pimeänpelko, äiti ei ymmärrä

Moikka,

Olen 3-kymppinen nainen, ja pelkään yhä pimeää, olen pelännyt aina. Nukun myös valo päällä ja on aika vaikeaa saada oikeanlainen valaistus. Että olisi niin valoisaa ettei pelottaisi, mutta että pystyisi kuitenkin nukkumaan.

Sinulle on jo tarpeeksi taakkaa siinä, että pelkäät pimeää (yritän itse tässä juuri turruttaa omaa ahdistustani alkoholilla, älä tee näin, olen huono esimerkki:) ) ilman että äitisikin vielä siitä "rankaisee". Ihmiset, jotka eivät itse pelkää pimeää, eivät yleensä ymmärrä asiaa. Kaikki läheiseni, jotka asiasta tietävät, hyväksyvät kyllä sen mutta tietynlaisella huvittuneisuudella. Kukaan ei ota sitä tosissaan, vaikka minulle pimeänpelko on yhtä helvettiä. Auringonlaskua oli tänäänkin todella ahdistavaa seurata. Kesät ovat suuri helpotus.

En valitettavasti oikein osaa vastata kysymykseesi, olisi kiva itsekin tietää miten ihmiset saa ymmärtämään tällaisen... Kai äitisikin pelkää jotakin irrationaalisesti? Esim. hämähäkkejä, korkeita paikkoja?

Itselläni on kova esiintymispelko ja vältän tilanteita minkä kerkiän. Vaikka tilanteeni on eri, ymmärrän täysin. Minullekin sanotaan, että jännitys on normaalia, mutta he eivät tiedä miten paha jännitykseni on, he eivät ole kokeneet vastaavaa. Peloista pääsee usein eroon kohtaamalla ne, mutta se on hyvin raskasta ja vaikeaa. Ehkä jos totuttelet vähän kerrallaan? Harjoittele hämärässä jne. Ehkä myös lääkärille menosta olisi apua?

Kaikilla on jokin pelko eikä siinä ole mitään väärää

Aloittajalle.

Äitisi toiminta ja puhe kertoo aika paljon.
Ymmärrät varmaan, että normaali äiti ei sanoisi noin lapselleen vaikka lapsi olisi jo keski-iässä. Tai, no, monien näillä sivuilla olevien äidit varmaan juuri sanookin tuollaista...

Sinä puhut pimeän pelosta, mutta oletko koskaan purkanut äitisuhdettasi kenenkään asiantuntijasi kanssa?

En tiedä, auttaisiko...olen kokeillut käppäillä otsalamppu päässä, taskulamppu kädessä, katuvalojen läheisyydessä..aina kun johonkin heittääntyy varjo, panikoin, koska jostain syystä minusta näyttää siltä kuin varjo liikkuisi tai jotain emt..
Ihme kammo.

Hyvä kuulla, mutta tarkoitat varmaan psykologia, etkä psykiatria?

Onko äitisi piikittely ollut jatkuvaa ja muistatko sitä lapsuudesta?

Itse olen keski-ikäinen mies ja omien pelkojeni, pakko-oireitteni, neuroosien lähteeksi paljastui äitisuhde ja se on hyvin yleistä. Varhaislapsuudesta asti jatkunut piikittely/haukkuminen ja sokeus omia virheitä kohtaan jättää aina jäljen aina lapseen. Sain helpotettua omia pelkoja siedätyshoidolla, mutta vasta sitten kun käsittelin sen oikean ongelman ja purin sitä tarpeeksi, niin pääsin oikeasti yli niistä jutuista, jotka olivat seurausta siitä. Itselle ei olisi tullut mieleenkään, että joku pelko voisi liittyä äitisuhteeseen.

Oli outoa tajuta, ettei terve äiti piikittele lastaan tai tee pilkkaa hänen ongelmista.

Olisiko sulla nyktofobia eli pimeiden pakkojen fobia? Onks se sulla niin että se on voimakasta pelkoa vai täyttä fobiaa että et voi nukkua pimeässä vaikka mikä olisi?

Kaikissa peloissa altistaminen on oikeastaan ainoa lääke mutta sun äitisi on kyllä raivostuttavan ymmärtämätön ton sun ongelman suhteen. Osta jotain aidon näköinen hämähäkki tai käärme ja heitä se sen päälle kun se nukkuu niin katsotaan miten se reagoi siihen. Jos säikähtää oikein kunnolla ja nolaa itsensä niin ota se asia aina puheeksi kun hän piikittelee sinua.

Kyllä pimeän pelko on jossain suhteessa ihan hyödyllistäkin kuten että ei lähde pimeään metsään lenkille tai vastaavaa.

Pimeän pelko on ihan oikea ongelma ja on suht yleinen mutta kaikki ei sitä myönnä. Varmaan kaikista ihmisistä tulee vähän erilaisia pimeässä liittyen suojeluvaistoon ja siihen kun ei näe niin kuuloja ja haju toimii paremmin. Voisin veikata että suurin osa ihmisistä pelkää pimeää jossain määrin jos joutuu vaikka kävelemään pimeän metsän läpi.

Joku kaverisi vois ehkä auttaa sua altistamisessa.

Hei taas,

Tuli mieleen tuosta kun sanoit että äitisi mielestä pimeän pelko on lapsellista, että mielestäni se on (ollut) yksi lajinselviytymisen kannalta tärkeimmistä peloista. Pimeän aikaan liikkuvat saalistajat ja ihmisen näkökyky on niin huono että pimeässä on oltava erityisen varuillaan ja aistit mahdollisimman terävinä, jotta ei tulisi syödyksi tai putoaisi kuoppaan tms. Tietenkin tämä on nyky-yhteiskunnassa täysin hyödytön ominaisuus, mutta pimeänpelko ei missään nimessä ole alunperin ollut mikään turha pelko. Toisilla se vain on voimakkaampana. Eihän Suomessa hämähäkkejäkään tarvitse pelätä, mutta jotkut saavat paniikkikohtauksen pelkästä hämähäkin kuvan näkemisestä.

Luulen että äitisi piikittely ei syvemmällä tasolla edes aiheudu pimeänpelostasi, vaan on vaan pelkkä peitekeino piikitellä sinua edes jotenkin, kun ei uskalla tai halua sanoa mikä on todellisuudessa vialla. Usein oma paha olo kun puretaan toisiin (läheisimpiin) ihmisiin..

Masennus varmaan on osaksi tekijänä? tai mt ongelmat?
laukaisee noi pimeän pelot? Sulla täytyy olla taustalla, jotain muutakin kun pimeän pelko? Luulisin? ja jos tulee satunnaisesti? ota tilanteet huomioon ja kirjoita vaikka paperille oireet. Missä olit, mitä teit?
Mihin aikaan yleensä meet nukkumaan? Ja milloin noi sun oireesi iskee?
iskeekö ne kun olet enemmän väsynyt?
kun noita on tullut vaikka ihan paperille listattua.
Mieti ja käy puhumassa lääkärille. Uskon että oireesi, loppuvat jossain vaiheessa. Hyvin usein pelko, on siellä korvien välissä niin jurtuneena että, siihen ei oma apu riitä.