Tää nyt ei varsinaisesti tälle palstalle kuulu mut kirjoitanpahan silti :)
Ongelmani on mieheni äiti. Hän ei ole paha ihminen, enkä varsinaisesti vihaa häntä.. hän on vaan äärimmäisen mustavalkoinen tapoihinsa juurtunut ja kaikkitietävä.
Aiemmin kaikki oli kutakuinkin ok ja jaksoin olla hänelle ystävällinen ja kohtelias kunnes pieni prinsessamme syntyi.
Tyttö on nyt viiden kuukauden ikäinen ja jo nyt on mun pinna niin tiukilla etten tiedä miten olisi.
Anopillani on tälläinen käsitys että kylään saa tulla kun siltä tuntuu, mitään ilmoittamatta. Itse vihaan tälläistä tapaa ja toivon että minulle ilmoitetaan jos ollaan tulossa. Anoppini vaan siis tulla pölähti mitään ilmoitamatta paikalle melkein päivittäin kunnes menetin malttini ja aika töykeästi ilmaisin et minun kotiini ei ole asiaa mikäli ei ensin soita, tähän hän vain vastasi ettei hänellä ole tapana soitella kun hän saa tulla poikkeamaan mikäli lähistöllä on.
Kuitenkin kommentoinnistani loukkaantuneena hän ei ole tullut enää kylään lainkaan.
Olen pyytänyt häntä käymään ja pyytänyt vahtimaan tyttöä pariksi tunniksi kun on itsellä ollut menoa ja olen olettanut että myös hän haluaisi välillä tyttöä vahtia. (Oma äitini on katsonut lasta useasti, enkä haluaisi et anoppi tuntisi oloaan "ulkopuoliseksi") Mutta hän on sitä mieltä että minun pitäisi viedä tyttö heille. Alkuun yritin selittää miten paljon helpompaa olisi että lapsi saisi olla kotonaan missä on kaikki tarvittava.. plus et itselläni on kivempi olo jos lapsi on kotonaan.
kerran sitten vein hänet sinne kun itsellä oli kampaaja, kävin vielä kaupassa et olin sen reilu pari tuntia pois.. sillä välin anoppi oli kutsunut heille kaksi sisartaan myös lasta katsomaan.. Tää olis ollu ok mut toinen sisaruksista heitti ns.. vitsinä et "pakko oli tänne tulla tyttöä moikkaamaan kun teille ei kukaan uskalla tulla" Oletan et tää kommentointi oli lähtenyt jostain mitän anoppi on tuumaillut.
Toisena ongelmakohtana on tavaroiden ostelu.. On ihanaa että ostetaan lapsenlapselle tavaroita, vaatteita jne.. mutta meille tulee kaikkea turhaa "rojua" kuten enkeli koristeita, kesävaatteita (jotka ovat tämänhetkistä kokoa), hurjan paljon pehmoleluja, sukkia pilvin pimein jne.. oon yrittänyt vihjailla et ostaisi mielummin jotain mitä me tarvitaan mut siihenkin tuli kommenttia et "kun löysin niin ostin sellaisen" tai et "lahjan antaja saa päättää" joo ok onhan se noinkin mut itse kun ostan esim.. kummilapsille lahjoja niin kysyn mitä he sattuisivat tarvitsemaan.
Miten saan tän ihmeellisen vihakierteen katkaistua? Tuntuu et olen itse niin lapsellinen kun loukkaannun ja hermostun ihan pienimmistäkin asioista mitä miehen äidin suusta sattuu tulemaan. Olen jo niin alhainen et odotan että hän nälväisee jotain vain että pääsen itse kuittailemaa takaisin.
Nykyisin meidän kohtaamiset (siis siellä heidän kotonaan) ovat sisällöltään kuin pikkulasten hiekkalaatikolta.
Ongelmani on mieheni äiti. Hän ei ole paha ihminen, enkä varsinaisesti vihaa häntä.. hän on vaan äärimmäisen mustavalkoinen tapoihinsa juurtunut ja kaikkitietävä.
Aiemmin kaikki oli kutakuinkin ok ja jaksoin olla hänelle ystävällinen ja kohtelias kunnes pieni prinsessamme syntyi.
Tyttö on nyt viiden kuukauden ikäinen ja jo nyt on mun pinna niin tiukilla etten tiedä miten olisi.
Anopillani on tälläinen käsitys että kylään saa tulla kun siltä tuntuu, mitään ilmoittamatta. Itse vihaan tälläistä tapaa ja toivon että minulle ilmoitetaan jos ollaan tulossa. Anoppini vaan siis tulla pölähti mitään ilmoitamatta paikalle melkein päivittäin kunnes menetin malttini ja aika töykeästi ilmaisin et minun kotiini ei ole asiaa mikäli ei ensin soita, tähän hän vain vastasi ettei hänellä ole tapana soitella kun hän saa tulla poikkeamaan mikäli lähistöllä on.
