SS saarnoissaan Lahdessakin pysyi uskollisena Jumalan sanalle, niinkuin aina.
Hän opetti "kädestä pitäen" uskosta ylösnousseeseen Kristukseen Jeesukseen.
Jokainen, joka uskoo sydämesään sen mitä uskontunnustuksessa sanoo, on tiellä joka vie perille.
Aamen.
Hän sanoi myös, että säännöistä, kielloista ja käskyistä ei saa voimaa
uskon elämään. Syntiä on vain se, mitä 10 käskyssä on ilmoitettu. Siihen ei saa mitään lisätä eikä pois ottaa.
Seuratilaisuudet on tarkoitettu lepopaikoiksi ja antamaan voimaa arkielämään, ei taakoittamaan ja syyllistämään lisää kristittyjä.
Tässä lyhyesti maistiaisia.
Rukoilen Sakulle voimaa ja rohkeutta Taivaalliselta Isältä. Hän on uskollinen työmies Isännän peltopalasella.
Hän opetti "kädestä pitäen" uskosta ylösnousseeseen Kristukseen Jeesukseen.
Jokainen, joka uskoo sydämesään sen mitä uskontunnustuksessa sanoo, on tiellä joka vie perille.
Aamen.
Hän sanoi myös, että säännöistä, kielloista ja käskyistä ei saa voimaa
uskon elämään. Syntiä on vain se, mitä 10 käskyssä on ilmoitettu. Siihen ei saa mitään lisätä eikä pois ottaa.
Seuratilaisuudet on tarkoitettu lepopaikoiksi ja antamaan voimaa arkielämään, ei taakoittamaan ja syyllistämään lisää kristittyjä.
Tässä lyhyesti maistiaisia.
Rukoilen Sakulle voimaa ja rohkeutta Taivaalliselta Isältä. Hän on uskollinen työmies Isännän peltopalasella.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Ihana kuulla! Kiitos Jumalalle ja viestin tuojalle! Jospa essut saisivat perusasiat kohdilleen, siitä alkaisi kasvu syvemmän raamatuntuntemisen tiellä.
Tilanne essuissa on niin tragikoominen kuin olla saattaa. Seurakunta niittää sitä, mitä on kylvänyt penseän Laodekialaiseen tyyliinsä, kun ei yksilöitä ole kiinnostanut edes avata raamattua saati oppia siitä jotain.
Eikö tässä systeemissä mikään hälyytä? Hyvä saarna kestää 1-1,5 tuntia ja sen aikaa on kaikki hyvin. Onko hyvästä saarnasta jäänyt jäljelle jotakin pysyvää, jos esimerkiksi pidetään kymmenen huonoa sen perään?
Jos hyvän saarnan sisältö ei saa aikaan sen sisällön seuraamista ja pysyviä muutoksia ihmisten elämässä, niin missä mättää?
Kuulojoissa mättää! Jos kuulijat olisivat valvoneet jokainen omalla paikallaan, väärät opettajat olisi heti poistettu tehtävästään, Jumalan sanan mukaisesti eksyttäjinä!
Vihne, kysymyksesi on aiheellinen.
Uskon vielä, että isokin laiva voi kääntyä, vaikka hitaasti. Uskon senkin, että essuistakin tulee kallista viljaa Isännän laareihin. Kaikki, jotka uskovat Vapahtajan Herran Jeesuksen "päälle" ilman omia ansioita eivätkä turvaa lihaan. Jumala ottaa valittunsa mistä tahtoo, Hän on uskon antaja. Vihollisen vastustus on kova, on taistelu sieluista.
Ne kymmenet, ehkä monet huonot kymmenet saarnat saavat murheelliseksi ja halun sulkea rukoushuoneen oven lopullisesti.
Koen Jumalan ihmeellisenä armona, että Hän antaa muutamia uskollisia työmiehiä pitämään esillä totuutta Hyvän Paimenen äänellä nälkävieraita varten. Jos sekin loppuisi, tulisi lopullinen hyvästely välttämättömäksi.
Vihneelle joitakin pohdintoja 12.3.2013 10:46 esitettyyn kysymykseen.
Avaaja ei mielestäni sanonut kaiken olevan hyvin tämän puolentoista tunnin mittaisen saarnan jälkeen. Edessämme on näet koko loppuelämämme ajan kestavä kilvoitus erilaisissa koettelemuksissa. Nykyisin puhutaan elämässä eteen tulevista haasteista.
Esikoislestadiolaiset ovat minun kokemukseni mukaan kovin erilaisia ihmisiä, verrattuna esimerkiksi tämän keskustelupalstan välittämään ihmiskuvaan. Lestadiolaisuuden keskeinen tavoite onkin, että kuulijat pysyisivät mahdollisimman tarkoin erossa epäuskoisen maailman elintavoista ja erilaisista uskonnollisista
tavoista. Julistus keskittyy hyvin paljon YHTEEN, liikkeen johdon määrittelemään ihanteeseen elintavoissa.
Elikkä seurakuntalaisia tarkkailemalla mielikuva heistä voi olla tyystin erilainen, riippuen tarkastelijan omista lähtökohdista ja asenteista.
Tunnen erilaisia uskovia, ja kaikki heistä ovat onneksi aivan tavallisia ihmisiä. Kristinuskossa pelastus tarjotaan Jumalalta käsin ja aivan lahjaksi.
Mitä enemmän ihminen on (rehellisesti) ihminen sen mukavampaa elämä on. Ihmisyyteen kuuluu näet heikkoudet
vajavuus, erilaisuus, erilaiset näkemykset, erilaiset mielikuvat itsestä ja toisista. Rakkaus on kristinuskon keskeinen tavoite,
ja se tarkoittaa pyyteetytömiä tekoja lähimmäisensä hyväksi.
Saara sanoi aivan oikein. On seurakunnan asia valvoa saarnaajia, eikä me voida syyttää asiasta ketään muuta.
Muuttis, koitetaan olla heidän apunaan, etteivät hekin väsyisi. : )
Pähkinöinä??? : )))) Ikinä kuullu moista vertausta, mutta asia meni perille.
Älköön kukaan nyt tukitkokommenttiani hajottamistarkoituksessa sanotuksi. Otetaan maallinen vertaus: Jos ikkuna särkyy ja kissa pissaa kangas-sohvalle ja muutenkin on sotkua, niin se ei edellytä uuteen asuntoon muuttamista, kun kaikki voidaan korjata.
