Puhutaan riittävyydentunteesta!

Mikäli samaistut ajatuksiini tai sinulla on vaikkapa rakentavaa sanottavaa, ole hyvä ja kerro.

Minulla on huono itsetunto, olen lähestulkoon koko ikäni kärsinyt masennuksesta mutta minulla on kuitenkin järki päässäni ja mikäli järjen valossa katson, voin kertoa olevani ihan normaali, ihan kaunis tyttö tällaisena mitä olen.

Seurustelen, ja alku olikin ihan sujuva. Jossain vaiheessa tätä kolmevuotista suhdettamme tulin kuitenkin hyvin herkäksi vartalostani. (käyn terapiassa ja selvittelen tätäkin aihetta mutta kaipaan silti myös ihan vain ajatustenvaihtoa muiden kanssa) olettaen, että kävimme niin tutuiksi toisillemme että aloin miettiä mahdollista kyllästymistä.

Alastomuus mediassa on saanut minut melko katkeraksi enkä häpeä myöntää sitä, sillä kaltaisiani on, ja mielestäni tätä ei voi vain naureskella näkymättömiin. Minä pelkään, että poikaystäväni vertaa minua muihin. En siedä ajatusta että hän hetkeksi unohtaisi minut ja ajattelisi jotakuta muuta. Tahdon olla paras mahdollinen, hän saa nähdä jumalaisen kauniita naisia kunhan minä olen hänelle _yhtä_ kaunis kuin he. Itse punnisten paljon, hän taas on spontaani. Pelkään että hän tosiaan unohtaisi minut. Minä tunnistan itsessäni asioita, enkä salli itselleni tietenkään niitä asioita mitä en toivoisi kumppaninikaan tekevän. Ja voin myöntää että minä kyllä vertailen. Siksi on vaikea uskoa etteivät muut niin tekisi, eikä tämä minua auta rauhoittumaan.

Koen, että minussa ei ole mitään erikoista. Miehet näkevät niin paljon alastomia naisia joka puolella, etten usko poikaystäväni edes tunnistavan minua jos seisoisin rivissä kymmenen muun alastoman kanssa. En itsekään häntä varmasti tunnistaisi, mutta peniksenkuvia nyt harvemmin missään oikeasti näkee, tiedätte varmaan. Alastomuus on miehiä varten. Koen, että koska itselleni seksi on hyvin yksityinen asia, arvoni laskee aina kun hän näkee seksikkäitä naisia, sillä minun vartaloni näkemisessä ei ole mitään erikoista. Olen vain yksi niistä vartaloista joita hän päivittäin katselee.
Tunnepitoisuus on eri asia. Ongelmani keskittyy siis nimenomaan siihen, riitänkö ulkonäköni perusteella.


Olen hyvin itsepäinen tästä, tiedän sen. Mutta tosissani tahdon saada järeän vastauksen joka vakuuttaa minut. Osaan kyllä huijata itseäni, mutta tahdon tulla normaaliksi, vapautuneeksi ihmiseksi. Tarvitsen apua, ja toivoisin saavani asiallisia vastauksia.