Kuitenkin kommentoinnistani loukkaantuneena hän ei ole tullut enää kylään lainkaan.
Olen pyytänyt häntä käymään ja pyytänyt vahtimaan tyttöä pariksi tunniksi kun on itsellä ollut menoa ja olen olettanut että myös hän haluaisi välillä tyttöä vahtia. (Oma äitini on katsonut lasta useasti, enkä haluaisi et anoppi tuntisi oloaan "ulkopuoliseksi") Mutta hän on sitä mieltä että minun pitäisi viedä tyttö heille. Alkuun yritin selittää miten paljon helpompaa olisi että lapsi saisi olla kotonaan missä on kaikki tarvittava.. plus et itselläni on kivempi olo jos lapsi on kotonaan.
kerran sitten vein hänet sinne kun itsellä oli kampaaja, kävin vielä kaupassa et olin sen reilu pari tuntia pois.. sillä välin anoppi oli kutsunut heille kaksi sisartaan myös lasta katsomaan.. Tää olis ollu ok mut toinen sisaruksista heitti ns.. vitsinä et "pakko oli tänne tulla tyttöä moikkaamaan kun teille ei kukaan uskalla tulla" Oletan et tää kommentointi oli lähtenyt jostain mitän anoppi on tuumaillut.
Toisena ongelmakohtana on tavaroiden ostelu.. On ihanaa että ostetaan lapsenlapselle tavaroita, vaatteita jne.. mutta meille tulee kaikkea turhaa "rojua" kuten enkeli koristeita, kesävaatteita (jotka ovat tämänhetkistä kokoa), hurjan paljon pehmoleluja, sukkia pilvin pimein jne.. oon yrittänyt vihjailla et ostaisi mielummin jotain mitä me tarvitaan mut siihenkin tuli kommenttia et "kun löysin niin ostin sellaisen" tai et "lahjan antaja saa päättää" joo ok onhan se noinkin mut itse kun ostan esim.. kummilapsille lahjoja niin kysyn mitä he sattuisivat tarvitsemaan.
Miten saan tän ihmeellisen vihakierteen katkaistua? Tuntuu et olen itse niin lapsellinen kun loukkaannun ja hermostun ihan pienimmistäkin asioista mitä miehen äidin suusta sattuu tulemaan. Olen jo niin alhainen et odotan että hän nälväisee jotain vain että pääsen itse kuittailemaa takaisin.
Nykyisin meidän kohtaamiset (siis siellä heidän kotonaan) ovat sisällöltään kuin pikkulasten hiekkalaatikolta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei! Kuullostipa erittäinkin tutulta tarinalta, itsellä vähän samanlaisen kuuloinen anoppi,kyllä osaavat olla vaikeita ja ärsyttäviä...tässä vähän meidän tarinaa:
Eli meillä nyt n vuoden ikäinen esikoispoika.
Anoppini on aina kovasti puhunut kuinka haluaisi tulla mummiksi ja sekosikin onnesta kun mieheni kanssa raskaudesta kerrottiin ja siitä alkoi hullun mylly!
Halusi itse ostaa vauvalle kaikki vaatteet,ilmoitti vain siis että älkää osaako mtn kun hän ostaa tai jos ostatte niin tuskin varastoon mahtuu kun hän kuulemma ostaa niin paljon.sitten kun käytiin vauvalle huonetta laittamaan niin anoppi tulee katsomaan ja muuttaakin heti järjestystä mitään kysymättä!ja paljon muutakin mitä en jaksa kirjoittaa...
No poikamme sitten syntyi ja anoppi ravasi kylässä harvasen päivä eikä etukäteen koskaan ilmoittanut,päätti kaikki asiat poikamme hoidosta ja olisi neuvolaankin halunnut tunkea mukaan..mieheni on niin mamman poika ettei hänestä ole mtn sanomaan enkä itsekään oikein kehdannut...
No yhtäkkiä tapahtui jotain (en tiedä mitä) anopista ei enää kuulunutkaan mitään, kävi kylässä ehkä kerran kk ja silloinkin vain nopeasti kahvilla ja nyt tuntuu ettei poikamme käytännössä edes tunnista mummiaan, on siis viimeiset 3 kuukautta vierastanut tosi paljon uusia ihmisiä,ei niitä ketkä säännöllisesti käyvät. No anoppi tuli sitten eilen kahville ja nappasi heti poikamme syliin ja poika tietysti säikähti ja rupesi vierastamaan,anoppi antoi pojan syliini ja kävi arvostelemaan kuinka on minun syyni kun poika vierastaa kun olen kuulema liikaa kotona hänen kanssaan(mistä hän tietää)! Toiseksi hän sanoo kun poikamme vain konttaa että kyllä fiksut lapset kävelee tuossa iässä!aina kun käy niin vain arvostelee poikaamme että pahalta tuntuu kyllä...ei löydy kultaista keskitietä ei!!!!!