Seinät voidaan maalata ja vaikkapa huonekalut vaihtaa.Sellaiseen remonttireiskan hommiin kannustan. Ei niinkään naapurissa vaan iham omassa kodissa. Raamatun esille ottaminen rukoillen: Avaa Isä sanasi, niin minä haluan oppia! Tämä rukous kuullaan, Hän oikein tarkasti kuuntelee korva kallistettuna esikoisuuteen niinkuin muihinkin liikkeisiin, että se sana kuuluisi vaikka kuinka vaimeana. Olen varma, että kaikki muuttuu, kun anomisia alkaa kuulua sieltä ja täältä. Ei niin, että lähetä meille nyt selliainen lähetysmies, joka kuulostaa hyvältä. Vaan lähetä sanasi ymmärrys juuri nýt, juuri minulle.
Dod noin. vihneen vistiin12.3.2013 klo 11:30
Mihinkään suurempiin muutoksiin esikoislestadiolaisuudessa en usko. Ilmeisesti seuraava isompi muutos Suomessa on eroaminen ev.lut. kirkosta. Tästä puolestaan seuraa niiden seurakuntalaisten joutuminen silmätikuksi jotka jäävät edelleen luterlaisiksi, eivätkä mene asikoislestadiolaisten erillisiin kaste, ja ehtoollistilaisuuksiin.
Ensisijainen haaste mielestäni olisikin oppia kunnioittamaan lähimmäisensä vakaumusta, (siis esikoislestadiolaisuuden sisällä olevien keskinästä erilaisuutta). Samaan asiaan perustuu sekin, että voimme kohdata erilaisia kristityitä eri seurakunnista.
Näin lopun aikoina on hyvin tärkeätä tehdä yhdessä työtä mashdollisimman laajojen kristillisten piirien kanssa, joiden katsomme opillisesti edustavan neitseellistä kristinuskoa.
Ei niin, että lähetä meille nyt selliainen lähetysmies, joka kuulostaa hyvältä. Vaan lähetä sanasi ymmärrys juuri nýt, juuri minulle. -vihne-
Perin lestadiolainen lause.
Ongelma on juuri siinä, että osa saarnasta on aivan liian usein tähtäämistä oman liikkeen erinomaisuuteen ja kristillisyyden seuraamiseen! Vainme-hyväme opetus on juuri sitä hylättävää puuta, heinää ja olkea.
Merkille pantava osa SS:n opetuksessa oli juuri tuo Uskontunnustus ja sehän ON seurakuntaopillinen asia, ymmärtääkseni. Juuri seurakuntaoppi onkin ydin kysymys oppivääristymissä, koska sen väärin ymmärtäminen muuttaa sanan selitystä. Hengellisen ylpeyden lähde!
Ulkonaiset muutokset eivät pelasta sieluja. Raamatun ääressä rukoileminen merkitsee sisäistä uudistumista ja sitten alkaa uudistus näkyä arjessakin. On täysin turhaa odotella, että jostain tulee henkilö, joka tuo muutoksen se ei tapahdu niin, vaan sisältä päin ihmisen sisältä.
Jokainen ymmärtää tavallaan toisen sanoman ja varsin usein väärin. Mutta siinä on yksi pieni juttu. Jos lähtökohtaisesti ajatellaan ettei nasaretista tule mitään hyvää, niin sieltä ei tule.
Jos minä kotonani avaan raamatun ja rukoilen avaa minulle sanasi, niin en näe siinä mitään esikoisuuteen viittaavaa omahyväisyyttä, jos omaan tarpeeseeni pyydän.
Voimaa hengelliseen rakentumiseen ja Kristus ruumiin rakentamiseen ei tule mistään muusta, kuin Elämänpuusta.
Silloin kun saarna todistaa meille Kristuksesta joka sovitti maailman itse kanssansa ja teki rauhan Jumalan kanssa, silloin saarna tulee rakennukseksi. Silloin saarnasta kuuluu tuo Jeesuksen kutsuva ääni, "tule".
Ilm. 22:16 Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
Ilm. 22:17 Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!"
Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!"
Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Ilm. 22:18 Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;
Ilm. 22:19 ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.
Kuten Paavali seurakuntia varoittaa, se on vieläkin sama vaara olemassa, että Jeesuksen raskaalla lunastustyöllä hankkima lahjavanhurskaus muljahtaa ihan huomaamatta ansiovanhurskaudeksi ja sen tavoittelemiseksi, tavalla taikka toisella.
Kristityn kilvoitus on USKOSSA kilvoittelemista. Jos usko on palava silloin rakkauskin on palava ja silloin hyvät työt seuraavat Kristuksen rakkauden voimasta.
Sot, sot vihje, kissa pitää myös hävittää, että se ei pissaa uutta sohvaa. Ikkunan rikkoja pitää saada vastuuseen. Mitä tulee 1 1/5 tunnin saarnaan. Se on jo sanotaanko aivopesua puhujan oman itsensä oikeaksi ja paremmaksi näyttämistä. Siinä alkaa jo syntisempiä nukuttaa. Tarvitaa unilukkari kuin ennen vanhaan kirkoissa, kopauttamaa nukkuva raamatulla päähän. Eikö enää essuilla mene lujaa kun pitää nuhdella puolitoista tuntia pötköön. On ne tiedemiehet taas todenneet, että ei 20 minuttia pitemmät puheet ole enää tehokkaita kuulijoilleen, vaan ne on enemminkin puhujan itsensä tyhjentämistä omista vioistaan ja synnistään.
Kyllä minä olen kuullut saarnoja, jotka ovat olleet lähes parintunnin mittaisia ja olen kuunnellut mielenkiinnolla, kun asia on johdonmukaista ja asiassa etenevää.
En ole varma rakensiko Jeesus meille mukavaa elämää ja että voisimme elää heikkouksiemme kanssa. Hän lupasi turvallisen elämän Hänen seurassaan.
Kyllä raamatun julistukseen kuuluu myös: Tehkää tekoja joissa teidän parannuksenne näkyy/ Tehkää parannus!
