Olemme leikkineet erään miehen kanssa pientä kissa ja hiiri leikkiä jo pidemmän aikaa. Olen ollut ajoittain aika kylmäkin häntä kohtaan, koska en tiedä mitä hän minusta oikeasti haluaa. Seksi on tullut jo kuvioihin, joten olen luonut jo sen kuvan, että miksi hän koko lehmää ostaisi, jos maitoa heruu jo muutenkin. (kiitos näiden palstojen ja aiempien mieskokemusten)
Eihän tällaista suhdetta voi loputtomiin jatkaa, missä kumpikaan ei tiedä missä mennään. Vai voiko? Riittääkö miehille oikeasti vain se, että satunnaisesti nähdään, pidetään hauskaa ja jaetaan hellyyttä. Tässä suhteessahan on vain kaikki parisuhteen parhaat puolet, ei riitoja, ei mustasukkaisuutta. Vai onko se niin, että jos mies ei ota suhdeasioita itse esille, on siinä syynsä; hän ei haluakkaan mitään suhdetta....
Miten pystyisin näyttämään/kertomaan hänelle, että oikeasti välittäisin muustakin. Jotenkin hienovaraisesti kuitenkin, ettei hän sydänkohtausta saa... Eikä tule niitä kiusallisia hiljaisuuksia...
Eihän tällaista suhdetta voi loputtomiin jatkaa, missä kumpikaan ei tiedä missä mennään. Vai voiko? Riittääkö miehille oikeasti vain se, että satunnaisesti nähdään, pidetään hauskaa ja jaetaan hellyyttä. Tässä suhteessahan on vain kaikki parisuhteen parhaat puolet, ei riitoja, ei mustasukkaisuutta. Vai onko se niin, että jos mies ei ota suhdeasioita itse esille, on siinä syynsä; hän ei haluakkaan mitään suhdetta....
Miten pystyisin näyttämään/kertomaan hänelle, että oikeasti välittäisin muustakin. Jotenkin hienovaraisesti kuitenkin, ettei hän sydänkohtausta saa... Eikä tule niitä kiusallisia hiljaisuuksia...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko sä ihan viisas ?!! Älä nyt mene pilaamaan kaikkea, minkä hiton takia sun pitäs väkisin vääntää se parisuhteeksi? Eli haluat ns. "oikean" suhteen, yhdessä asumisineen, lapset ja asuntolaina ? Mä en tajua naisia, se mitä teillä nyt on , se on parasta mitä voit tavoitella, itsehän sen sanoit, ei riitoja, ei mustasukkaisuutta, henkilökohtainen vapaus jne. Mä uhraisin vasemman käteni jos löytäsin naisen joka haluaa tuommosen suhteen. Olen kokeillut avoliittoa jo kolmesti, ja se ei vaan onnistu, aina tulee omistamishalu, ja suuret odotukset mukaan ja silloin menee metsään että kolisee. En edes tunne yhtään paria, joka oltuaan vuosia saman katon alla, olisi edes ystäviä enää, on aina niin paljon hankautumia ettei pystytä oleen samaa mieltä mistään. Ei vapautta millään tasolla, ainoastaan velvollisuuksia . En ymmärrä miksi sellainen elämä on ihmisistä niin houkuttelevaa, eihän sitä suurta romanttista rakkautta ole muualla kuin jenkki- nössö-elokuvissa. Kaikki on niin aivopestyjä sille asenteelle, että perhe ja avioliitto on PAKKO olla, yksinään elävä on surkea, epäonnistunut ja surullinen hahmo. Mikä taas minusta on paskapuhetta, en koskaan ole tuntenu itseäni niin yksinäiseksi kuin surkeassa parisuhteessa, lasten takia sidottuna ihmiseen jota en voinut sietää. Kai parisuhde sopii joillekkin mutta onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Minusta sinun kannattaa odottaa, mihin teillä niin kiire olisi? Katsot rauhassa suuntaa, ja nauti matkasta, kun tulet vanhaksi on sinulla aikaa istuskella keinutuolissa ja kahvitella kumppanisi kanssa, kuka se lieneekin.
Asiaa!! Olen nainen ja täysin samoilla linjoilla sun kanssa noista kuvioista. Tätä joutuu selittelemään ihmisille että miksi ei halua sitä perinteistä kaavaa. En vaan halua ja ei, ei mussa muuta isoa "vikaa" oo :)
Silloin kun rakastuu haluaa yleensä vähän muutakin kun vain kevyttä tapailua. Eihän tossa mitään, jos sille toisellekin tuo käy, joten kannattaa heti alkuun tehdä selväksi sille toiselle ettei ole hakemassa parisuhdetta. Minä olen, joten en haaskaisi aikaani noin ajattelevaan ihmiseen. Kuulostat niin kyyniseltäkin, että tuskin olisit minulle hyvää seuraa noin muutenkaan, jollekin yhtä kyyniselle ehkä.
Olen samoilla linjoilla kanssanne. Mainittakoon kuitenkin, että tiedän pareja jotka ovat olleet pitkään aviossa ja ovat silti onnellisia ja toistensa ystäviä. Avioliitosta ja perheestä en kuitenkaan puhunut. En ole sellaista edes ajatellutkaan. Seurustelua tarkoitin.
Seurustelu ei minun kohdallani tarkoita sitä, että luvataan mennä naimisiin. Ei sitä, että kytätään toisen tekemisiä ja halutaan omistaa toinen. Ei sitä, että nähdään joka päivä ja joudutaan ilmoitelemaan toiselle kokoajan omista tekemisistä.
Seurustelulla tarkoitan lähinnä sitä, että tietää, että toinen on saavutettavissa, kun tarvitsee tukea. Tieto siitä, etten ole toiselle yhdentekevä. Se on tavallaan lupaus siitä, että haluaa olla toisen kanssa tekemisissä tulevaisuudessakin.
Sitä ihminen haluaa aina vakautta suhteisiin. Tietäisi sen, ettei toinen ajattele; ''hengaan nyt tämän tyypin kanssa, kun ei parempaakaan löytynyt''.
Jatkaisin mielelläni suhdetta tällä tavoin. Ihminen kun kuitenkin olen, tunteet alkaa syventyä ja alan kiintyä toiseen. Jos jatkaisin, tunteet syvenisi entisestään ja jos sitten myöhemmin tulisikin ilmi, että toinen oli leikillään mukana ja on valmis tiputtamaan minut kokaan pois elämästään--> tulee aika pahsti takkiin.