Naisellisuus ja ulkonäkö vaihtareissa!!!

Totta puhut. Minäkin haluan säilyttää itseni sellaisena että olen peilissä ja muiden silmissä naisen näköinen.
Vielä en ole estrogeenihoitoa käyttänyt, aloitan näin miedosti hormonikierukalla. Jos se vaikka alkuunsa auttaisi. Olen vähän alle 50 vuotias.

En tiedä vaikuttaako keltarauhashormoni vai mikä, mutta nyt on valitettavasti tullut esim. kynsien kanssa ongelmia. Lohkeilevat todella herkästi, joten lyhyenä on vaan pidettävä, ainakin toistaiseksi. Estrogeeniresepti odottaa pöydällä ja haen sen kunhan ensin olen tasaantunut tästä kierukasta :)

En suutu millään muotoa....mutta.....ihmettelen aikuisen ihmisen tiedonpuutetta.Kaikki ei voi hormonihoitoa käyttää vaikka haluaisi.Minä esim. käytin 10 kk hormonikorvausta....pohkeessani todettiin lihaslaskimotulppa ja hormonit heti pois käytöstä........Eli ennenkuin "tuuletellaan" hormonin puolesta niin voisi olla jotain faktatietoa korvien välissä.

Voi hyvät siskot sentään. Lukekaapas näitä kirjoituksia enemmän. Kyllä monilla on kaikenlaista vanhenemisvaivaa siitäkin huolimatta, että käyttävät estrogeenihoitoa. Ei estrogeeni ole ainut autuaaksi tekevä aine, joka poistaa vanhentumisen kuin taikaiskusta.
kyllä paljon enemmän vaikuttaa se, miten elät. Syötkö itsellesi sopivaa ruokaa, liikutko, ullkoiletko ja miten yleensäkin hoidat hiuksiasi ja ihoasi. Perimällä on myös suuri osuus siihen, miten vaihdevuodet iskee päälle.
Kaikkea hyvää ei tosiaankaan voi pistää estrogeenihoidon piikkiin, mutta toki välillisesti vaikuttaa ylkonäköön sillätavalla, että kun ei ole kaikkia fyysisiä oireita: unettomuutta, hikoilua, nivelkipuja, limakalvojen kuivumista jne. olo on parempi ja levänneempi ja se jos mikä näkyy ulkomuodossa. Unettomuushan mm laskeee mielialaa ja lihottaa.
Tämä kirjoitus ei mitenkään teilaa mielipiteitänne, mutta totuutta kehiin vain laitan.

Juu käytin yhden vuoden hormonihoitoa kun vaivat olivat sietämättömät, nyt tuntuu siltä että kestän - vain hikoilu jäljellä.
Ulkonäkö on tärkeä mutta tuskaisuus pahempi.

totta.geenistötö myös ratkaisevat.elämäntavat ja asenne yleensä.ei miehetkään keski-iässä enää heti viehätä,ryppyjä silmäpussit,kaljuja,tukka ohentunut huomattavasti.puumattakaan libidosta,,,,,mut eletään vaan vaikka henkimlähtee,,,ei vaan ajan etemiselle voi mitään.

Ja minä käytin puoli vuotta estrogeeniä. Lihoin, turposin, tulin kärsimättömäksi enkä jaksanut liikkua. Ei kiitos enää sitä, mieluummin hikoilen ja nukun huonosti.
Jaksan kuitenkin liikkua ja säilyttää painoni ennallaan.

Olen 55-vuotias ja käyttänyt hormonikorvaushoitoa 3 vuotta. Se auttoi yöhikoiluun, joka on ollut hankalin oireeni. Mutta jo paljon ennen vaihdevuosia alkaneeseen unettomuuteen ja unihäiriöihin ei korvaushoidolla ole ollut vaikutusta. Annoksen lisäämistäkin kokeiltiin jossain vaiheessa ilman tulosta.

Uskon, että hormonikorvaus säilyttää ulkonäön helpommin nuorekkaana, toisin sanoen ihon ja limakalvot. Itse olen aina ollut tosi hoikka ja liikunnallinen sekä syönyt terveellisesti, joten painoni on pysynyt samana kuin se oli 20-vuotiaana. Korvaushoito ei ole siis nostanut painoani.

Vaikka hoikka olenkin, niin reisiin tuntuu kertyvän selluliittia aiempaa helpommin. Ja ikävä tosiasia onkin, että estrogeenilla on tässä osuutensa. Mitat ovat samat kuin ennen korvaushoitoa, mutta muhkurainen kudos reisissä on pahentunut.

Hoidolla ei myöskään ole ollut vaikutusta hiuksiini tai kynsiin. Hiukset ovat alkaneet ohentua jo 30-vuotiaasta lähtien. Sen sijaan kynnet ovat aina olleet vahvat jo ennen korvaushoitoa.

Seksin suhteen taas kävi niin, että ennen korvaushoidona aloittamista tuli tilanne, etten enää saanut orgasmia ja kaikki seksuaalinen mielihyvä tuntui kadonneen. Hoidon aloitettuani orgasmit tulivat takaisin. Ikävä kyllä yleinen kiinnostus seksiin on hiipumaan päin. Miehessäni ei ole vikaa ja seksiä on kuitenkin kiva harrastaa vaikka harvemminkin, vaikkei aina niin huvittaisi.

Hormonikorvaus ei siis ole taikatemppu nuoruuden ylläpitämiseksi, mutta aion jatkaa sitä vielä vuosia. En näet halua osteoporoosia, sydäntauteja tai paksusuolen syöpää, joita hormonikorvaus ehkäisee. Rinta- ja kohtusyövän riskiä minimoin tarkastuksilla sekä pysymällä hoikkana, välttämällä alkoholia ja liikkumalla runsaasti.

Minä taas ihmettelen ihmisiä, jotka jaksavat jatkuvasti paheksua toisten ihmisten ulkonäköä.

Hormonihoito ei ole mikään nuoruuden eliksiri, et mitenkään pysty päättelemään kadulla vastaan tulevan keski-ikäisen naisen ulkonäöstä, käyttääkö hän hormoneja vai ei. Toiset pysyvät nuorekkaan näköisinä pitempään, toiset vanhenevat nopeammin, ja eniten siihen vaikuttavat geenit ja elämäntavat.

"Iho on nuorekas ja hehkuva" - odotahan 10 vuotta, sitten ei enää ole, vaikka tekisit mitä. Kaikkien iho ja limakalvot kuivuvat vanhemmiten, sille et voi yhtään mitään.

Minulle ei ulkonäkö ole koskaan ollut tärkeä asia, ja siksi myöskään vanheneminen ei tunnu maailmanlopulta. Itsetuntoni ei onneksi ole koskaan ollut ulkonäöstä kiinni, enkä arvioi muitakaan ihmisiä ulkonäön perusteella.

Huonoon kuntoon voi olla muitakin syitä kuin mukavuudenhaluisuus tai laiskuus - oletko ikinä kuullut esimerkiksi sellaisesta asiasta kuin oikeat sairaudet?

"Olo on paljon virkeämpi, kun peilistä katsoo hyvin säilynyt viisikymppinen eikä mikään rupsahtanut ressukka."

Eiköhän se riipu myös siitä, kuinka suhtautuu itseensä ja ulkonäköönsä? Nykyajan ulkonäkökeskeisyys on suorastaan sairasta, ihmisen arvo mitataan hänen hehkeydessään. Ulkonäöllä ei kuitenkaan pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, kuinka toisia ihmisiä arvostamme. Kaikki ovat yhtä arvokkaita, olivat sitten "pitäneet itsestään huolta" tai eivät.

Aika monen naisen aika on mennyt siihen, että ovat pitäneet ensisijaisesti huolta toisista, miehestä, lapsista, vanhenevista vanhemmista ja appivanhemmista. En lähtisi heitä syyllistämään siitä, että eivät jaksa enää puunata omaa nahkaansa.

Pikkasen on selityksen makua mutta esim. hyvän itsetunnon omaavalle kyllä riittää että itse hyväksyy itsensä ja on sinun oman itsensä kanssa.Minusta olisi ainakin rankkaa elää siinä että pitää hakea muualta hyväksyntää kuten mainitsit esim. miehiltä jne.......