Kyllä niin. Essuissa näkyy Laodikean henki. Kyllä parannuksen tarvetta on ja niitäkin neuvoja Lahdessa kuultiin. Parannuksen tarvetta on itsellänikin, ettei totuus unohtuisi - monessa asiassa ja päivittäin. Omalla voimallahan sitä ei synny. Tarvitsen Jeesusta joka apponen päivä.
Esikoislestadiolaiset tekevät tekoja jossa heidän parannuksensa näkyy. Yli 60vuotta joukossa eläneenä tiedän että näin on.
Mutta eihän omenapuukaan itseään varten hedelmää kanna. Se tekee omenia kaikessa hiljaisuudessa, koska se on omenapuu, niitä saa sitten omenapuun istuttaja popsia ja nauttia niistä.
On asiaan kuuluvaa ettei kristitty pidä melua itsestään ja tekemisistään, koska rakkauden tekomme lähimmäisillemme ovat parhaimmillaankin vain pientä yrittämistä oikeaan suuntaan.
Luuk. 17:7 Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'?
Luuk. 17:8 Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'?
Luuk. 17:9 Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty?
________________________________________________
Luuk. 17:10 Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'"
Kohtalaisesti minäkin osaan noita vertauksia käyttää, mutta Jumala ja Jeesus odottaa käytännön elämää Pyhässä Hengessä!
Käytännön elämästä kirjoitin. Sulla on mielestäni vääränlainen, sanoisinko vähättelevä ja mitätöivä tapa suhtautua esikoislestadiolaisten lähimmäistesi armolahjoihin.
Jumalan maailma on hyvin rikas monenlainen. Jumala antaa aina sen mukaan kun hän näkee tarpeelliseksi.
Kerrataan nyt vielä:
1. Kor. 12:7-14
Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
*) Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo. Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta.
No se vähän mitä on armolahjoista puhuttu siinä tarkoituksessa mitä Paavali niistä puhuu, on ollut seuraava: Armolahjat ovat olleet alkuseurakunnan aikana joku sellainen erityinen voima, joka oli silloin tarpeellinen, mutta nyt meillä on koko raamattu ja se riittää meille. Vappaa muistelu saarnasta.
Vakava kysymys: Kirkastaako se Jumalan kunniaa, jos supsutellen kerrotaan, että Pohjois-Karjalassa on joku nainen, joka rukoilee sairaitten puolesta ja Etelä-Suopmessa on toinen ja aiemmin oli Norjassa joku joka sai aikaan paranemista.
Eikö uskovien kokouksissa olisi hyvä kuulla todistuksia: Jumala on parantanut minut sairaudesta. Anatanut syntini anteeksi ja ihan uuden elämän`? Herramme haluaisi elää omiensä kiitoksen ja ylistyksen keskellä! Tänäänkin.
"Armolahjat ovat olleet alkuseurakunnan aikana joku sellainen erityinen voima, joka oli silloin tarpeellinen, mutta nyt meillä on koko raamattu ja se riittää meille."
Ei esikoislestadiolaisuudessa pääsääntöisesti opeteta noin. Joku ja jotkut saarnaajista varmasti opettaakin kuvaamallasi tavalla, en sitä epäile.
Sen sijaan yleisesti saarnataan niin, kuolleet heräävät eloon ja köyhille julistetaan avankeliumia Kristuksesta ilman rahatta ja ilman hinnatta.
Onko konkretiaa vai vain teoriaa? Tiedän mitä tarkoitat, mutta konkretiaa olisi hyvä olla. Pitäisi olla edes se yksi spitaalinen, joka kiittäisi Jeesusta.
Etkö ymmärtänyt mitä Vihne kirjoitti? Tottahan se on ettei armolahjat Paavalin tarkoittamalla tavalla toimi essujen keskuudessa. Ei varmasti toimi, kun niihin ei edes uskota, ainakaan yleisessä julistuksessa, jokunen yksilö saatta uskoa.
Milloin essuissa olisi sairaiden puolesta kokouksissa rukoiltu, että terveeksitekemisen lahjat olisivat käytössä?
Milloin essuissa olisi joku saanut kokouksessa profetian, jota kuunnellakseen seurakunta olisi keskeyttänyt kaiken muun siksi ajaksi?
Milloin essuissa olisi kuollut herännyt henkiin Paavalin tässä tarkoittamalla tavalla? Nyt ei puhuta uskoon tulosta, vaan kirjaimellisesta kuolleen henkiin heräämisestä, kuten Jeesus teki mm. Lasarukselle?
Milloin essuissa on esiintynyt kielillä puhumista? Entä löytyykö kielten selittämisen armolahjaa?
Milloin essuissa on esiintynyt Paavalin tarkoittamalla tavalla viisauden sanat, tilanteeseen joka on ratkaissut ongelman?
Milloin essuissa on esiintynyt tiedonsanat Paavalin tarkoittamalla tavalla, joka on jälleen ratkaissut ongelman?
Totuus on se, että ehkä armolahjat toimivat jollain tavalla LLL:n aikaan, mutta ne ovat olleet jo kauan sitten hylättyjä siinä tarkoituksessa että niitä tavoiteltaisi raamatullisella tavalla seurakunnan rakentamiseksi.
Missä on herätetty kuolleita? Näin kerran ohjelman, jossa Markku Koivisto kokeili konstia, eikä onnistunut.
Jonkin verran alkuheräyksestä lukeneena toteaisin, että ei liike ollut sillälailla karismaattinen, mitä nykyään nämä erilaiset ääriliikkeet. Toki sitä pidettiin aikanaan ääriliikkeenä. Alkuheräyksen julistus ja saarnat tähtäsivät pelkästään ihmisten johdattamista "sydämen särkymäpaikalle". Tähän käytettiin ankaria lakisaarnoja Raamatun pohjalta aikaan sovittaen. Vähän myöhemmin mukaan tuli myös avara ja laidaton evankeliumi. Molemmat oikein. Keskiössä oli siis taivas vs. helvetti, laki vs. helvetti. Laestadius jossain kirjoituksessa selventää käsitystään Jumalan rakkauden ja vihan välillä ja toteaa niiden olevan molemmat täysiä ja jokaisen ihmisen olevan jomman kumman alaisena.
Kun ihmiset kokivat tulleensa armoitetuksi, ilmeni erilaisia ilmiöitä, esim. liikutuksia. Nämä olivat siis seurausta uskosta ja ilosta Kristuksen tähden. Lain painon harteillaan tuntevat heränneet taas saattoivat "kieritellä tuskissaan" lattialla. Nämä ilmiöt siis olivat seurausta Jumalan sanan kuulemisesta kaikessa ankaruudessaan ja toisaalta ehdottomassa rakkaudessaan.
Siis mitään armolahjatavoittelua ei tuon ajan kirjoituksista taida liiemmälti löytyä, siinä mielessä mitä nykyajan karismaatikot ajavat.
Kaikki mikä puuttuu, se uskosta puuttuu. Tällaisia vanhoja sanontoja on säilynyt tänne asti. On surullista, että nykyään uskoa ei tavoitella, sen sijaan kaikkea muuta.
po. laki vs. evankeliumi
En ole nähnyt kenenkään kuolleen heräävän. Joskus lähetyskentiltä kuulee, mutta mistäs niistä tietää ovatko toteutuneet.
Minä en ollenkaan kannata nykyajan väärää karismaattisuutta kaatumisineen ja kultahippuineen, okkultistisine kundalinivoimineen (hindulaista alkuperää)
Peräänkuulutan armolahjoja, joista raamattu puhuu. Etkö maan matkamies usko, että armolahjat toimivat tänäkin päivänä Kristusruumiissa?
Ne ovat oikeasti olemassa ja toimivia. Itsekin olen puhun kielillä, joskus jopa unissanikin, olen saanut tiedon sanoja, jotka ovat olleet siihen hetkeen tarkoitettuja, myöskin profetioita olen saanut sanottavaksi ja ne ovat toteutuneet.
Täällä pelätään hirveästi puhumista armolahjoista, todennäköisesti siksi, ettei ne ole essuille tuttuja, eikä siten ymmärretä niiden kuuluvan terveeseen seurakuntaelämään.
Ei paholainenkaan jäljittelisi armolahjoja jos oikeita ei olisi ja toimisi tänäkin aikana!
Saara, en minä väitä, etteikö armolahjat olisi toimivia tänäänkin. Sen sijaan väitän, että Raamatun mukaan olkoon uskon kanssa yhteisiä. Sillä kaikki mikä ei uskosta ole, on synti.
Minä puolestani peräänkuulutan armolahjoista suurinta, eli itse armoa/armahdusta. Pidän näitä kielillä puhumisia ym. toisarvoisina. Tämä ei tarkoita väheksymistä. Minusta meidän tulisi pyytää näistä muista armolahjoista ennen muuta hengen erottamisen lahjaa, että voisimme säilyttää uskon yksinkertaisuuden, emmekä olisi silleen lapset, että kaikkinaisilta opintuulilta vieteltäisiin. Lain ja evankeliumin erottaminen on hyvin tärkeää, koska niiden mukana me joko pelastumme eli emme. Perimmältään ongelma essuissa, kuin myös joka puolella kristillistä maailmaa, on kun nämä kaksi sotkeentuvat keskenään. Se on myös vihollisen konsteista kavalimpia yksilötasolla.
Aamen veliseni! Pelastuminen armosta on tärkein armolahja. Muut onkin tarkoitettu itsen (kielilläpuhuminen iman taitoa selittää) rakentamiseksi tai muut armolahjat seurakunnan rakentamiseksi ja työvälineiksi.
Minusta sinun kannattaisi anoa armolahjoja, kuten Paavali kehoittaa. Erityisesti profetoimisen (eri asia kuin sanan opettaminen, kuten täällä on joskus sellaistakin esille tuotu) armolahjaa Paavali kehoittaa tavoittelemaan.
Yleensä raamatun mukaan olisi tärkeää ja Jumalan tahto että kaikkissa seurakunnissa toimisi kaikki armolahjat. Sinä olet saanut Jumalalta hengellistä viisautta ja sinullahan on henkien erottamisen armolahja, sen olen selkeästi huomannut.
Näin. Paavalin mukaan me kaikki taidamme profeteerata. Oletkos, Saara, sitä pohtinut?
Armolahjat eivät kaikki ole ihmiselle lihan puolesta mukavia. Joskus voi jokin lahja tuntua raskaalta. Joku voi joskus jopa huokaista, että olisi helpompaa kulkea ilman tämän tai tämän asian ymmärtämistä. Yksinkertaisella taitaa olla helpompi uskoa. Paavali sanoo myös, että J u m a l a on laittanut muutamat apostoleiksi, muutamat profeetoiksi jne. Soon korkeemmas käres.
Pidä sinä Jumalan edessä se usko, joka sinulla on! En minä kaikkia ajatuksiasi jaa teknisistä yksityiskohdista, kuten 7 vuoden vaivanaikaa esim. Mutta ei sillä ole väliä, taivaassa voimme sitten virnistellä, kun vajaa on päättynyt. ;) Mukava se on, kun on tuollaisia sähikäisiä. Että siunausta suurta! Kilvoittele hyvä uskonkilvoitus!
Jos minä pyydän lisää profetiaa, niin pyydä sinä lisää ymmärrystä.? Se on armolahjoissakin tärkeää, jos Paavalia on uskominen.
Ymmärrys on tärkeää myös, sitä olen paljon pyytänyt ja edelleen pyydän.
Tuo 7-vuotinen vaivan/vihan aika on selkeästi raamatussa. Voit lukea siitä selityksiä, luulen että netti on pullollaan sitäkin aihetta.
Voit sitten verrata sanaan ja tehdä omat johtopäätöksesi.
Mutta vajavaisia kaikessa tiedossa ja ymmärryksessä tulemme olemaan tämän maan päällisen elämän loppuun asti.
Oikein sanoit, nimittäin Kristuksen usko on profetian henki, se on siis jokaisella uskovalla.
Oikeassa olet ettei kahta täysin samalla tavalla ajattelevaa ja ymmärtävää ihmistä löydy edes uskovien joukosta, joten naureskellaan sitten perillä kukin omalle hassuudellemme! :))))
Suurta siunausta sinulle myös veliseni!
Tuossa kaksi ymmärtäväistä ja valaistunutta keskustelivat rakkauden hengessä. Saara ja mm.
Näin se on meidän ihmisten kanssa, kellään ei ole täydellistä ymmärrystä kaikista raamatun paikoista, mutta rakkaus rakentaa.
