Mitä tarkoittaa "primääri"

Hmm, "ensisijainen"...? Vaiva on laaja-alainen visuaalinen hahmotushäiriö (en tunnista kasvoja, en esim. kykene kopioimaan kuvioita paperilta jne), ilmeisesti vasemman aivopuoliskon jonkinlainen toimintahäiriö. Minulla ei ole nyt diagnoosia tässä, joten valitettavasti en voi siteerata koko lauseyhteyttä. Kiitos silti vastauksesta!

Sari kirjoitti:

Hmm, "ensisijainen"...? Vaiva on laaja-alainen visuaalinen hahmotushäiriö (en tunnista kasvoja, en esim. kykene kopioimaan kuvioita paperilta jne), ilmeisesti vasemman aivopuoliskon jonkinlainen toimintahäiriö. Minulla ei ole nyt diagnoosia tässä, joten valitettavasti en voi siteerata koko lauseyhteyttä. Kiitos silti vastauksesta!

hahmotushäiriöitä - nimom. vamma aivojen vasemmalla puolella - todettiin 5 v sitten sen jälkeen kun terkkalääkäri lähetti oireiden perusteella magneettikuvaan. vamma aivojen vas.puolella voi aiheuttaa nimenomaan hahmotushäiriöitä, kognitiivisiä häiriöitä, vaikeuksia tunnistaa kasvoja, myös erilaiset toimintahäiriöt mahdollisia saattaa vaikuttaa esim kirjoittamiseen mitä minulle ei tee. en erota tuleeko auto/ihminen minuunpäin vai poispäin, kun katson telkkua jonkun pää saattaa yhtäkkiä hävitä yms vähemmän mukavaa, sen lisäksi satutan itseni kun en hahmota ruumiini rajoja eli kolhin itseäni ovenpieliin esimerkiksi. nämä aivojutut ovat aika moniselitteisiä eikä kaikkea kannata uskoa edes mitä neurologit sanovat, minun yhdessä epikriisissä jonka sain lukee tylysti; arvioitu elinaika 5--7 vuotta ja tässä minä nyt istun viisi vuotta myöhemmin - joo`vaivat ovat samanlaisia kuten ennen - osa pahentuneetkin, mutta kyllä minä pärjään - lääkitystä ei ole - varo jos sinulle tarjotaaan neuroleptejä tms minä en ottanut enkä koskaan ota vastaan edes rauhoittavia sillä - tämän vammani kanssa pystyn ja haluan elää selväjärkisenä kun tosiasia on se, että mitkään lääkkeet eivät näitä vaivoja paranna lääkkeet turruttavat vain - jos minä olisin suostunut ottaamaan neuroleptejä viisi vuotta sitten makaisin aivan taatusti nyt pakettina jossain hoitolaitoksessa! minun oireisiini kuuluu lisäksi voimakas eksymisen tunne - pelko ja olen myös eksynyt - mutta hurtti huumori on auttanut vaikkei tämä aina niin kovin naurata.
nukun huonosti, mutta en ota vastaan myöskään uni tai nukahtamislääkkeitä. jos ystävä hyvä haluat tietää lisää, kirjoita. olen tullut jonkinlaiseksi tietäjäksi näinä vuosia ja yksi asia on varma: pidä puolesi, älä niele kaikkea mitä sinulle tuputetaan - elämä on elämisen arvoista vammankin kanssa - se ei ole samanlaista kuin ennen - mutta elämää kuitenkin, tsemppiä sinulle! :-))

Täti Moonika kirjoitti:

hahmotushäiriöitä - nimom. vamma aivojen vasemmalla puolella - todettiin 5 v sitten sen jälkeen kun terkkalääkäri lähetti oireiden perusteella magneettikuvaan. vamma aivojen vas.puolella voi aiheuttaa nimenomaan hahmotushäiriöitä, kognitiivisiä häiriöitä, vaikeuksia tunnistaa kasvoja, myös erilaiset toimintahäiriöt mahdollisia saattaa vaikuttaa esim kirjoittamiseen mitä minulle ei tee. en erota tuleeko auto/ihminen minuunpäin vai poispäin, kun katson telkkua jonkun pää saattaa yhtäkkiä hävitä yms vähemmän mukavaa, sen lisäksi satutan itseni kun en hahmota ruumiini rajoja eli kolhin itseäni ovenpieliin esimerkiksi. nämä aivojutut ovat aika moniselitteisiä eikä kaikkea kannata uskoa edes mitä neurologit sanovat, minun yhdessä epikriisissä jonka sain lukee tylysti; arvioitu elinaika 5--7 vuotta ja tässä minä nyt istun viisi vuotta myöhemmin - joo`vaivat ovat samanlaisia kuten ennen - osa pahentuneetkin, mutta kyllä minä pärjään - lääkitystä ei ole - varo jos sinulle tarjotaaan neuroleptejä tms minä en ottanut enkä koskaan ota vastaan edes rauhoittavia sillä - tämän vammani kanssa pystyn ja haluan elää selväjärkisenä kun tosiasia on se, että mitkään lääkkeet eivät näitä vaivoja paranna lääkkeet turruttavat vain - jos minä olisin suostunut ottaamaan neuroleptejä viisi vuotta sitten makaisin aivan taatusti nyt pakettina jossain hoitolaitoksessa! minun oireisiini kuuluu lisäksi voimakas eksymisen tunne - pelko ja olen myös eksynyt - mutta hurtti huumori on auttanut vaikkei tämä aina niin kovin naurata.
nukun huonosti, mutta en ota vastaan myöskään uni tai nukahtamislääkkeitä. jos ystävä hyvä haluat tietää lisää, kirjoita. olen tullut jonkinlaiseksi tietäjäksi näinä vuosia ja yksi asia on varma: pidä puolesi, älä niele kaikkea mitä sinulle tuputetaan - elämä on elämisen arvoista vammankin kanssa - se ei ole samanlaista kuin ennen - mutta elämää kuitenkin, tsemppiä sinulle! :-))

"Täti Moonika", kiitos viestistäsi! Itselläni tämä vaiva on ilmeisesti synnynnäinen, tosin se tuntuu vanhemmiten (olen nyt 38) pahentuneen - tosin kyse voi olla siitäkin, että työn ja muidenkin olosuhteiden takia se vain vaivaa enemmän ja jaksan vähemmän "kompensoida" sitä huumorilla ja teeskentelyllä.

Oireesi kuulostivat kovin tutuilta, vaikka tämä minun tapaukseni taitaa olla lievempi. Joka tapauksessa - suo anteeksi sananvalintani - on ihanaa kuulla, että jollakulla on tämä sama vaiva. Joskus kun on vähän turhauttavaa koettaa selittää, etten "ihan oikeasti" kykene tunnistamaan ihmisiä kuvissa tai henkilöitä TV-ohjelmissa (tai esim. puolisoani kahvilassa), kun vastaus on yleensä, että "juu, minäkin aina sotken ihmiset keskenään". Siksipä minä tuonne neuropsykologillekin lopulta, kymmenen vuoden pähkäilyn jälkeen hakeuduin. Hän kyllä suoraan totesi (kuten arvelinkin), että vaiva ei parane eikä hoitoa ole, mutta kyllä tämän kanssa ihan hyvin elää. Lintujen tarkkailua se tosin ikävä kyllä rajoittaa aika vakavasti... :-|