Jollain muotoa vaan Minuli51 sinulla on viestintä ristiriitaista.Toivottavsti huomaat sen kun luet tekstisi uudelleen mitä suosittelen lämpöisesti.

Kukin taplaa tyylillään. Kyllä se ulkoinen nuorekkuus ja "kauneus" riippuu paljolti geeneistä ja elintavoista. Minä olen 52 v. enkä ole käyttänyt enkä aio käyttää korvaushoitoa. Olen aina ollut urheilullinen ja syön ja elän terveellisesti. Kroppani ei ole samanlainen kuin se oli 2-kymppisenä vaan se on nyt mielestäni paljon PAREMPI. Aloitin urheilun nuorena ja jatkanut liikunnallista elämäntapaa.Olen sporttinen, pyöreät kankut, ei sellua, käsivarret kiinteät, ei löllyvää, kynnet kovat ja pitkät, hiukset hyväkuntoiset ja puolipitkät, ryppyjä tottakai mutta ei pahasti. Minua luullaan jatkuvasti ainakin 10v nuoremmaksi ja nuoretkin miehet katsoo "sillä" silmällä. En leuhki niillä mutta yritän vain tuoda toisenkin kannan ap:n yleistämiselle. Ihoni on myös hyvä ja fressi ja hoidan sitäkin luomusti. Olen yleensä iloinen ja reipas ja innostunut elämästä. Liikuntaa harrastan monella lailla, hiihtäen, pyöräillen, kävellen, meloen, luistellen, rullahiihtäen jne. miten milloinkin huvittaa. Lähinnä ulkona tapahtuvaa liikuntaa ja kotona sitten venytyksiä. Seksi sujuu ja limakalvoja hoidan luonnonöljyillä.
Aika usein ja luulen että yleisempi syy kuin mikään estrogeenin puute naisten "rupsahtamiseen" on se että ei vaan huolehdita itsestään. Onhan noita paljon ikäistään vanhemman näköisiä nuoria naisia eikä heillä ole vielä estrogeenit loppuneet mutta esim. monet 3-kymppiset näyttää 4-kymppisiltä jne. kun ei pidetä itsestä huolta kaikilla tasoilla.
Minun vaihevuodet ovat vasta alullaan eli öisi joskus hikoilen yms. menkut on vielä suht säännölliset mutta aion jatkaa näin luomusti ja ajattelin että kokeilen jotain luontaislääkettä kuten Pro Balance joka sisältää luontaista estrogeeniä ja progesterogia jota myös tarvitaan estrogeenin kanssa. Olen käsittänyt että yksin estrogeeniä ei tulisi käyttää vaan molempia kuten oma kehokin tuottaa niitä molempia. En tiedä mitä korvaushoito sisältää, saattahan siinä olla molempia. Te varmaankintiedätte jotka käytätte. Minusta on hyvä että tällaisia hoitoja on jotta jokainen nainen voi itse valita miten mennä vaihevuodet läpi mutta minun kirjoitukseni tarkoitus oli että EN ole samaa mieltä ap:n kanssa tuosta mummottumisesta.

Onko kukaan huomannut, miten useat keski-ikäiset luulevat olevansa nuoremman näköisiä mitä ovat....yleensä näyttävät ihan oman ikäisiltään. Olen huomannut että monet kertovat ikänsä ja sen jälkeen odottavat reaktiota että sanottaisiin: ei millään uskoisi!! Ja jos ei sellaista reaktiota tule, aletaan kehumaan miten siellä ja täällä luultiin paljon nuoremmaksi. Huh-huh. Näitä on tullut nyt niin paljon viime vuosina vastaan, että alkanut mietityttämään eikö ihmiset näe omaa vanhenemistaan. Muiden vanheneminen kyllä huomataan: se ja se oli kyllä niin rupsahtaneen näköinen...ainakin 10 vuotta vanhemman näköinen kuin on. Naurattaa ja vähän ärsyttääkin.

No kyllähän niitä oikeesti on ja kyllähän sen huomaa itsekin keski-ikäisenä kuka on nuoremman näköinen ja kuka vanhemman näköinen kuin ikäisensä.
Hyvä esimerkki vaikka Arja Koriseva, 48v. = nuorekas hyvännäköinen!
Ja samahan se on nuoremmillakin, niissäkin eron näkee, toiset vaan näyttää vanhemmilta mitä on. Usein syynä on elämäntavat ja tyylikin, vaikka se onkin ulkoista.
Samoiten kuka tahansa näkee myös keski-ikäisistä miehistä eron, on nuorekkaan näköisiä/oloisia (niitä "dressman-miehiä") ja sit on niitä "papparaisia" Meitä vaan on niin moneksi.
Ja sitten niille nuorekkaille ollaan kateellisia! Sekin on nähty!
Itse olen "oman" ikäiseni näköinen, siis perussellainen mutta kyllä erotan nuorekkaan näköiset naiset ja miehet enkä peittele sen kertomista heille koska tiedän monista että ovat "satsanneet" siihen elämäntavoillaan.
Ja sehän on myös tosiasia että tupakointi vanhentaa ja tekee ihosta elottoman ja tunkkaisen näköisen ja tietenkin kova alkoholin käyttö.

Mutta tässä ketjussa olikin kyse tuosta estrogeenin vaikutuksesta ulkonäköön johon en ota kantaa kun en tiedä kuka tutuistani käyttää ja kuka ei.

Minusta pahimmat vaihdevuosioireet olivat toivottomuuden tunne, ärtyneisyys iloisuuden ja hauskuuden osittainen katoaminen elämästä. Olen syönyt hormoneja kohta 10 vuotta. Aloitin 43-vuotiaana.

Parhaiten säilyttää kauneutensa kun ei tupakoi eikä juo viinaa. Syö terveellisesti ja liikkuu. Hormonitkin voivat jollakin tavalla auttaa. En tiedä kun en voi olla niitä syömättä.

Hiukset minulla on edelleen hyvässä kunnossa mutta kyllä muuten ikääntymisen huomaa. On minuakin luultu nuoremmaksi kuin olen, mutta sehän on katsojan silmissä:) Minä meikkaan ja värjään hiuksia. Harrastan liikuntaa ja menen ajoissa nukkumaan. En juo enkä tupakoi. Minulla ei ole mitään muita sairauksia.

Täytyy olla kiitollinen ja koittaa muistuttaa itselleen, että tämä on elämän parasta aikaa?

Kyllä silloin ei voi puhua elämän parhaasta ajasta, jos siitä pitää itseään oikein muistuttaa. Jos elää parasta aikaa, ei sitä tarvi itselleen hokea. Minä en kyllä käsitä, miten tämä aika kaikkine inhottavine vaivoineen voi olla parasta aikaa.
Miten mukamas, kun koko ajan jotain uutta vaivaa pukkaa tulemaan, vaikka kuinka yrittää itseään hoitaa.
Vatsa menee sekaisin jo ajatuksesta, kun pitää muistaa geelit, voiteet joka aukkoon erikseen, sopiva ruoka, että vatsa yleensä toimii ja välttää ruokia jotka ei enää sovi, vaikka aiemmin olet syönyt mitä mieli tekee ilman sen kummempia vatsaoireita. Heräät yöllä mihin aikaan sattuu, etkä saa unenpäästä kiinni yhtä helposti kuin nuorempana. Liikuntaharrastuksista huolimatta huomaat miten kroppa valittaa vastaan, kun yrität kääntää ja vääntää vanhaan malliin.
Mitä hauskaa tässä on?
Kysyn vaan.

