Niin.
Otetaanpas pikkuinen ajatusleikki. Ajatellaan, että kaikki, mistä on nyt varma tieto itsellä, olisikin huomenna poissa - tilalla olisi vain tyhjää ja epätietoisuutta. Emme muistaisi, kuka olemme ja mitä olemme. Koko elämänkaari olisi poissa - läheisineen, ystävineen - muistoineen.
Tilalle pitäisi kehittää elämä, jossa kaikki palvelisi vain omaa minuutta ja sen etuja, mitään muuta huomioimatta. Mitä jäisi silloin muodostumatta?
Väitän, että se kaikki, mistä aiemmin oli varma tieto ja mistä oikeasti nautti.
Otetaanpas pikkuinen ajatusleikki. Ajatellaan, että kaikki, mistä on nyt varma tieto itsellä, olisikin huomenna poissa - tilalla olisi vain tyhjää ja epätietoisuutta. Emme muistaisi, kuka olemme ja mitä olemme. Koko elämänkaari olisi poissa - läheisineen, ystävineen - muistoineen.
Tilalle pitäisi kehittää elämä, jossa kaikki palvelisi vain omaa minuutta ja sen etuja, mitään muuta huomioimatta. Mitä jäisi silloin muodostumatta?
Väitän, että se kaikki, mistä aiemmin oli varma tieto ja mistä oikeasti nautti.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Elämä perustuisi silloin samalle kuin narsistillakin tyhjyyteen ja valheeseen.
Kiintymyssuhdeteoria jäisi muodostumatta. Joka taas aiheuttaa minäkeskeisen, itseriittoisen ja oman edun tavoittelevan ihmisen muokkautumista.
Tarkoitin kyllä että nyt tässä tilanteessa - näillä ikävuosilla meiltä jokaiselta vietäisiin se, mitä pidämme totena. Jäljelle jäisi vain kaikki, mistä olemme epävarmoja.
Haluan tällä ajatteluttaa sitä, mihin hyvinvointimme oikein nojaa - ja vaikka mitä tahansa muuta puhutaan, se on totuus - se mikä sinulla ja minulla varmasti on. Mitä enemmän on epävarmuutta sen enemmän olemme rikki.
Tätä vois kysyä ihmisiltä, joilta on muisti männyt.
Kokemus ei varmaan ole kovin mairitteleva.
Tähän osaa vastata ainakin suurilta osin myös kaiken elämästään tuhonneet addiktit.
"Haluan tällä ajatteluttaa sitä, mihin hyvinvointimme oikein nojaa - ja vaikka mitä tahansa muuta puhutaan, se on totuus - se mikä sinulla ja minulla varmasti on. Mitä enemmän on epävarmuutta sen enemmän olemme rikki."
jaa en ny noinkaan sanoisi/ajattelisi...kun itse pitädyn ajatuksessa, että aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat kaikkia...
Ennemmin ajattelen niin, että sen epävarmuuden kanssa täytyy oppia elämään ilman pelkoa...sietämään sitä...koska milloinkaan ei tiedä mitä seuraava hetki tuo tullessaan...
perustan ajatukseni sille...että muuan ystävä/tuttava...on täydessä työntouhussa/ns. terveinä kohdanneet joko aivo -tai sydäninfarktin...jonka jälkeen kaikki/koko elämä voi olla epävarmaa...
puhumattakaan heistä...joita kuolema on kohdannut...niin työssä, liikenteessä, vapaa ajalla...syystä tai toisesta...
että mielummin ajattelen niin...että ihmisen hyvinvointia lisää juurikin tuo kyky sietää epävarmuutta...syystä että emme tiedä...ihan varmasti meillä ei ole mitään...
Totuuskin on muuttuva käsite...tänään sinun totuutesi on se, että pystyt syömään itse/omin avuin...lukemaan ja kirjoittamaan...huomenna sekin totuuskin voi olla toinen...
Joo ja taas tulee kevät ja sitten keä, sen päälle syys ja talvi.
Ensi kuussa saan 5000 euroa palkkaa ja tässä kuussa vaan 3000 euroa...
Tämä totuus mistä näissä yhteyksissä puhun ei ole tuollaista totuutta.
"Tämä totuus mistä näissä yhteyksissä puhun ei ole tuollaista totuutta"
Niin mikä/mitä lie sitten tarkoitetaan totuudella...uskoisin, että kaikilla meillä on oma totuutemme...
mieleen muistuu jostain muinoin lukemani lause..."totuuden hautajaisissa veisataan aina samaa virttä...minä olen ehdottomasti oikeassa ja sinä väärässä..."
"Niin mikä/mitä lie sitten tarkoitetaan totuudella...uskoisin, että kaikilla meillä on oma totuutemme..."
Niin jos ny vielä hetken saivartelisin tuolla asialla...kun käsittääkseni sinä olit sitä mieltä...ihmisen hyvinvointiin liittyen...että "Mitä enemmän on epävarmuutta sen enemmän olemme rikki."
on sinun totuutesi...
noh...minä taas esitin oman mielipiteeni...että minun mielestäni taas..."ihmisen hyvinvointia lisää juurikin tuo kyky sietää epävarmuutta..."
on minun totuuteni...
että kumpiko sitten lie "oikeampi" totuus...
Oliko vielä muuta, vai joko julistetaan voittaja?
"Oliko vielä muuta, vai joko julistetaan voittaja?"
