Ankdam kirjoittaa: "Saatte minun puolestani ratkaista meidän yhteiskunnallisten palveluiden järjestämisen aivan miten parhaaksi katsotte, menetelmät ovat minulle yhdentekeviä, vain lopputulos on tärkeä!"
Ruotsinkielen asemasta moni tuntuu viestittävän aivan samoin suomenruotsalaislle:Saatte minun puolestani ratkaista meidän yhteiskunnallisten palveluiden järjestämisen aivan miten parhaaksi katsotte, menetelmät ovat minulle yhdentekeviä, vain lopputulos on tärkeä!
Suomalaiset eivät ole palveluintoisia eivätkä palvelutehtävät joissa pitää käyttää ruotsia, tunnu houkuttelevilta. Mutta ruotsalaiset toki saavat palvella toinen toisiaan niin kuin parhaaksi katsovat, menetelmöt ovat minulle yhdentekeviä ja lopputulos lienee heille tärkeä.
Ruotsin kielen opiskelussa pitäisi vedota johonkin muuhin kuin suomalaisten palveluhalukkuuteen. Kieliä opiskellaan OMAKSI hyödyksi ja huviksi, ei palveluja vaativien iloksi.
Ruotsinkielen asemasta moni tuntuu viestittävän aivan samoin suomenruotsalaislle:Saatte minun puolestani ratkaista meidän yhteiskunnallisten palveluiden järjestämisen aivan miten parhaaksi katsotte, menetelmät ovat minulle yhdentekeviä, vain lopputulos on tärkeä!
Suomalaiset eivät ole palveluintoisia eivätkä palvelutehtävät joissa pitää käyttää ruotsia, tunnu houkuttelevilta. Mutta ruotsalaiset toki saavat palvella toinen toisiaan niin kuin parhaaksi katsovat, menetelmöt ovat minulle yhdentekeviä ja lopputulos lienee heille tärkeä.
Ruotsin kielen opiskelussa pitäisi vedota johonkin muuhin kuin suomalaisten palveluhalukkuuteen. Kieliä opiskellaan OMAKSI hyödyksi ja huviksi, ei palveluja vaativien iloksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä päävastuu surujen kielipalvelusta kuuluu luonnollisesti heille itselleen. Tai pitäisi kuulua. Sitten vastuu kuuluu valtiovallalle joko hankkimalla tulkkeja tai Ruotsista palvelijoita.
Muttä suomalaiselle pääväestölle asia ei kuulu mitenkään! Ei suomalaisetkaan vaadi suruja heitä palvelemaan.
Taitaa olla kuitenkin vähän samanlainen "ilouutinen" kuin tämä pakkoruotsin evvk-kanta, eli ankkishan todellisuudessa tarkoitti siinäkin vain sitä, että vaikka pakkoruotsi muodollisesti jätettäisiin pois, niin sen todellinen pakollisuus saa säilyä kun sitä vaaditaan kuitenkin vaaditaan jokaiselta korkeakoulututkintosuorittavalta virkamiesruotsilla, joka olisi edelleen säilynyt ja pitänytkin säilyä pakollisena kurssina.
Ankkiksen puheisiin ei kannata koskaan luottaa, niissä on aina jokin terminologinen suruporsaanreikä haudattuna.