Minä puhuin juuri eilen mieheni kanssa miten huoletonta ja upeaa oli 11 vuotta sitten kun tavattiin, minä olin 41v silloin. Ei ollut vielä tätä migreeniä, ei näitä levottomia öitä, ei näitä mielialan vaihteluita, ei ärtyisyyttä ja voimattomuutta ja nyt vasta on premenopaussi alkanut. Mitä vielä tulossa, en uskalla ajatellakkaan.
Mieheni sanoi että silloin 11v sitten olin voimakkaimmillani fyysisesti ja henkisesti ja hän osti minulle 100€ luontaislääkkeitä jos vaikka ne helpottaisi. Ajattelin käyttää niitä ainakin vuoden verran ja jos niistä ei ole mitään apua niin sitten hommaan hormonit.
Eli voin kyllä sanoa että elin silloin paljon "parempaa" tai ainakin mielekkäämpää ja helpompaa aikaa. Jo pelkästään tämä migreeni tai huonot yöunet vaikuttavat niin paljon elämänlaatuun.
Mutta yritetään pärjätä. ihanaa kun aurinko paistaa!

Olen 48v kiukkuinen ja itkuinen akka. Pakko johtua hormoneista...Pari vuotta sitten olin paljon positiivisempi ja iloisempi. Aina olen kyllä ollut itkuherkkä ihminen,mutta nyt saatan pillahtaa itkuun mitättömistäkin syistä. Ajoittainen vitutus vaivaa ja muutenkin "kilahdan" helpommin kuin ennen.
Hikoilu ja univaikeudet tästä enää puuttuukin.
Kohta varmaan jo lähtee ukkokin menemään. Mutta seksi sentään maistuu. Mieheni mielestä vähempiki riittäisi:D
Jotain tarviis varmaan keksiä ,ennen kuin tirvasee jotain vastaantulijaa turpaan.

Ikävää kun nykyajan pinnallisuus ja ulkonäkökeskeisyys tarttuu yhä vanhempiin ihmisiin.Enää ei saisi vanheta ja jos kuori rapistuu,"miehiä" inhottaa..!Ihmisarvo ei määräydy ulkokuoren perusteella.Kaikilla kuori vanhenee,ennenpitkää ja uskon että jos liiaksi kuoreen tuijottaa,tulee todella vaikeata hyväksyä vanheneminen on sitten minkä ikäinen tahansa.Me naiset luomme ulkonäköpaineet toisillemme juuri tälläisellä liialla ulkonäköön keskittymisellä.Itse haluan ainakin keskittyä ihan muihin asioihin,tärkeisiin ja mieltä kohottaviin eliantaa aikaani muuhun kuin itseni fiksailuun.Olen ollut kaunis ja nuori,niinkuin muutkin ja nyt voin jo hellittää ja olla armollinen itselleni.Kaikelle kun on aikansa ja paikkansa.On ihanaa hyväksyä itsensä ilman tällinkejä ja jatkuvaa peiliin tuijottamista!Jää niin paljon aikaa kaikkeen muuhun kivaan.Minulle riittää kunhan vain pysyn terveenä ja elinvoimaisena ja sen takia liikun paljon ja syön ravintorikasta ruokaa,kuitenkaan herkkuja unohtamatta.Kaikkea kohtuudella.Ehkä asennoitumistani auttaa,kun olen kohdannut paljon sairauksia ja kuolemaa elämäni aikana.oivaltanut mistä täällä on kyse.Ja edesmennyt äitini,joka oli aito oma itsensä,aina,eikä yrittänyt muita liiaksi miellyttää.Antaa niitten ukkojen inhota,jos siltä tuntuu ja nautitaan elämästä ilman turhia ulkopuolisia paineita!

En ole lukenut koko ketjua enkä tiedä kertoiko joku ukkojen inhosta. Minä ainakin pidän itsestäni huolta niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. En ukkojen inhon tai ihailun vuoksi vaan itseni vuoksi. Tähän itsestäni huolehtimiseen kuuluu siis liikuntaa, henkistä hyvinvointia, terveellistä ruokaa, herkkuja, ulkoilua, matkailua, luomukauneudenhoitoa, luontaishoitoa yms. Minulla riittää intoa itseni hoitamiseen ja ulkoinen olemus kun se on pirtsakka, se saa itselle vaan elämäniloa. Ulkoista kauneutta hoidan siis samalla ja itseni vuoksi. Se antaa iloa. Ei kaikki itsestään huolehtiminen ja kauneudenhoito tarkoita aina sitä että sen tekee vain miesten takia. Laaja-alainen elämänkatsomuskin on itsestään välittämistä. Ja minun mielestäni tälläytyminen ei ole kauneudenhoitoa. Tälläytyminen on tälläytymistä mutta jos joku on sellaisen tien itselleen valinnut niin sehän on hänen asiansa. Annetaan heidänkin vanheta ja taklata tyylillään.

Minä syön Progynova 1 mg ja laitan alapäähän lisäestrogeenia (puikkoja). Kohtu ja munasarjat on poistettu. Kuumia aaltoja ja yöheräilyjä on hoidosta huolimatta. En tiedä kuinka kamalaa olisi jos en söisi mitään.

Nättinä tai no, siedettävän näköisenä täytyy olla kun on tuo työ semmoinen ettei voi metsänpeikon näköisenä olla:)

Minä olen 48 vuotias ja ei ole ollut tarvetta käyttää hormonihoitoa, kuin ja ainoastaan 2 kertaa kun mensut eivät millään meinannut loppua.

Minä olen laihtunut ja tällä hetkellä painan 53kg Minun siskolleni kävi samoin.

Kun katson peilistä niin voin sanoa että minulla on sievä vartalo.

Juu muistan lämmöllä omaa mummoa,pehmeä,lämmin syli ja luonne!Itse tyttöjen äitinä haluan ehdottomasti antaa terveen mallin äitiyteen ja mummouteen.Mummoiässä olen ja mitäpä sitä pakoilemaan:)Kaikelle on aikansa ja paikkansa ja nyt mummoikä saavutettu!

On oikeastaa aika koomista ja huvittavaa seurata, miten nykymummot laihduttaa ja ruskettaa itseään niin, että nahka on kuin saappaan varsi. Ryppyjä sitten oiotaan erinäisillä voiteilla, täytteillä ja pistoksilla ja koneellisilla hytkyttimillä ja jos ei auta niin ei kun veitsellä leikaten kiristetään ja kuristetaan.
Vielä kun vedetään päälle teinivaatteet käyttäydytäänkin kuin teinit: biletetään pitkin kyliä ja vaihdetaan miestä kuin paitaa. Siinä on nykymummo.
Lopputuloksena on kuitenin usein laiha ruttuinen kuivakka kääkkänä, vaikka kohde itse uskoo olevansa hoikka ja nuorekas.
En tarkoita, että pitäisi antaa itsensä rupsahtaa ja lihoa, mutta hyvät elämäntavat näkyvät suotuisammin kuin kaikenmaailman poppakonstit.

Kyllä näin on ja jos nyt miehistä puhutaan,kuten aloittaja miesten inhotuksesta mummomaisia naisia kohtaan,niin ei ne miehet naisia tsiikatessa juurikaan yli viisikymppisiä huomaa,vaan katseet kohdistuu jokatapauksessa,on nuorekas tai ei,paljon nuorempiin naisiin.Naisen kuin naisen ikä näkyy,vaikka olisi kuinka laitettu tai treenattu tms. koko olemuksessa.Miesten kanssa vuosikymmeniä töitä rinta rinnan tehneenä voin näin sanoa,kaikkea on kuultu ja nähty.Joten ei ainakaan niiden takia kannata yrittää näyttää nuoremmalta.Jos pelkkä ulkonäkö ratkaisisi,niin moniko mies ottaisi ottaisi viiskymppisen jos tarjolla ois kaks-,kolmekymppinen neitokainen...Eikä ne miehetkään kaikki niin itseään hoida, ja näyty nuorekkailta vanhemmalla iällä,joten asian voisi kääntää halutessa toisiapäinkin.Joten mitä väliä,kun vain terveys säilyy ja toimintakyky.

Tuo hierojan kirjoitus on kyllä aivan totta. Eihän ammattilainen tietenkään asiakkaalle mene toitottamaan, että ompas tämä ryppyinen ja kuihtunut. Ammattilainen hoitaa ongelmat ikään ja sukupuoleen katsomatta. Pinta pn pintaa ja ihminen itsessään ratkaisee.

En minä ainakaan ole lahduttanut itseäni, vaan kun mensut eivät enää tule joka kuukausi ja turvota alamassuani on paino pudonnut normaaliin.

