Istun yksin kämpässäni palellen ja poltan kynttilöitä kuolleiden läheisten muistolle. Sisareni elävät onnellisina lämpimissä kodeissaan puolisoiden ja lastensa kanssa myös kaikki serkkuni ovat löytäneet puolison ja tehneet liudan lapsia. Eläneet jo lapsesta lähtien onnellisina ja tasapainoisina. Minä olen täysin yksin koko terveyteni menettäneenä kenenkään kaipaamatta ja lopulta minut löydetään vuoden kuluttua muumioituneena pölykerroksen alta huoltomiesten tullessa kämpälle kun vuokranantaja ei ole saanut vuokrarahoja tililleen. Miksi siis toivoa jotain parempaa jos tämä on todennäköinen tulevaisuus.
Visio tulevaisuudesta
On synkkä
4160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet vielä nuori, älä nyt lannistu!
Ihmisen pitäisi löytää elämä ihan omana itsenään ja oppia nauttimaan siitä. Ihminen ei ole eläin, mutta niihän eläimetkin tekevät. He vain elävät, pakenevat kun peto ajaa takaa ja niillä on viimeiseen hengenvetoon asti ellämässäsäilymisen vietti. Ja eläin ei tiedosta elävänsä "ketään" varten erikoisemmin ja hoitaa jälkeläisensäkin vain vaistonsa ohjaamana.
Minulla on myös sisaria ja heillä perheesä, mutta itse olen eronnut ja lapseton. Tuskin minuakaan kukaan kaipaa tällä hetkellä erikoisemmin, vaikka voisin kai olla nyt jonkun luona kylässä. Olen löytänyt myös elämisen milekkyyden ihan vain tässä fyysisessä kotelossani ruumiissa ja pienessä kodissakin on ihan kiva olla. Varmaan yksi syy elämänmielekkyteen kumpuaa uskostani. Tiedän että en ole täällä sattuman oikusta ja kaikki vuoteni ja päiväni ovat täällä Luojan aivoittamiani. Uskon esirukouksen voimaan ja koen Jumalan läsnöoloa ihan vain ollessani tässä.
Varmaan ystäväni, sinua rassaa huono terveys ja koet tuota yskinäisyyttä.Helposti se itsesääli ryömii seuralaiseksi. Jos sinula on sairauksia niin onko ne sellaisia, että ne rajoittaa pahasti liikkumistasi. Ja etkö ole saanut seuraa esim. potilasjärjestöistä.
Älä anna noiden ikävien ajatusten vallata kokonaan mieltäsi. Ala sinäkin kirjoittelemaan ja antamaan aikaasi: Tietenkin jos on masentunut niin ei oikein jaksa paneutua toisten murheisiin. Ja eletään vain yksi päivä kerrallaan! Turha miettiä murheita vuosien päähän!
Ajatuksilla on sen verran suuri voima, että kannattaisi miettiä mitä miettii. En tarkoita mitään yliluonnollista voimaa vaan sitä, että ajatukset näkyvät asenteissa ja teoissa. Jostain muistan lukeneeni, että ajattelemme päivässä noin 60 000 ajatusta. On ihan selvää, että jos 59 900 niistä on kielteisiä, niin se näkyy naamasta ja koko ihmisestä. Ja kun se näkyy naamasta niin ei varmasti kukaan lähesty, ei halua tutustua, ei olla missään tekemisissä. Uskon siihenkin, että kielteinen ajattelu voi ihan konkreettisesti sairastuttaa, masennuksen lisäksi voi tulla monia muita psykosomaattisia oireita.
Mitä jos ajattelisikin vuorokaudessa 59 900 iloista ja positiivista ajatusta ja sallisi itselleen 100 synkkää ajatusta päivässä? Ihan riittävästi saisi siltikin synkistellä (itse asiassa tuo kuulostaa valtavan isolta määrältä!). Voi olla, että vähitellen kuitenkin huomaisit, että ne sata ajatustakin vievät ihan turhaa energiaa ja on paljon mukavampaa ajatella iloisia asioita. Kokeile!
Tästä nyt on tutkittuakin tietoa jo, pessimistisesti elämään suhtautuvat
elivät sen mukaan keskimäärin pidempään kuin muut.
Otanta oli tutkimukseen muistaakseni tuhansia jos ei peräti kymmenen
tuhatta henkilöä.
Tiedä sitten, voihan se tietysti mukavammalta tuntua jos kykenee
hieman lupsakkaampaan elämänasenteeseen.
Itse kukanenkin tulkoot uskomuksillaan autuaaksi.