Aivan! Meillä ei ole tarvetta riidellä, kun molemmat rakennamme samalle Kristuskalliolle! :)))
Minulla vain on paha tapa hotkia kauhalla kattilasta, kun pitäisi syödä nätisti pureskellen lusikalla kulhosta. Olisi harvemmin "suussa makeaa ja vatsassa karvasta!" :)))
Saara, sinulla näkyy olevan sana hallussa ja huumori tallessa. D Olen sen kyllä aiemminkin huomannut.
Kerro muuttis^^miten tuo SS opetti kädestäpitäen uskoaan. Pitikö hän kädestä kiini jotain sen puolentoistan tunnin aikana. Vai miten muuten voidaan esittää asiaa kädestä pitäen, kuin jotain tikun vuolentaa.
Su, kädestä pitäen on vertauskuva jolla tarkoitin yksinkertaista, selväsanaista perusasiaa. Ydintä yhdellä sanalla sanottuna.
Olen Saaran ja monien muiden kanssa samaa mieltä, että essuseurakuntalaiset eivät ole hoitaneet tonttiaan kunnialla. Seurakuntalaisten olisi otettava toimekseen yhä laajemmin puuttua raamatun vastaisiin opetuksiin. Kyllä sitä tapahtuu ja on tapahtunutkin jossain määrin, esimerkkinä tuo kuoro"nootti". Ongelma on vastaanottajissa, ollut ainakin tähän asti.
Uskonelämä on mielestäni enemmän rukousta, raamattua ja yhteyttä kuin nootteja ja adresseja.
Jotkut kristityt ovat kertoneet saarnaajillemme kuinka Raamatussa lukee oikeasti, esimerkkinä tämä musiikkipuoli. Kerran äänestimme joukolla ev.lut. kirkkoon kuulumisesta.
Minkään noottien kanssa ei meillä pelata, toiminta on hienovaraista ja hyvin pitkälle perinteitä kunnioittavaa.
Perinteethän ovat hyviä silloin, kun ne eivät ole Jumalan sanaa vastaan. Vahvat perinteet lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta. Perinteen sisäpuolella tarvitaan kuitenkin tiettyä ajanmukaistamista, mutta nykytilanteessa se on osoittautunut vaikeaksi.
Johto reagoi aina ulkoa päin (vaikkapa netistä) tuleviin paineisiin tiivistämällä sääntöjä entistäkin vedenpitävämmiksi, ulkoa päin tulevia hengellisiä vaikutteita vastaan.
Kiteyttäen voisi sanoa että rauhassa hyvä tulee, ulkopuolisissa paineissa sisäpuolella olevat joutuvat aina vain ahtaammalle, koska johto pelkää kaikenlaista hengellistä interventiota liikkeen ulkopuolelta.
Onko tämä kannanotto suomennettava: Turpa kiinni ukko,älä houri? Onko teillä pehmeämmät patjat ja isommat untuvatyynyt, jos minä vaikenen.
Eikö egyptin orjuus lopulta janut ihmisiä huutamaan isien Jumalan puoelln ja Hän herätti Mooseksen ja sanoi: Vapauta minun kansani!.
Eikö netistä sitten saisi mielestäsi painetta tulla kun se ajaa sisäpuolella olevien tilanteen vieläkin ahtaammaksi?
Vai pitäisikö painetta lisätä?
Jos kirjoitustasi lukee tarkaan, on se outoa kiemurtelua siinä valossa, että itse olet vuosia täällä johdon oppeja kritisoinut.
(Siitä annan plussat sulle, että olet kirjoitellut nyt asiallisesti!)
Lukiko siinä niin? Ei lukenut.
Kristinuskon ydinsanoma on rakkaus lähimmäisiä kohtaan. Tämä on juuri se vaikein paikka uskoakseni meille kaikille, että rakastaa niitä jotka ovat eri mieltä hengellisistä asioista.
Itse olen iloinen siitä ettei lestadiolaisuudessa ole lähdetty nykyisin muodissa olevia petollisia ihmeitä seuraamaan, vaan ollaan tarkkoja siitä mikä on Jumalasta ja mikä on ihmisten mielistä lähtöisin.
Jumala tekee asioita jotka ovat meidän mielestämme ihmeitä. Hyvin monenlaisia minunkin elämässäni on tapahtunut. Mutta silloin kun lähdetään kaupallistamaan "ihmeitä", niin sen jo tietää kenen tarpeita täytetään. Erityisesti nykyaikana pitää olla tarkkana vihollisella on hyvin hienot ja näkymättömät verkot.
Sen näkee siitä toimiiko sydämellinen rakkaus, vai nouseeko erilaiset näkemykset eristäväksi seinäksi rakkauden väliin.
Minusta nuo nykyajan karismaattiset väärät eksytykset ovat vielä helposti tunnistettavissa eksytyksiksi. Pahemmaksi ja ovaelammiksi ne tulevat muuttumaan, mutta jos tuntee sanan niin aina ne paljastuvat.
Sanan lukemisen laiminlyönnin voi nähdä suoraan siitä, mikä määrä eri seurakunnista juoksee huiputtajien kokouksissa. Iso määrä. Valitettavasti. Sen suhteen essut ovat onneksi säästyneet.
Silti pitää muistaa, että tervettäkin toimintaa edelleenkin on Kristusruumiissa. Eikä se sulje pois karismaattisuutta, jos sillä tarkoitetaan armolahjojen toimimista. Paavali KEHOITTAA anomaan armolahjoja! Onko sana muuttunut? Vai eikö kaikki Paavalin sanat kuulukaan enää tämän ajan seurakunnalle?
Tarkennukseksi, siinä nootti sanassa oli lainausmerkit juuri siksi, ettei se ollut sopiva sana, parempaa kun ei pullahtanut mieleen juuri silloin. Kyllä kaikki tietooni tulleet lähestymiset lappioppia vastaan ovat olleet rakkauden hengessä laadittuja.
Minä uskon myös, että ovat olleet rakkauden hengessä laadittuja. Veljemme kirjoitti edellä oikein, että kritiikin vastaanottajissa on se ongelma, eli liikkeen johdossa.
Siksi tuntuu, että radikaalimmat keinot olisivat tervetulleempia: Kun vain seuraväestä löytyisi riittävän suuri enemmistö vaatimaan vaikka saarnan keskeyttämistä, jos pöntöstä alkaa kuulua pelkkää puppua.
Toinen vaihtoehto lienee sitten se, että jokainen kasvaa ajallaan ja kun essuissa tarjoiltu ravinto ei riitä, siitä tulee joko tuttujen tapamispaikka tai sitten osa jättää sen kokonaan ja osa "syö ulkopuolistenkin pöydistä" jatkaen essuissa silti ja pyrkii tuomaan lisävalaistusta keskusteluissa essuystäville.
Joo Saara. Kaksi jälkimäistä vaihtoehtoa ovat käytössä. Tuota radikaalimpaa ei liene näköpiirissä. Siinä monet heikossa hapessa olevat menehtyisivät, sitä luulisin pelättävän. Vertauskuvallisesti. Siis ilmaisu, su :-)
Kun rakkauden tulisikin olla kärkenä sanan miekassa.
Armolahjoista vielä.
Olen kuullut sanottavan, että nuo parantumiset ja kuolleiden heräämiset ovat vertauskuvallisia, siis hengellisiä paranemisia syntisairauksista ja kuolleesta uskosta heräämisiä. Varmaan tuttu juttu kaikille essuille. Uskon, että näin on mutta uskon niiden olleen myös oikeita juuri niin kuin raamattu kertoo.
Itselläni on joitakin ihmeellisiä kokemuksia, mutta en halua niitä julkistaa. Ne ovat tulleet uskoni vahvistukseksi alkutaipaleella. Silloin vihollinen anpui nuoliaan ja tarvitsin vahvistusta.
Muistui mieleeni, että Lahdessa kaksi henkilöä nousi pystyyn ja meni pöntön viereen kysymään kesken saarnan, että missä raamatun paikassa noin opetetaan. Heille vastaus oli: "Teillä on vielä paljon oppimista" vm
Sanos nyt, veli hyvä, miksi he pelkäävät?
"Johto reagoi aina ulkoa päin (vaikkapa netistä) tuleviin paineisiin tiivistämällä sääntöjä entistäkin vedenpitävämmiksi, ulkoa päin tulevia hengellisiä vaikutteita vastaan"
Varotaan ja varoitetaan jos vaikka mistä. Vaara uhkaa kaikkialla ulkopuolella. Siis oman yhteisön ulkopuolella.
Ei tarvita mitään negatiivisia paineita. Painetta johdon taholla on jo tarpeeksi, jos kykenee miettimään hetken mitä siellä on.
Ongelmiin on yksinkertainen ratkaisu: Alkaa elää omaa hengellistä elämäänsä ja pitää juhlaa tapetun Karitsan ympärillä. Lukien sanaa,, keskustellen siitä. Ylistäen Jumalaa ja rukouksia kaikella anomisella siitä mitä itse kukin tarvitsee ja haluaa siunata ystäväänsä. Ei huonoa happea, kun ei odota sitä, joka toisi happiviikset, vaan alkaa hengitellä armon raitista ilmaa ihan ite!
Vihne, kun tuntee tarvetta kristittyjen yhteyteen, siksi. Ravintoa saa muualtakin, etsivä löytää.
Kotipaikkakunnallani on raamattupiirejä ja rukouspiiri, on kirkko ja essurukoushuone, helluntaitemppeli ja vapaakirkko. Olen vaiheessa, jossa on tarve käsitellä esikoisuus loppuun jollain tavalla, asiaa ymmärtävien kanssa.
Ei pelota, kun Jeesus on kanssani. Ajattelen, että jos on Jumalan tahto, essujohtokin oikenee, muutoin se tuntuu mahdottomalta.
Jokainen joka on lähtenyt kokonaan pois, tietää ettei se ole helppo juttu. Monet oireilevat useita vuosia vielä jälkeen päin. Ja kuinka monta vuotta on mennyt ennen päätöstä?
Toki on hyvä rakentaa uskovien yhteyttä, mutta oman sielun hoitamiseen ei tarvitse muita temppeleitä. Nimittäin Jumala oikein kurkottelee tälläkin hetkellä myös esikoisten puoleen: Milloinka net ymmärtävät, että Hän on kaikkialla koko ajan ja odottaa vain sitä että jokukin avaisi rukouksessa sydämensä ja Hän saisi tulla aterioimaan lapsensa kanssa. Yön unettomina hetkinä olen ollut ehkä elämäni parhaissa seuroissa, kun Jumala on itse avannut sanaansa.
Näissä asioissa on aina kaksi puolta kuten eräässä tunnetussa joessa, Turku ja Åbo. Ja näitä kahta puolta voisi tutkia hyvinkin pitkään. Otan päälimmäiseksi nousevia ajatuksia
Koskaan ei pidä lähteä seurakunnasta toisten kristittyjen vuoksi, koska Jeesuksen tahto on rakastaa paitsi ystäviä myöskin vihollisiaan.
Jos on itse niin rikki, että kokee esikoislestadiolaisen opetuksen uhkaksi itselleen, omalle identiteetilleen ja itsemääräämisoikeudelleen silloin on valittava, ratkaistava. Mikäli kokee ettei tule rakastetuksi esikoislestadiolaisten parissa, niin silloin pitää lähteä. Silloin pitäisi kertoa että minä en kestä tällaista oppia ja opetusta siksi lähden.
Jos on henkistä ja hengellistä vahvuutta, niin silloin pitää jäädä Jeesuksen todistajaksi omaan seurakuntaan. Kuten muuttis^^ tuossa kertoi, esikoislestadiolaiset voivat käydä vapaasti muissakin seurakunnissa
Jumalan sanaa kuuntelemassa, mikään ei sitä estä. On itsestä kiinni pitääkö matalaa profiilia muissa seurakunnissa käymisistään, vai kuuluttaako muille menemisistään.
Suosittelet siis Nikodemoksen tapaa toimia. Yöllä salaa pimeässä voi kohdata Jeesiuksen, kun kukaan ei sitä näe.
Joh 12: 41. Nämät sanoi Jesaias, koska hän näki hänen kunniansa ja puhui hänestä.
42. Kuitenkin monta myös ylimmäisistä uskoivat hänen päällensä; vaan ei he Pharisealaisten tähden sitä tunnustaneet, ettei he olisi pannaan kuulutettu.
43. Sillä he rakastivat enemmin ihmisten kunniaa, kuin Jumalan kunniaa.
44. Mutta Jesus huusi ja sanoi: joka uskoo minun päälleni, ei se usko minun päälleni, vaan sen päälle, joka minun lähetti.
Jos sinun neuvosi olisi ollut oikea, noon Paavali olisi kääntynyt Damaskon tiellä ympäri ja mennyt Jerusalemiin painimaan fariseuksien kanssa. Vai mitä ajattelet?
Vihne, tuo on kyllä tärkeä itsensä tutkimisen paikka. Kyllä huomaan, että minussa vaikuttaa oma kunnia, vaikka sitä kristityllä ei pitäisi ollakaan.
Eikä varsinkaan minulla joka olen epäonnistunut lähes kaikessa tässä elämässä. Siis millä ihmisten mittapuulla mitattuna on arvoa. On siunattu asia, että Herra on armahtanut ja vieläkin armahtaa!
Vapautta olen koittanut tuoda esille. Uskossaan tasapainossa olevan ei tarvitse saada leimaa passiinsa ihmisiltä siinä mielessä, että hyväksyvät. Hyvät ihmissuhteet ovat siunausta ja armoa, mutta Jumala ratkaisee lopulta. Vapaa ihminen voi mennä mihin tahansa kirkkoon tai rukoushuoneelle, jotka kuuluvat kristikuntaan ja tuntea olevansa omiensa yhteydessä, jos sana on raamatullista, vaikka muodot vaihtelevat.
Erittäin hyvä pointti tuo vertaus Nikodeemukseen Vihne! Se on sitä ristin ottamisen kaihtamista!
Muuttis, milloin tuo on tapahtunut?
"Muistui mieleeni, että Lahdessa kaksi henkilöä nousi pystyyn ja meni pöntön viereen kysymään kesken saarnan, että missä raamatun paikassa noin opetetaan. Heille vastaus oli: "Teillä on vielä paljon oppimista" vm "
# Hei! Yritän muistella. Ehkä siitä on jopa puoli vuotta tai enemmänkin kun kuulin asiasta ja nimetkin mainittiin. Tarkkaa ajankohtaa en siis tiedä. Täällä kirjoittava veli ehkä muistaa paremmin.
Olen myös kuullut asiasta, mutta en tiedä tapahtuma-aikaa.
Kiitoksia Muuttis, GeePee ja Teuta. Tuo tarkkuus riittää ihan hyvin, kun en välttämättä tunne asian osapuolia.
Ihmeistä ihan pikkasen.
Helppoahan se olisi uskoa, jos ympärillä tapahtuisi kaikenlaisia miellyttäviä ja sensatiomaisia ihmeitä : kuolleet heräisi ja sairaat paranisi.
Mutta kun täytyy uskoa vaikkei mitään ihmeitä tapahtuisikaan.
Tapahtuma aika on syysserojen jälkeen ja enne talviseuroja .
pystytkö selvittämään välin . Vai annanko vinkin ?
Marraskuu-Tammikuun alku , tarvitko nimikerkit ?
Niin sitä helposti luulee asian olevan, mutta Jeesus oli toista mieltä: Muistat varmaan vertauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta?
Rikas mies rukoili että Jeesus lähettäisi jonkun maan päälle varoittamaan veljiään, etteivät he joutuisi samaan paikkaan kuin hän. Jeesus vastasi, että heillä on profeetat, kuulkoot heitä, sillä eivät he silti uskoisi vaikka joku kuolleista lähetettäisi heitä varoittamaan.
Lisäksi niin paljon kuin ihmeitä näkivätkin Jeesuksen ja opetuslasten tekevän, ei kaikki siltikään uskoneet: kuinka vähän oli Jeesusta itkemässä ristinjuurella? Kansasta suurin osa oli seurannut Jeesusta tullakseen terveeksi tai uteliaisuudesta.
-Autuaita ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe, sanoo Jeesus.
Niin , kun Latsarus kuoli , sanoi Jumala enkeleilleen häkekaa hänet tänne ,
Ja niin he hakivat , Taivaan Isä Hoiti asian niin että latsarus sai Taivaskelpoiset
vaatteet ja Jumala herätti hänet , enkeli pukivat hänet,,, jonkin ajan kuluttua
kuoli Rikasmieskin Kun hän nosti paikaltaan katseensa , näki hän että tuolla
kaempana oli latsarus , ja kuinka puhtaan valkoiset oli hänen vaatteet .
Hänen rinnallaan oli joku vanhenpi herras mies , Rikasmies ei tuntenut häntä ,
kun hänen kurkkua kuivasi kovin , hän huusi Latsarus tuo vähän vettä , ei käy
sanoi herras mies (joka oli Aabraham ) Tämän ja sen paikan välissä on juopa
joka on kyllinleveä ja niin syvä ,että ei kannata yrittää , se jää toteutumatta
No minulla 5 veljeä jotka elää samoinkuin minä lähettäkää tietoa heille , ettei
heille kävisikuin minulle .
ei he lähettiläitä uskoisi , toisekeen heillä on Mooses ja profeetat. kuulkoon
heitä nyt oli rikkaanmiehen alettava kärsimään hän oli saanut nautti maan-
päällä hyvästä , ja nyt sai kärsiä ikuisuuden ...kun taas latsarus sai nauttia
taivaan ilosta ikuisuuden . .
,
Autuaita ovat ne, jotka uskovat , vaikka eivat näe..Vuori saara .
SS: " Syntiä on vain se, mitä kymmenessä käskyssä on ilmoitettu"!!!
Siis, kun nuo kymmenen käskyä ei puhu mitään ryyppäämisestä ja julkijuopottelusta, niin sitä voi uskova ihan vapaasti tehdä; eihän se ole tuon käskylistan syntiluettelossa. Siis ryyppää vaan vapaasti, kunhan uskot, niin tulet autuaaksi! Onkohan tämä SS:n lopullinen ajatus. Ainakin se jäi tuosta saarnasta sellaisena mieleen. Mutta eihän se tainnut Paavalikaan tätä kristityn vapautta tedä syntiä ja uskoa oikein käsittää; hän pani ryyppymiehet ahtaalle uskomisen asiassa julistaessaan, että " juomarin ei pidä perimän Jumalan valtakuntaa"!