Voinhan minä sen kertoa, että minun pituus on vain 159cm ja painan 53kg

Harrastan reipasta kävelyä ja kannan kauppakassitkin kotiin 1,5km

Työmatkat on niin lyhkäset, että sen kävelee reippaasti 10 minuutissa

Töissä ei istuta vaan seisomatyö, jossa lihaksia tarvitaan jonkin verran.

Tietenkin syön sen verran kun kulutan.

Niin ja ihoni on vaalea ja pysyy silleen.

Olen 57-vuotias, enkä suinkaan haluaisi näyttää mummolta vielä. Minulla on yksi lapsenlapsi, että mummo kuitenkin olen jo. Veritulppariskin vuoksi minulle ei suositella hormooneja. Alakautta saan käyttää hormooneja pari kertaa viikossa.

Hmm.. ehkä meillä n viiskymppisillä on väärä kuva mummosta. Ei mummon tarvi näyttää siltä, miltä mahdollisesti oma mummomme on näyttänyt. ei tarvi kaivaa mitään mummomekkoja ja aino-tossuja esille. On tuossa eiemmassa kirjoituksessa sen verran kuitenkin perää, ettei aivan kaikkea teiniuotia kannata päälleen vetää. Näkeehän sen jo noissa "kättelyjuhlissa" kerran vuodessa, ettei spagettiolkaimet ja napapaidat enää ns aikuista naista välttämättä pue. ;-)
Mutta tottakai sitä voi pukeutua tyylikkäästi ja seksikkäästikin olematta silti naurettavan näköinen.

No ei napapaidat mutta noi spagettiolkaimet on taas sellainen juttu että se "sopiminen" kyllä riippuu käsivarsista ja vartalosta, ei iästä. On aikuisia naisia joilla on vielä kiinteät, urheilullisen näköiset käsivarret ja selkä tai kiinteän pyöreä ja naisellinen. Sehän riippuu naisesta jos on pitänyt itsestään huolta ja tehnyt jotain fyysistä käsillään. Ei siihen mitään ihmeitä tarvita, lihomista voi estää ruokavaliolla ja liikunnalla. Vanhukset on eri juttu mutta me 5-kymppiset emme ole vielä vanhuksia joten meidän kyllä pitäisi vielä jaksaa jotain fyysistäkin. Kyllä silloin mielestäni spagettiolkaimia voi käyttää. Ehkä jättäisin kaappiin jos oisin lihava tai muhkurainen tai muuten vain löllyvä. Minä olen tehnyt ikäni fyysistä työtä ja liikkunut ja syönyt suht terveellisesti ja se näkyy kropassakin. Kehtaan kyllä näyttää käsivarsiani ja selkääni, vetää vertoja nuoremmillekin.
P.s. Enkä tarkoittanut tätä leuhkimisena tms. Samaa mieltä kyllä noista napapaidoista, ne on teinien juttuja eikä nekään käy edes kaikille teineillekkään.

Niin, kirjoitinkin, että ei VÄLTTÄMÄTTÄ sovi aikuiselle naiselle. Kyllä tän ikäisenä pitisi olla sen verran itsekritiikkiä, että näkee mitä voi päälleen pukea. Itse voin myös pistää spagettiolkaimellisen topin, mutta esim sääreni ovat sen verran elämän poluilla "ruhjoutuneet" että sortseja tai lyhyitä hameita en kehtaa käyttää, kun jokainen arpi ja lommo paistaa Onneksi on pitkiksiä joka lähtöön. Ai niin ja peittäviä sukkahousuja. Mutta kyllä itsekin olen tyytyväinen, että liikuntaharrastukset ja fyysinen työ on kuulunut elämääni nuoruudesta asti.
Paljon liikkuvanahan sen huomaa just niin, että jos joutuu olosuhteiden pakosta - vaikka sairaana - makailemaan jonkin päivän kotona, niin kyllä tulee huono olo.Ihminen on tehty liikkumaan.

Kyllä näin on ja valitettavasti myös huomaa sen että jos on joutunut makoilemaan niin aika äkkiä huomaa tai ainakin tuntuu että kunto on huonontunut mutta kyllähän se siitä sitten taas paranee. Ja on PAKKO päästä jo pian liikkumaan, muuten tulee hulluksi. Oli kyllä kauheaa kun muutama vuosi sitten olkapääni murtui pyörätapaturmassa monesta kohtaa ja kipu oli jonkin aikaa niin kova ettei pytynyt itseään juuri mitenkään liikuttamaan ja sen toipuminen ennalleen kesti kauan. Kävelemään onneksi sitten suht pian pääsi kun ei enää joka tärinä siihen sattunut.Parhaiten se toipui sitten kun tuli kesä ja pääsin järveen uimaan.
Tapasin taannoin Lapin reissulla 75 vuotiaan mummon joka viuhtoi pitkin tuntureita (oltiin samassa porukassa) yhtä reippaasti ja jopa reippaamminkin kuin monet nuoremmat. Kyllä taas hattua nostin ja ihailin häntä ja ajattelin että olisi hienoa jos itsekin vielä siinä iässä olisi niin hyvässä kunnossa. Paremmat mahdollisuudethan siihen on kun pitää itsestään huolta. Tapaturmille ja sairauksillehan ei mahda mitään paitsi sairauksille jotka juontuvat liiasta lihavuudesta ja sen aiheuttamasta kunnottomuudesta yms. lihavuuden "sivutuotteista". Niitä voi yrittää ehkäistä viimeistään tässä iässä ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa se on.
No, nyt poikkes vähän aiheesta mutta ei se mitään. Itsekään en pidä lyhyitä hameita tai shortseja vaikkei sen kummempia "kolhuja" olekkaan mutta en oikein kehtaa enää. Polvipituisia hameita kyllä käytän ja polvipituisia shortseja sitten ulkoillessa kesällä niiden spagettitoppien kanssa ;-)

Kuka kumma haluaa miettiä kuolinvuoteellaan"olinpa nuorekkaan oloinen vielä vanhanakin,mutta vaatihan se veronsa,ajallisesti,rahallisesti,fyysisesti ja henkisesti"!Vai olisiko mukavampi miettiä"Elin ilman TURHIA paineita,koin mukavia asioita,käytin aikani VIISAASTI,nautin elämästä,HYVÄKSYIN ITSENI ja iän tuomat muutokset,olin ARMOLLINEN JA RAKASTAVA itseäni ja muita kohtaan."Terveydestä ja itsestään kannattaa huolehtia,mutta elämä lipuu ihan hukkaan,jos sen käyttää nuoruuden tavoitteluun.Sen huomaa sitten,kun aika alkaa loppua.Annetaan estraadi nuoremmille,ja ollaan omia itsejämme,elämää nähneitä ja kokeneita naisia,joihin elämä on lyönyt jo leimansa ja ollaan siitä ylpeitä.Kaikki kokemukset ovat jälkensä jättäneet ja ne myöskin saavat näkyä,on koettu,nähty ja usein myös viisastuttu.

Enemmän on geeneistä ja elintavoista kuin hormoneista kiinni ulkonäkö! Itse en ole käyttänyt hormoneita mutta näytän silti nätiltä. Enkä sano että ikäisekseni, vaan objektiivisesti. Työtoverini joka on neljä vuotta nuorempi, napsii purkeistaan, mutta näyttää mummolta, minä en.

Saanko kysyä, mitä tuotetta keskustelun aloittaja on käyttänyt ?

Minun lääkärini ei ole suostunut kirjoittamaan minulle reseptiä korvaushoitoon. Olisin sen halunnut jo muutama vuosi sitten - lähinnä siksi, että kaikki mielenkiinto seksiin on mennyt, ja se alkaa olla jo perhekriisin paikka. Ukolla halut on tallella. Limakalvot on kunnossa, gynenkin mukaan mitään muutoksia ei ole vielä tapahtunut. Ei vain tee mieli.

Kuukautiset loppuivat, kun olin 45-vuotias. Kuumia aaltoja oli vähän yli nelikymppisenä muutaman vuoden ajan, mutta ne olivat ja menivät. Yöhikoilua ei ole ainakaan toistaiseksi ollut, vituttaa ja kiukuttaa aina välillä, mutta niin on tehnyt aina. Nyt olen 50-vuotias, ja olen huomannut, että hiukset ovat alkaneet ohentua päälaelta. Sanoin siitä gynelle, mutta hän totesi, ettei siihen ole mitään konstia, eikä hän kirjoita minulle minkäänlaista korvaushoitoa, kun ei ole sitä tähänkään mennessä ollut.

Että näytänkö ikäiseltäni? Todennäköisesti, mutta en haluaisi muulta näyttääkään. Miksi viisikymppisen pitää näyttää ja pukeutua kuin 25-vuotiaat? Miksi ihminen ei voi olla ikäisensä näköinen ja oloinen? Ei ikuista nuoruutta ole olemassakaan.

Jokaisesta ikävaiheesta pitäisi ottaa kaikki mahdollinen "hyöty" irti.Kaksikyppisenä olet nuori,fressi ja vetävän näköinen,miehet viheltelee perään.Saat ihailua osaksesi.Kolmekyppisenä on tilanne usein vielä sama,mutta nelikyppisenä kroppa tuppaa pikkuhiljaa rupsahtamaan,mutta onneksi mielikin usein muuttuu ajan myötä,kun rupeaa arvostamaan eri asioita kuin nuorena.On kertynyt jo elämänkokemusta,ja usein rupeaa arvostamaan omia,itselle oikeasti tärkeitä juttuja ihan uudella tavalla.Ei enää pidä muiden mietteitä niin tärkeinä.Hyvä näin.

Hei, tässä taas N 48

Aloitin käymään toukokuussa kuntoilusalilla 3kertaa viikon sisällä ja vieläkin jatkuu. Painoni on jälleen pudonnut ja tällä hetkellä painan 52kg Olen syönyt enemmän ettei treeni mene turhaksi, sillä aivot alkaa pikkuhiljaa syömään lihaksia jos ei ole tarpeeksi mitä polttaa.

Kyllä vyötärö löytyy ja täytyy sanoa, että näytä hyvälle.

Minä olen 49- vuotias ja kuntoillut lähes koko ikäni. Kroppani on ikäisekseni hyvässä kunnossa, lihaksia löytyy, uuma kunnossa, samoin rinnat ym.
Kasvoissakaan ei kuulemma vikaa ole.

Mutta sitten se kääntöpuoli, näin vaihdevuosi iässä kun alkaa naamaan tulla finnejä kun teini-ikäisellä, hiukset lähtevät ja näyttävät aamusta iltaan siltä kun olisi tukka pesemättä viikkokausia.
Hermot on välillä riekaleina, pussit silmien alla valvotuista öistä. Iho on niin kuiva, että pelkää sen välillä halkeavan.
Rahaa palaa tuhottomasti kaikenmaailman luontaistuotteisiin ja ihon- sekä hiustenhoito tuotteisiin.

Yrittää voi kuka tahansa pitää itsensä 25-30 vuotiaan näköisenä, mutta totuus on se, että tässä me rupsahdamme ja vanhenemme. Eikä siihen auta kauniit vaatteet, tai kalliit meikit. Kyllä niidenkin alta ikä näkyy.
Ja mieluummin itse valitsisin sen muutaman lisäkilon kun huonot hermot, mutta minulle tuli hoikka vartalo ja repalainen mieli.

Käytin n viisi vuotta korvaushoitoa, lopetin kun paineet nousivat korkealle, olin menossa leikkaukseen, ja kun kerran lopettaa ei voi uudelleen aloittaa. Nyt siis toista vuotta ilman hoitoa ja hoijjakkaa, kun hoidon lopettaa oireet tulevat kovina eli hoidolla vain siirtää niitä kärsimyksiä.
Olen ahdistunut ja tuskainen. Varmaan tarvitsisin apua henkiseen puoleen että selviän.

Luultavasti kyllä. Yksi tuote, nimeltä Chello on soijapohjainen luontaistuote vaihdevuosiin, jossa ei mitään mikä aiheuttasi paineiden nousua.
Jollain auttaa ihan nämä luontaislääkkeet mäkikuisma, neidonhiuspuu sekä Siperian ginseng, mutta toiset kaipaavat vahvempia troppeja.

Mielestäni ei ole häpeä mennä pyytämään mietoja rauhoittavia, tai mielialalääkkeitä jos ovat ainoat jotka toimivat.

Mielialalääkkeissä vain on se pirullinen puoli, että tuppaavat lihottamaan ja kuka sitä nyt vaihdevuositurvotuksen lisäksi kaipailee lisäkiloja. Mutta jos muu ei auta, niin sekin parempi kun olla jatkuvasti masentunut jne.

Pitänee kokeilla taas mäkikuismaa, joskus sitä otin ja tuntui auttavankin mutta myös silloin oli ne paineet korkealla ehkä ei johtunut mäkikuismasta vaan hormoonihoidosta.. Vielä ne hikipuuskat kestäisi mutta ahdistus. :(

Kaytä vaan hormonikorvaushoitoa. Minäkin käytin n. 10 vuotta. Sairastuin munasarjasyöpään - sekatyyppiseen -endometrioidin ja kirkassoluisen- juuri sellaisien tyyppien sekamuotoon, joiden munasarjasyöpään sairastumisriskiä joidenkin tutkimusten mukaan estrogeenihoito lisää moninkertaiseksi. Tiedäthän faktan, että munasarjasyöpä tappaa naisia enemmän kuin kaikki muut naisten syövät yhteensä. Lisää vaan hormonikorvaushoitoa!

Luulin olevani ainoa, jolla on kuukautiset loppuneet kokonaan jo 46-vuotiaana. Mikä helpotus sinänsä päästä siitä jokakuukautisesta päänsärystä turvottelusta ja pahasta olosta, puhumattakaan helpottuneesta elämästä ilman siteitä ja suoranaisesta rahansäästöstä.
Öisin hikoiluttaa välillä, mutta nukun hyvin ja nyt 48-vuotiaana olen suhteellisen tasapainoinen mieleltänikin (kai), mutta silmän- ja huulenympärykset on kyllä rypistyneet. Tosin en niihin mitään ihmeaineita käytäkään. Hiukset ja kynnet kasvaa niin että kohina käy, mutta kai tässä hautaa päin on itse kukin menossa ;-).
Hormonihoitoja en voisi kuvitellakaan!

Firman juhlassa miehillä loksahti suu auki kun näkivät minut pikkumustassa. Olin kuulemma upean näköinen. Enemmänkin naiset kehuivat. Eräs mies kertoi että kyllä moni mies minut huomasi, mutteivät uskaltaneet mitään sanoa.

Kun vaan viitsii jotain tehdä esim. enemmän liikuntaa ja katsoo mitä suuhunsa laittaa.

Salilla käyn yhä, vaikka tämä syksy on vienyt voimia.

Minulla vaihdevuosioireet (mielialan heittely, masennus, hikipuuskat) alkoivat 44-45 vuotiaana. Viimeiset (?) kuukautiset olivat viime vuonna eli 55-vuotiaana.
En käytä korvaushormoneja tai muutakaan.
Olen hoikka ja kiinteä, vartalo vetää vertoja 40-vuotiaille.
Mutta miehille olen näkymätön arkielämässä. Olen siis sinkku ja jonkinlainen positiivinen huomio kyllä piristäisi mieltä.
Toisaalta: en ole työelämässä, en käy 'missään', minulla ei ole tilaisuutta pukeutua esim. pikkumustaan jne. Kukapa sitä metsässä tallustelijaa noteeraisi.

:D Herää todellisuuteen. Vanhenet koko ajan sinäkin. Nuoruus jää taakse. Esim 55v ja nuori? hehe.

Vanhenen joo ja ikä näkyy jo kasvoista vaikka mitä tekisi mutta pakko sanoa, että kroppa mulla on yhä tosi upea ja naisellinen. Ikää 47v. Täytyy vaan yrittää jaksaa tämäkin uusi ikävaihe ja nauttia niistä asioista mitkä iloa tuo. Oman ikäiset miehet ei enää katso sillä silmällä mutta yllätys yllätys, nuoremmat katsovat jollakin tapaa ystävällisesti. En kehtaa kuvitella, että siinä mielessä. Se tuntuu kuitenkin vähän hassulta.

Hikoiluttaa ja kiukuttaa,vaihdevuodet pahimmillaan.Mistä sen ilon vanhenemiseen löytäisi.?Olen 55v,enkä syö korvaushoitoa,lähisuvussa gyn.syöpää.Yöheräilyt väsyttää,ja töissäkin pitäisi jaksaa !? Auttakaa !?

Löytyisikö ilosiitä, että katselisi ympärilleen ja nauttisi kaikesta ihanasta ympärillään olevasta elämästä eikä keskity vain itseensä vaikka itsekeskeisyys ja narsismi ovat ikävä kyllä kasvavia trndejä nykymaailmassa.

Ikänsä kauniina olleelle miesten katseet ovat tärkeitä pitkään. Ehkä 70-vuotiaana luonto sitten tekee tehtävänsä ja tärkeämmät ja kivemmat asiat saavat vallan.

Naiset sanovat, että laittaituvat itsensä vuoksi. Aika usein laittaudutaan myös muitten naisten vuoksi ja ennen kaikkea miesten mielipiteitten vuoksi. Mietitään mitä muut minusta ajattelevat sen sijaan, että tekisi mitä lystää. Joillakin on vähän kilpailuakin naisten kesken siitä kuka säilyy parhaitan ilman formaldehydia.

Rehellisen mielipiteen ulkonäöstäsi saat tyttäreltäsi tai siskoltasi koska peili ja aika vääristää. Vanhuus tulee salakavalasti ja totut siihen pikkuhiljaa. Jos pääsee ikä unohtumaan voi katsoa vanhoja valokuvia :)

Vanheneminen ja rypistyminen ei ole kivaa. Joka muuta väittää - valehtelee.

Jos on ollut ns. vähemmän kaunis aina, ei ulkonäkö enää ole tärkeä asia viiskymppisenäkään. Kun ei ole ollut ulkonäköä millä ratsastaa, on elämässä muut arvot tärkeämpiä. Kun ei ole koskaan saanut pitkiä katseita miehiltä, ei voi tietää miltä se tuntuu. Se tunne on kai myös hormonaalinen, lisääntymiseen ja hedelmällisyyteen liittyvä juttu, että se tuntuu niin hyvältä ja siitä on vaikea luopua.

Miesten mielipiteistä sen verran, että kaljamahainen käppijalkainen haiseva ruma ukko saattaa arvostella naisten ulkonäköä ja vislata perääsi suuressa miehisessä itsetunnossaan. Me naiset tarvittaisiin joskus tuota miehistä itsetuntoa mutta hyvän maun rajoissa.

Hei Minuli51, en voi käyttää estrogeenihoitoa, piti lopettaa veritulpan vuoksi...SE ei ole mielestäni mikään naurettava juttu..Käytin n.6 vuotta ja sitten tuli stoppi. Älä yleistä jos näet mummomaisen kärsijän, ei välttämättä ole sitä omasta tahdostaan! Ja jos on hyvässä parisuhteessa, oma mies rakastaa vaikka vähän pulskempi ja vanhemman näköinen olisikin! Ei tarvitse miellyttää *monia miehiä*-yksi riittää!!! ja seksielämä voi olla parempaakin kuin omaan napaan tuijottajilla.

Että tälleen meillä!

Oletteko koskaan katsoneet ihan kaiken ikäisen näköisiä naisia katukuvassa ja miettineet, minkä ikäisiä he ovat? Pirtsakka tyylikkäästi vanhentunut viiskymppinen voi olla täyttänyt 70. Seitsemänkymppisen näköinen koiran ulkoilluttaja voi olla 90. Keski-ikäiseksi luulemasi lyllertävä nainen onkin 20. Ja samoin se toinen tätimäinen hahmo on keski-iän sijaan nuori aikuinen. Joistakin naisista on muuten mahdoton sanoa, ovatko he 15- vai 45-vuotiaita tai 40- vai 70-vuotiaita. Sen enempää olemus kuin kasvotkaan eivät ikää aina paljasta.

Itse tuskin voin hormonikorvausta koskaan käyttää, kun on niin hankala sydäntautiperimä. Eli paikallishoitoon tulen aikanaan tyytymään, kuten äitinikin. Äitini sai hyvin vaikean sairaskohtauksen heti vaihdevuosien jälkeen ja liikkui alkuun rollaattorin avulla. Nyt muutamassa vuodessa hän on kuntoutunut todella hyvin (ja paljon) käveleväksi ja laihtunut paljon. Myös mieli on kirkas ja virkeä, ottaen huomioon vaikeat sairaudet. Hiukset kasvavat hyvin (mitä tosin eräs käytetyistä lääkkeistä edistää sivuvaikutuksenaan). Eli olemus on virkeä ja positiivinen, mikä on tärkeintä. Toki kasvojen iho on selkeästi rypistynyt, etenkin kun ihminen laihtuu ja ulkoilee (altistuu auringon säteilylle) paljon.

Joka tapauksessa äitini on minulle hyvänä esimerkkinä. Kohtuulliset elintavat ja liikunta ovat hyvä lääke. Pienet rypyt eivät mitään meinaa, jolleivat ole katkeruuden juonteita. Paljon ulkoilevan ihmisen on vaikeaa säilyä rypyttömänä. Vai oletteko koskaan vertailleet ihon kuntoa ulkoilemattomien ja ulkoilevien välillä tai sellaisen ihmisen eri ihoalueiden välillä, joka ei ota aurinkoa kokovartalolle? Yleensä iho on varsin siloinen kaikilla ihmisillä niiltä alueilta, jotka eivät saa koskaan aurinkoa. Kysykää vaikka vanhustenhoitajilta.

Eli kropan muodot säilyttää liikunta ja ihon tuhoaa aurinko.

Olen syönyt kauan estrogenia. Tiedän mistä puhun.
On vaivoja joihin korvaushoito ihan varmasti auttaa. Jos on taipumusta virtsankarkailuun se hidastaa oireita, unen laatu on parempaa, ei hikoiluta...
Mutta, ei korvaushoito nuorenna, se on toiveajattelua, limakalvot pysyvät parempina, niihin auttaa yhtä hyvin paikallishoito. Aloittajakin täyttää joskus 80v jos elää saa, silloin ehkä arvotkin ovat muuttuneet.
Itselläni vartalon muoto on parempi jos en käytä estrogeni tabletteja, ne nimittäin turvottavat ainakin rintoja paljonkin. En ole huomannut hiustenlähtöä, hiukset ovat vahvat vaikka olen 69v. Terveet elämäntavat, ulkoilu ja ruokavalio pitävät kunnossa, eivät nekään takaa ikuista nuoruutta.
Sitä ihmettelen miksi vanhenemista pelätään, nyt on nykyisten nuorten aika, kaikki ovat olleet nuoria ja tulevat vanhaksi jos elävät kauan.

Kuinkahan moni oikeasti sotkee keskenää geeniperimän, vaihdevuodet, elämäntavat jne? Ylistetään hormonien autuutta, kun pitäisi kyetä arvioimaan kokonaisuus (mukaanlukien silmänpainemittaukset ja uudet lukulasit, ei se peilin näkymäkään aina aito ole).

Itse huomaan vastanneeni samaan ketjuun jo aiemmin. Olen se huonohiuksinen ja pienirintainen tapaus. FSH oli puolitoista vuotta sitten normaali ja kuukautiskierto normaali. 40-vuotta täytettyäni iho vaan alkoi menettää elastisuuttaan. Enhän voi sitä estrogeenillä hoitaa, kun omaakin on riittämiin. Eli nuoruuden auringonoton synnit tulivat nyt näkyviin. (Kuulemma voisi hoitaa resepti A-vitamiinivoiteella, mutta siihenkään en aio sortua.) Mikroneulausta olen kokeillut ja kasvojumppaa, ainakin ilme on tasapainoisempi näillä keinoin, vaikka rypyt pysyy.

Huomasin, että käsivarsien lihasvoimasta on menetetty puolet. Millään karppauksella tai hormonilla ei rakenneta lihasta. Siihen tarvitaan harjoittelua. Uskallan väittää, että moni naisten vanhenemismuutoksista on vain seurausta laiminlyödystä lihaskuntoharjoittelusta. Itse olen tavoittelemassa nyt 20 vuoden takaisia lihaksiani, ihan reilu tavoite. Vanhenemisenkin kestää paremmin, kun on kunnossa. Vähäiset rypyt naamassa eivät haittaa, ne ovat oikeasti kuorta. Lihaksilla suoriudutaan päivittäisistä toiminnoista, tuetaan tukirankaa, saadaan ryhtiä ja muotoa. Mikään hormoni tai muukaan lääke ei riitä kompensoimaan liikkumattomuuden aiheuttamia haittoja.

Pakko nyt sanoa, että ei miesten miellyttäminen ja jatkuva itsensä tällääminen ja puleeraaminen ole naisenkaan elämän koko tarkoitus. Sen verran laittaa, että katsoa sietää mutta ainakin minusta on myös helpotus, ettei minua enää arvoteta koko ajan ulkonäköni perusteella. Olen ollut nuori ja nätti, perustanut perheen ja kasvattanut lapseni aikuisiksi. Mielestäni nyt minulla on lupa ja aika keskittyä muihin asioihin.

Sanoin juuri miehelleni, että vieraiden miesten mahdollinen positiivinen huomio ei enää ole kovin korkealla top 10 listallani. Nykyään innostun paljon enenmmän esim. siitä jos harrastuksissani onnistun ja saan aikaseksi jotakin, josta tunnen iloa ja tyytyväisyyttä.

Terveelliset elämäntavat ja liikunnasta ja hyvästä ravinnosta huolehtiminen on minusta tarpeeksi. Mä sanon, että aikansa kutakin. Nyt ainakin minä aion tehdä niitä asioita, joita en ehtinyt nuorempana.

Kyllähän reaalitetti on kuitenkin se,että esim.parisuhteissa vaikuttavat kuitenkin ulkonäkölliset seikat.Ei kannata huiputtaa itseään ja pariutua epäviehättävän kanssa,koska se ei toimi pitkällä tähtäimellä.Tuhoon tuomittua.Ei ole oikeaa eikä väärää,näissä ulkonäkö asioissa,on vain erillaisia makuja ja se sallittanee kaikille.Ikäkin vaikuttaa,toiset eivät viihdy itseään vanhemman seurassa,toiset eivät taas kovin nuoren kanssa eikä siinäkään ole mitään pahaa.Pitää vain olla rehellinen itselleen.Sillä saavuttaa oikeasti haluamansa.

Naisellisuudesta... on enemmän käytännön elämästä kiinni, kokeeko naisellisuuttaan, ja millä tasolla. Kysehän ei ollut toisen sukupuolen naisellisuuden määritelmistä tässä? Ammatilla /arjella on oma vaikutuksensa ulkoiseen habitukseen, käyttäytyminen roolitettua.
Naisellisuuteni on pysynyt- jos niin voi ajatella. Mikäs mummotautisenakin on ollessa? Vähentää vaatetta kun on kuuma, lisää taas kun palelukohtaus tulee. Seksipuoli toimii, on jopa kivampaa kuin nuorempana, kun perustuu läheiseen tuntemiseen.
Arvot tuntuvat olevan erilaisia. nuoruutta ihanteena pitäviä, sileyttä, kiinteyttä suosivia... Silti yhä harvemmat tulevat mielellään äideiksi, vaikka fyysiset edellytykset täyttyvät runsaasti- minä olen osuuteni jo yli pari vuosikymmentä sitten hoitanut. En kokenut silloinkaan mitään kriisiä. Oli vain normaalia saada lapsia. Yhtä normaqalia on nyt kun vuodot jää välillä pidemmäksi aikaa pois. se esivaihtariaika oli pahempi... Ylitihee, pitkittynyt vuotorumba, ja hankalat olot. Mielikuvani oli, että toki- kunhan menee ohi, seestyy.
Elämänkaariajattelun ydin? Synnyn. Tulen kuolemaan, ja siinä välissä on se ilon ja kärsimyksen pelikenttä. Se on sen yhden kerran.

Ikävä tosiasia tuntuu olevan,että mies joutuu usein" tyytymään "vanhempaan ja vähemmän viehättävän kumppaniin,pakon sanelemana kun ei ole mahdollisuutta saada parempaa.Luin jonkun artikkelin evoluutiopsykologin kirjoittamana,miten valtaosa miehistä todella haluaa sen nuoremman ja nätimmän,jos vain on resursseja.Ihan ymmärrettävää jos vain pintapuolella on merkitystä.Mietin kuitenkin että miksi ihmeessä epäviehättävät,vanhemmat naiset tyytyy suhteeseen,jossa ovat se huonompi ja ei haluttu vaihtoehto?Eikö se ole itsensä alistamista ja ala-arvostamista pahimmasta päästä?Elämänkouluja käyneinä luulisi että se viisaus ja syvyys mitä asioihin on saatu monesti kivisen ja karikkoisen tien läpikäyneinä saisi naisen arvostamaan itseään.Ehkäpä on vain tervetullutta nykyisten nuorempien naisten nousseet vaatimustasot miesten suhteen ja vapautuminen kahleista muutoinkin.Naiset voivat käyttäytyä kuin miehet.Tasa-arvo nostaa päätään ja päästään samoille viivoille miesten kanssa.Ikävänä kääntöpuolena se kylläkin että missä ennenmuinoin naiset pitivät huolta lapsista niin nyt lapsilla ei välttämättä ole ketään jota kiinnostaisi heidän hyvinvointinsa.Olisiko nuorten mielenterveysongelmien osasyy tässä..Itse niin ikäloppu aatteiltani etten tajua ihmisten vaateita toisiaan kohtaan nykypäivänä.Luullut että riittää se että tykkää toisesta sisimmän maailman ja vähän sen ulkoisenkin perusteella.Että siitä syttyy halu tutustua paremmin toiseen,ilman koulutus,työ,varallisuus,paino,pituus ym.sen suurempia taustatietoja.Ei taida olla enää niin.Ihminen unohdettu ja tilalle tullut vaatimuslistat joiden mukaan ihminen arvostetaan,osaksi suurempaa "koneistoa".Vanhat "hyveet" eivät enää päde.Yhteisöllisyys,avuliaisuus,vaatimattomuus,kärsivällisyys,jalous,epäitsekkyys esimerkkeinä ovat kuin kirosanoja tässä ajassa,jossa etsitään vain itselle parasta ja helpointa mahdollista elää ja olla."Minä" on korvannut "meidät".Surullista ja niin lyhytnäköistä,sekä naisten että miesten kannalta katsottuna.Pysyvää onnea ei tällä tavalla saavuteta,ei omaan eikä muiden elämään,onni on hyvin lyhytkestoista..Onneks on aina se pieni "anarkistinen"joukko olemassa,jotka ei taivu samaan vaan kyseenalaistavat systeemin:)Kulkevat ilman talutusnuoraa,luottaen itseensä ja omaan viisauteensa,eivätkä suostu ihmisten,media tai minkään muunkaan painostettavaksi.

Vanha aloitus, mutta vastaanpa silti, omia kokemuksia. Olen yli 50-v, vaihdevuodet meneillään, enkä käytä hormoneja. Voin erinomaisesti, olen normaalipainoinen, terve, ei mitään kremppoja ja saan jatkuvasti kuulla, että näytän 10 v nuoremmalta. Ja kyllä sen peiliin vilkaisemalla itsekin näen, ei ole ryppyjä kuin jokunen pieni silmien ympäristössä, hiukset on tuuheat, eikä ole vielä harmaitakaan. Mistähän johtuu, siihen on varmasti monta syytä.

Geenit ensinnäkin, äitini on ysikymppinen, hyväkuntoinen ja on myös aina näyttänyt ikäistään nuoremmalta, ei häntä kukaan meinaa uskoa noin vanhaksi, ulkonäön lisäksi on toimelias, iloinen ja huumoria löytyy. Tämän lisäksi olen syönyt nuoresta asti terveellisesti: paljon kasviksia, kalaa, kohtuudella lihaa, suosin aina luomua, vältän lisäaineita, en syö valmisruokia tai pikaruokaa, margariinit ja muut keinotuotteet jätän syömättä, kesällä syön villivihanneksia. Rasvaakin riittävästi, mutta sokeria ei juuri lainkaan. Ulkoilen ja liikun paljon, mutta en mitään kovaa treeniä harrasta, vaan joogaa, uintia, kävelyä ja hyötyliikuntaa. Ei tupakkaa, alkoa hyvin vähän, ei auringossa makoilua.

Monenlaisissa luontaishoidoissa olen käynyt 30 v ja käyn nytkin 2 viikon välein. Käytän myös luontaistuotteita aina kun tarvetta on. Lääkkeet kierrän kaukaa, jos mahdollista ja yleensähän se on, kun osaa arkipäivän vaivat, kuten flunssan, päänsäryn hoitaa luontaisesti. Kun vv-hikoilut alkoivat, otin käyttöön salviatabletit ja hikoilu loppui nopeasti ja vaikka sittemmin lopetin tabletit, niin hikoilu ei tullut takaisin. Johtuneeko siitä, että luontaishoitajani alkoi silloin erityisesti hoitamaan vv-hikoiluani.

Iloinen mieli, positiivinen elämänasenne ja elämästä nauttiminen auttaa myös ehkäisemään ennenaikaista vanhenemista. Nauru pidentää ikää, sehän on aivan totta! Ja seksielämäkin vain paranee koko ajan ja halut lisääntyy.

Ihan niin on, ei kai sitä tartte nykyaikana kärsiä vaihdevuosien kaikista ihmeellisistä oireista. Kun apu on saatavilla.
Itselleni ei pettymyksekseni sopinut tämä hormooni hoito joten vaihdevuodet piti vaan yrittää kestää kaikkine muotoineen, se oli kamalaa aikaa.
Mutta suosittelen sentään muille korvaushoitoa, kun oman ikäiset joilla oli estrogeeni hoito voivat erinomaisesti korvaushoidon kanssa.
Niin että ei kai kenenkään ole pakko kärsiä nykyisin vaihdevuosista kun mahdollisuudet on monet että saa voida hyvin

Me kaikki naiset emme elä ja tee asioita vain miehiä varten. Olen elänyt upean nuoruuden ja täyttä aikuisen naisen elämää. En kaipaa enää miesten ihailuja, enkä huomiota. Haluan vain olla rauhassa, vanheta rauhassa ja elää itselleni tehden asioita, joista saan hyvää oloa ja hyvän mielen. Onnea valitsemallasi polulla. Älä tuomitse muiden ihmisten valintoja. Ne eivät voi olla vääriä, jos ihminen itse tuntee olonsa hyväksi. Eikö niin.

Tässä yli 70-vuotias isomummu. Koskaan en ole elänyt miehiä miellyttääkseni. On niitä silti ollut aviomieheksi asti enemmän kuin yksi.

Mielestäni olen ihan kaunis ikäluokassani, vaikka en ulkonäköön mitenkään erityisesti keskity. En halua enkä pysty kilpailuun itseäni 50 vuotta nuorempien kanssa ulkonäössä. Maailmassa on niin paljon muuta kiinnostavampaa, arvokkaampaa kestävämpää. Järkeä varmasti on enemmän kuin monella nuoremmalla.

Minua inhottaa pelkkä puhekin ikuisesta nuoruudesta ja vetreydestä. Kyllä ihmisellä täytyy olla oikeus vanheta ja kantaa eletyn elämän tuomat muutokset kunniakkaasti. Vuodet jättävät jälkensä jokaiseen, ihan jokaiseen tavalla ja toisellakin.

Minulla ei ole vaihdevuodet alkaneet. Täytän 48. Näytän ikäistäni nuoremmalta,koska vieraat ihmiset ovat sanoneet. En ole koskaan meikannut. ja en ala meikkaa sen takia että minulla joskus alkaa vaihdevuodet. Hiukseni ovat paksut ja puolipitkät. Harmaata ollut 13 vuotta ja toiveissa on että hiukset harmaantuis nopeammin. Musta harmaat hiukset on kauniit.

Riippuu ihmisestä, itse olen yli 60 v. , sain hyvin lieviä oireita, kiitos siitä ehkä runsaalle liikunnalle. En tarvinnut koskaan hormonihoitoja. Silti iho on vieläkin hyvä eikä ryppyjä ole, lähinnä juonteet ovat syventyneet. Itselleni on tärkeintä tyytyväisyys ei niinkään se, että minun täytyisi ikuisesti näyttää nuorelta. Hoito kannattaa jos siitä saa apua.
Vanhenemiseen kuuluu tietyt asiat, niiden kanssa on vain opeteltava elämään, jos pelkää kauheasti ulkonäön menetystä niin jää paljon hauskaa kokematta. Liiku, syö hyvin ja nauti elämästä vaikka vähän ryppyisenäkin.

Luulen että ihmiset elävät vielä niissä vanhoissa luuloissa että estrosta tulee syöpä siksi kärsivät” luonnolliset” vaihdevuodet minulle se ei sopinut ollenkaan kävin lääkärissä hikoilun vuoksi ja kun aloin niitä syömään niin hikoilu tuli kahta kamalammaksi hiuksetkin olivat märkänä ihan kun olisin ollut juuri suihkussa.

Sain jotain muuta tuotetta ja se tepsi, nyt en muista nimeä . Mutta tuttu entinen kollega on syönyt niitä 20 vuotta ja sanoi ettei lopettaakkaan koskaan. Hän on hyvin reipas hoikka ja hyvin voiva kävelee joka päivä lenkin ja on oikein aktiivi sosiaalisesti .niin että niille joille se sopii on se vaan ihan sama hormooni mitä meidän kropat tuottaa itsestään ennen vaihdevuosia
Siis ei mitenkään vaarallinen . Ennevanhaan hormooni hoidot olivat erilaisia, nyt ne on tehty niin että niillä voi todella saada hyvän vaikutuksen vaihdevuosia helpottamaan .

Mitä tulee meikkiin niin kivahan se on hieman meikata jos lähtee jonnekkin, itse en viitsi kotona , kun ne joka iltaiset putsaamiset mielestäni ottaa turhaa aikaa. Hiukset ohenee usein niillä joillakin joku vahva lääkitys eikä se ole aina mitenkään mukavaa naisena, mutta kun ne lääkkeetkin on otettava usein endogreenisia sairauskia joita ilmenee naisilla.
Hoikkuus taas on hieman sekin erilaista jokaisella. Toiset ovat hoikkia luonnostaan ja toiset taas saavat taistella kilojen kanssa . Itselläni on aina ollut sellaista jojoamista yhtä äkkiä olen liiankin hoikka jonkun aikaa ja sitten taas lihon ilman mitään syytä se vaihtelee aika usein.
Mutta enimmäkseen olen ollut hoikka koko elämäni .sekin on hormooni toiminnassa juuri tärkeä se estrogeeni tasot eivät heittele . Kiva että sinulle sopii estro ja että saat nauttia sen kurjankin ajan oireita .

En toki moiti sinua. Minullekin ulkonäkö on tärkeä. Yritän pitää painoni kurissa. Olen siinä onnistunutkin, vaikka minulla on taulukon mukaan lievä lihävuus.
Söin kuukauden hormoneja täysillä. Sen jälkeen otin vuoden joka-toinen päivä. Gynekologi ei moittinut, sanoi, että niitähän yritetään keksiäkin kevyempiä ratkaisuja. Pari minun tuttavaani sai syövän, toinen ainakin rintasyövän. Minä otin sitten hormonin sijaan psyykenlääkkeen, joka auttoi minua vaihdevuosissa.

Mullaksi muuttuu ruho ja jos väistämätöntä vastaan taistelee ja kuvittelee voittavansa niin masennusta luvassa.
Käyrä selkä sinullakin parin vuoden päästä eikä pakkelit enään auta.
Onnea elämän perusasioiden ymmärtämiseen!
Voithan itseäsi huijata mutta kyllä me muut näemme ikäsi varsin hyvin :)