Tyttöystäväni sanoo olevansa lievästi masentunut. Toki kunnioitan häntä ja yritän olla tukena, mutta missä kohtaa menee raja normaalin potutuksen ja masennuksen välillä?
Luin netistä, että lievän masennuksen omaava henkilö ei tule toimeen arjessa ja tuntee itsensä yksinäiseksi jne. Hänellä ei kuitenkaan ole tätä ongelmaa. Opinnot sujuu hyvin, on kavereita ja vapaa-ajan menoja.
Usein käy niin että hän saa masennuskohtauksen, kun olemme kahdestaan. Ei kuulemma minun vika ja kun kysyn mikä hätänä niin vastaus on "minulla on masennus".
Tottakai kaikilla on huonoja päiviä ja pitää purkaa kiukkua, mutta eikö masennus ole vähän liioittelua?
Ja kuinka ottaa tämä puheeksi, kun toinen vaikuttaa tavallaan kiintyneen tähän helppoon tekosyyhyn olla kiukkuinen
Luin netistä, että lievän masennuksen omaava henkilö ei tule toimeen arjessa ja tuntee itsensä yksinäiseksi jne. Hänellä ei kuitenkaan ole tätä ongelmaa. Opinnot sujuu hyvin, on kavereita ja vapaa-ajan menoja.
Usein käy niin että hän saa masennuskohtauksen, kun olemme kahdestaan. Ei kuulemma minun vika ja kun kysyn mikä hätänä niin vastaus on "minulla on masennus".
Tottakai kaikilla on huonoja päiviä ja pitää purkaa kiukkua, mutta eikö masennus ole vähän liioittelua?
Ja kuinka ottaa tämä puheeksi, kun toinen vaikuttaa tavallaan kiintyneen tähän helppoon tekosyyhyn olla kiukkuinen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse masennuksesta parantuneena voin sanoa, että tuon perusteella ei kyllä oikee masennukselta kuullosta. Mutta enpä tunne häntä, nii en voi sanoakkaa kyllä oikee varmasti, mutta kirjotukses perusteella sain sellasen käsityksen.
Muistan kuinka iteltä oli voimat koko ajan pois, mikään ei kiinnostanu, itsemurha kuullosti ajoittan hyvältä idealta, ja vihasin itteeni enemmän ku mitään muuta maailmassa. Nukuin tosi paljo sitä pahaa oloa pois, halusin satuttaa itteeni, ja tuntu että olin epäonnistunut kaikessa. Koulu nyt jotenkin suju, mutten sielläkää ois halunnut käydä.
Mulla taidettii diagnosoida lievä masennus, jos oikein muistan, tästä on kuitenki vuosia aikaa. Lääkkeitä ei tarvinut koskaan syödä.
2 vuotta kävin psykiatrilla kunnes sain lähetteen psykoterapeutille jossa kävin kans 2 vuotta.
Mutta niinku sanoit, kaikilla on välillä huonoja hetkiä, mutta jos olotila on jatkuvaa, kannattais kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Sairastaminen ei ole mikään kilpailu mutta haluan kirjoittaa vähän omasta masennuksestani ihan vain että saadaan vähän vertailua tyttöystäväsi "masennuksesta"/masennuksesta:
-Kaikki tuntuu pirun raskaalta esim. Lykkäsin 2 kuukautta siivoamista kun en kertakaikkiaan saanut mitään aikaiseksi
-Lykkään kaikkia asioita tärkeitä ja ei tärkeitä aina huomiseksi vaikka tulisikin ongelmia jonka jälkeen lykkään vielä pidemmäksi koska en halua joutua selittelemään omaa saamattomuuttani
-Ulkonäköön ei jaksa panostaa yhtään. Suihkussa käyn ja hampaat pesen ja se on siinä.
-En naura melkein ollenkaan vaikka tulisi miten hauskoja tv ohjelmia vaikka muut nauravat vedet silmissä. Nauran kyllä joskus mutta paljon vähemmän kuin muut.
-Uni ongelmat ovat ihan helvetillisiä vaikka väsyttää mutta on niin epätoivoinen olo ettei voi rauhoittua.
Mun mielestä sun tyttöystävällä saattaa olla jotakin hampaan kolossa jonkin asian takia. Ehkä hän inhoaa koulua tai jotakin asiaa siellä. En haluaisi sanoa tätä koska en halua sanoa mitään tyhmää mutta toivottavasti et nyt loukkaannu tai tule vainoharhaiseksi mutta here goes: Mitä jos hän haluaa jättää sinut tai on pettänyt ja sen takia menee tuohon tilaan kun on kanssasi?
Sinua harmittaa että miksi masennus tulee esille juuri silloin kun olette kahden. No se on luttamus. Kun on turvallista niin silloin niin silloin voi olla omimillaan. Kyllä oi olla masentuntut vaikka tohuaa ja hyörii ollen aina menossa. Se voin ilmetä myös yliaktiiviisuutena osittain.
Paras masenuksen mittaaja ja asiantuntija on kokija itse. Määritellään että jos on paha olla yhtajaksoisesti kaksi kolem viikkoa niin voidaan puhua masennuksesta.
Jospa hän avautuisi puhumaan.
Ja miksi hän on kiukkuinen ? Jos on hyvä mieli niin ei kiukuttele kovinkaan usein.
Samaa mieltä, VOI olla masennus ja hän kertoo sen sinulle koska luottaa sinuun. (Itse en ainakaan kailottele omia asioitani muille, mieheni tietää.) Mutta tietysti tässä on se pointti että pitäisi olla diagnosoitu sairaus, joka vaatii jonkinsorttista hoitoa (terapia/lääke), ei masennus tule ja mene vain hetkellisesti, minkä käsitin kirjoituksestasi. (En tiedä käsitinkö oikein vai väärin?) Silloin kyseessä on vain mielialan lasku tai vaan normaali kiukuttelu.
Joka tapauksessa hänen olisi varmasti tarpeen keskustella asiasta, jossei sinun kanssasi niin sitten lääkärin.