kun suuttui enkä reagoinut häneen kun paasasi ja meuhkasi
- lapsen ei tarvitse tehdä mitään, vaikka koen että meidän kodissa on omat säännöt mitä hänellä on oman äitinsä kanssa kenen kanssa asuu vakituiseen
- minun mielipiteillä ei ole väliä, mutta tämän lapsen mielipiteillä on eli esim. vaikka miten olisi saanut tarttuvan taudin jo äitinsä luona hän tulee meille, mutta jos tilanne on päinvastoin, meillä olisi tarttuva tauti (esim. infulenssa, noro tms) niin silloin tämä lapsi saa päättää tuleeko meille vai ei.

Ja ne plussat...hmm...

lapsi on mukava ja kiltti

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu