Voiko krooninen masennus alkaa muistihäiriöillä ja pahalla hajamielisyydellä?
Lasken juuri nyt itseni terveeksi ihmiseksi. Olen nuori nainen, joka on noin vuoden päivät toipunut 3 vuotta kestäneestä masennuksesta, joka ilmeni täytenä kyvyttömyytenä yhtään mihinkään. Makasin sängyssä ja nukuin. En muista enää miten tilanne kehittyi enkä muutenkaan muista moniakaan tapahtumia tuolta ajalta.
7kk sitten hakeuduin töihin lääkkeet lopetettuani ja oltuani tovin suht. reippaassa kunnossa. Ensimmäiset 5kk meni suorastaan täydellisesti ja uskoin olevani kunnossa. Nyt on alkanut ilmetä outoja häiriöitä käyttäytymisessä... Työskentelen hoitoalalla jossa minulla on paljon vastuuta. Totuus on, että voin vaikka kadottaa tai unohtaa sairaan ihmisen, jonka perään katson, jonnekin... Sovitut yksinkertaiset pelisäännöt eivät pysy mielessä. Kävelen pahki ovenkarmeihin. Änkytän paljon, ja minua katsotaan oudosti. Katseeni jumittuu tyhjyyteen, vaikka en ole erityisen väsynyt... Olen allapäin, ja tuntuu etten jaksaisi enää yhtään enempää vaikka alaani rakastankin. Tilanne on silti se, että olen vaaraksi muille. Kotiin tultuani ahmin herkkuja ja mietin että olen epävarma pelle ja häpäisin itseni taas tänäänkin.
Pitäisikö mennä lääkäriin? En oikein tiedä miten asian selittäisin, ja minua hävettää sanoa, ettei minunkaltaiseni ihminen saisi olla muista ihmisistä vastuussa.
Lasken juuri nyt itseni terveeksi ihmiseksi. Olen nuori nainen, joka on noin vuoden päivät toipunut 3 vuotta kestäneestä masennuksesta, joka ilmeni täytenä kyvyttömyytenä yhtään mihinkään. Makasin sängyssä ja nukuin. En muista enää miten tilanne kehittyi enkä muutenkaan muista moniakaan tapahtumia tuolta ajalta.
7kk sitten hakeuduin töihin lääkkeet lopetettuani ja oltuani tovin suht. reippaassa kunnossa. Ensimmäiset 5kk meni suorastaan täydellisesti ja uskoin olevani kunnossa. Nyt on alkanut ilmetä outoja häiriöitä käyttäytymisessä... Työskentelen hoitoalalla jossa minulla on paljon vastuuta. Totuus on, että voin vaikka kadottaa tai unohtaa sairaan ihmisen, jonka perään katson, jonnekin... Sovitut yksinkertaiset pelisäännöt eivät pysy mielessä. Kävelen pahki ovenkarmeihin. Änkytän paljon, ja minua katsotaan oudosti. Katseeni jumittuu tyhjyyteen, vaikka en ole erityisen väsynyt... Olen allapäin, ja tuntuu etten jaksaisi enää yhtään enempää vaikka alaani rakastankin. Tilanne on silti se, että olen vaaraksi muille. Kotiin tultuani ahmin herkkuja ja mietin että olen epävarma pelle ja häpäisin itseni taas tänäänkin.
Pitäisikö mennä lääkäriin? En oikein tiedä miten asian selittäisin, ja minua hävettää sanoa, ettei minunkaltaiseni ihminen saisi olla muista ihmisistä vastuussa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
muiden ihmistenkin vuoksi sinun pitää mennä lääkäriin, toki myös itsesi.
ainakin itellä on muistihäiriöitä masennuksen yhteydessä, kannattaa syödä vitamiineja ja kookosöljyä, pitäs auttaa muistivaikeuksiin jonku verran, itellä nuo johtu keskittymiskyvyn puuttesta, ei jaksa keskittyä mihinkään täysin, ei se varmaan muistiin pitkäaikasesti vaikuta mutta kannattaa hoitaa ajoissa ja ei kannata ressata siitä välttämättä, semmonen sumunen mieli jos on niin ei oikeen muista asioita ja lähimuisti tökkii, tsemppiä sinne.
Masennuksessa voi olla työmuisti (lähimuisti) kuormittunut. Sinne ei ikään kuin mahdu enempää materiaalia, koska masentuneen mieli usein on juuttunut kaikenlaiseen ongelmiensa kelaamiseen. Niinpä kaikenlainen ulkopuolinen muistamista vaativa jää pois, voi unohdella asioita ja tavaroita, olla yleisen hajamielinen, keittiön kaapit voivat jäädä auki, tavarat voivat jäädä kädestä sinne sun tänne, ei ehkä pysty keskittymään lukemiseen, luetaan samaa riviä moneen kertaan ym.
Oliko lääkkeistä apua silloin, kun niitä käytit?
Noiden oireiden perusteella kannattaa myös tutkituttaa kilpirauhasarvot ja tutustua esim. vajaatoiminnan oireisiin. Jos löydät listalta jotain muita oireita vielä lisäksi, niin vaikka arvot olisivat viitteissä niin silti kyseessä voi olla kilpirauhanen. Näih ainakin mulla... Ennen hukkasin ja unohdin kaiken, nyt kaikki ok. Ja nimenomaan kilpparilääkityksellä.
Kiitos vastauksistanne, ja tsempistä!
Lääkkeet eivät auttaneet kun niitä söin, ja siksi jätinkin pois. Mieliala koheni hitaasti itsekseen... ja nyt on taas huonontunut kuin huomaamatta.
Kilpirauhanen minuakin on nyt alkanut mietityttää. Ennenkuin masennus aikoinaan todettiin kävin kilpirauhaskokeissa, mutta mitään ei löydetty. Suvussani on kuitenkin monessa polvessa niin yli-kuin alitoimintaakin... taidan mennä testeihin uudestaan.