Jäin miettimään sitä, että kumpaakohan tässä nyt uskoisin, Sakua vai apostoli Paavalia.
Tämä mainittu veli kyllä sanoi yhdessä saarnassaan, että tässä kristillisyydessä on aina saaarnattu ehdottoman raittiuden puolesta ja sitä hän edelleen piti välttämättömänä. Ehkä tuo raittiuden vaatimus sisältyy vaikka käskyyn nro 1: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
- Sillä synti alkaa jo himosta, ja apostoli sanoo, että "Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse".
Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
Sitten SS puhui erittäin lämpimästi tästä meidän seurakunnastamme, jopa niin, etteivät muuttis, saara ja teuta voi sitä mitenkään hyväksyä. Mutta ehkä asia heille vielä kirkastuu.
Muistan jo nuoruudestani kun vanhat saarnaajat sanoivat, että on hyvä, että alkoholin nauttiminen on tässä kristillisyydessä aina saarnattu synniksi. Jo yksikin ryyppy.
Mielestäni se onkin oikein hyvä. Mutta raamattu kieltää juopumisen viinasta, josta paha meno tulee jne. Ja sanoo, ettei juomari peri taivaan valtakuntaa. "Yömyssy" ei siis ole syntiä raamatullisesti. En ole eri mieltä vanhojen opetuksista, koska yksi ryyppy voi johtaa toiseen ja joillekin alamäki alkaa siitä.
Essuseurakunta on rakas hengellinen kotini ja olen murheissani monista nykyopetuksista, jotka vahvistavat omaa vanhurskautta.
Miksi en hyväksyisi? Minulla ei ole riitaa yhdenkään essun kanssa. Kaikkien tuntemieni kanssa tulen hienosti toimeen.
Oppi on se, jota kritisoin. Paimenet eivät valvo paikoillaan, siis kaikki. SS on yksi kiitettävä poikkeus. Täytyy vain toivoa ja rukoilla että loppuun asti jaksaa oikealla linjalla.
Joku tuolla mietti SS:n puheesta, että siis kaikki mitä ei sisälly kymmeneen käskyyn on luvallista? -Kyllä, sillä se sisältää rakkauden kaksoiskäskyn!
Tuolta kysyjältä pitää kysyä eikö hänelle Pyhä Henki ilmoita mikä on syntiä ja mikä ei? Aikuisiako pitää jatkuvasti muistuttaa? Elävätkö essut siis niin syntistä elämää, että tarvitaan jatkuvia muistutuksia itsestäänselvyyksistä? Ei minun tuttavani ainakaan elä. Heille tarvitsisi vain laajempaa raamatunselittämistä.
On se aika outoa uskonelämää jos vasta saarnaajan nuhteista tulee huono omatunto synnistä. Onko sellainen viikolla sitten lähelläkään Jumalaa?
Tuolta kysyjältä pitää kysyä eikö hänelle Pyhä Henki ilmoita mikä on syntiä ja mikä ei? Aikuisiako pitää jatkuvasti muistuttaa? Elävätkö essut siis niin syntistä elämää, että tarvitaan jatkuvia muistutuksia itsestäänselvyyksistä? Ei minun tuttavani ainakaan elä. Heille tarvitsisi vain laajempaa raamatunselittämistä.
On se aika outoa uskonelämää jos vasta saarnaajan nuhteista tulee huono omatunto synnistä. Onko sellainen viikolla sitten lähelläkään Jumalaa?
--------------
Hyvä kysymys Saaralta.
Olen tarkasti samaa mieltä ja toivoisinkin vastausta "Kuono Huuloselta" ja muilta samoin ajattelijoilta. Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa kehoittaa Paavalikin aikansa kristityitä. Onko rakkaussuhde Herraan Jeesukseen ja vietättekö aikaa rukouksessa ja Sanan tutkimisessa, entä onko rakkaus totuuteen kunniassa elämässänne?
Hyviä kysymyksiä myös sinulta rakas muuttis!
Kuono Huulosen tapaiset eivät koskaan tule vastaamaan, kun heidän kirjoituksensa jälkeen kysytään. Tuollainen ei osoita fiksua käytöstä, vaan antaa paremminkin kuvan, ettei kirjoittaja itsekään usko mitä sanoo!
Ovat kiinni yhteisön rakenteissa ja väärissä tukipuissa. Kaikki muuttuu vasta kun Jeesus saa tulla elämän Herraksi.
""kuono huulinen ""
Sinun tulee uskoa Jeesusta se vain pelstaa ..
Jeesus sanoi ei yhdenkään juopon pidä taivaan valtakuntaa primään.
kyllä ss. oikein saarnasi ja kirkasti Jeesusueta Kristusta .
No mikä on juoppo, tai mikä on raja? Kuka muistaa paljonko viiniä kuului VT.n aikana sapatti aterialla yhdelle osallistujalle, aikuiselle?
kuka on tämä salaperäinen ss-mies? ei kai vaa natsi.
n. 63 vuotias Insinööri Heinolasta
Ongelmana esikoislestadiolaisten opetuksessa on se, että siellä ei opeteta oikeestaan mitään. Siellä tarjoillaan vaan maitoruokaa vauvoille ja kuitenkin Raamattu kehottaa kasvamaan hengelliseen miehuuteen. Es. les. julistuksessa uskonelämän lakipiste on se, että tullaan ristin juurelle ja saadaan synnit anteeksi, mutta siitähän pitäisi sitten alkaa se elämä Jeesuksessa, jota seuraavat ihmeet ja tunnusmerkit.
Sitten kun ihiminen on tullut sille paikalle, että tuntee itsensä syntiseksi ja saanut armon, pitäis alkaa tapahtumaan kasvamista. Kuinka sitä kasvamista sitten tapahtuu.. no sillain että saa opetusta esim, rukouksesta, Pyhästä Hengestä, armolahjoista, Rakkaudesta, armosta, pyhityksestä, henkivalloista ymsyms. Seuraava kysymys onkin, että kukapa on näistä opettamaan..? pitäisi tuntea Raamattu hyvin ja olla edes osasta näistä asioista omakohtaista kokemusta, Ja sitten vielä Jumalan kutsu julistamaan ja opettamaan.