Kuule kun kyse oli vaan mielipide eroista...liittyen elämän epävarmuuteen...
ei sen kummempaa...että ei ny aleta veisaamaan tuota "totuuden hautajaisisvirttä"...
ihan saat pitää oman mielipiteesi ja minä pidän omani...
ajatellaan vain eri tavalla...ei tässä ny ollu kyse mistään taistelusta...vaan pelkästään mielipide eroista...
Mun mielipiteeni on, ettet ymmärtänyt kirjoittamastani yhtään mitään, eikä vastauksesikaan käy sen vuoksi vastineeksi siihen mitä kirjoitin.
Mun puolesta saa veisata mitä vaan.
"Mun mielipiteeni on, ettet ymmärtänyt kirjoittamastani yhtään mitään, eikä vastauksesikaan käy sen vuoksi vastineeksi siihen mitä kirjoitin."
niin ilmeisesti oli noin...puhuimme eri asioista...mutta kun mainitsit totuuden ja ihmisen elämään liittyvät epävarmuustekijät...niin halusin vain tuoda esiin oman mielipiteeni...noihin asioihin liittyen...
että mielestäni ei ole yhtä ainoaa totuutta monestakaan asiasta...jos puhutaan ihmisistä ja elämästä...koska kumpaankin liittyy valtava määrä...epävarmuutta ja muuttuvia tekijöitä...
Että se totuus...jonka sinä usein mainitset ja jota täällä peräänkuulutat...on kuitenkin vain sinun totuutesi...
eikä voi niinikään ajatella...että se olisi kaikille sama...että hyväksykäämme myös se asia...että on olemassa hyvin monia totuuksia...liittyen ihmiseen ja elämään yleensä...
Itse voisin pitää lähestulkoon ainoana totuutena ihmisen elämään liittyen, että jonain päivänä...me kaikki kuolemme... on se totuus...jonka kanssa joutuu elämään...ja siihenkin liittyy epävarmuustekijä...emme tiedä päivää emmekä hetkeä...
Se totuus, mistä minä olen useinkin puhunut on sellaista, ettei sitä kaikki koskaan saavuta. Ne, jotka tämän ovat saavuttaneet tietävät mistä puhun, ne joille se on vieras, eivät ymmärrä mistä puhun.
Kyse on enemmänkin henkisestä pääomasta - kuin mistään muusta. Tämä tila on ymmärtääkseni kaikille sama, kunhan sen saavuttaa.
"Kyse on enemmänkin henkisestä pääomasta - kuin mistään muusta. Tämä tila on ymmärtääkseni kaikille sama, kunhan sen saavuttaa."
noh...en tiedä mitä tarkoitat henkisellä pääomalla...mutta itse voisin ajatella/toivoa, sen tarkoittavan rakkautta...sillä ilman sitä emme ole mitään...
1. Kor. 13:1–8, 13
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Mä oon varmaan tosi tyhmä tai jotain, mutta en käsitä, että miksi tilalle pitää kehittää elämä, joka palvelee vain minuutta ja omaa etua, eikä mitään muuta.
Siis, jos lähtökohdat ovat nuo mainitsemasi, niin miten ihmeessä sitä sitten tietoisesti lähtisi kehittämään itselleen elämää tietoisena tavoitteenaan vieläpä tuollainen..
Joo, taidan mennä ulos potkimaan lumikokkareita ja tyhmyystelemään ulkoilmaan.
Hyvin moni vanha ihminen omaa tuon tunteen, kun sairastaa alzheimerin tautia. Kaikki entinen on hävinnyt eikä tunne ketään. Kaikki muut tuntevat hänet ja muistavat eletyn elämän.
Joskus olen toivonut mahdollisuutta aloittaa puhtaalta pöydältä. Sellaiselta, jossa sinulla ei ole menneisyytttä, nykyisyyttä eikä tulevaisuutta. Astelisit vedestä syntyneenä rantaan alastomana, vailla nimeä ja tunnettavuutta, vailla mitään kannettavaa taakkaa harteillasi.
Ihmettelisit miltä hiekka jalkojen alla tuntuu, kuinka aurinko lämmittää kehoasi, miltä ilma tuoksuu ja kuinka tuuli koskettaa paljaita pintojasi.
Mutta sinulla ei olisi muistoja siitä, miltä näyttää ulappa auringon laskun aikana ja kuinka valon viimeiset säteet osuvat rakkaasi hiuksille. Tai muistoa siitä, kuinka kevään vihreä ruoho kutsuu peuhaamaan, leikittelemään ja nauramaan kasteisena juhannusyönä. Eikä muistoja polveilevista mäntyisistä metsistä, joiden kätkössä kuljeskelet etsiskelemässä aarteita ystäväsi kanssa.
Etkä sinä enää muistaisi miltä tuntuu lämpimän lapsen paino kehoasi vasten, kun hän tulee viereesi nukahtaakseen. Et sitä kyyneltä, joka vierehtää kun sama lapsi kasvaa ja joka kokee iloja ja suruja. Et muista enää miltä tuntuu huomionkipeä kissa, joka nojaa kynsillään jalkojasi vasten ja vaatii aikaasi.
Miltä tuntuu silloin, kun syksy saapuu ja värit vahvistuvat hetkeksi ennen lehtien putoamista. Olet unohtanut kuinka hymy nousee huulillesi kun kuulet räystäiden tiputtelevan vettä ja alat odottaa kevättä. Etkä muista millaisia sanoja mieleesi tulee kun näet lumen puuteroiman pensaan, tai mitä toivot silloin eniten kun näet tähtien sävyttämät timanttipeitteiset hanget pakkasöinä. Millaisia tunteita kaikki vuodenajat aiheuttavat; odotusta, iloa tulevasta, joskus haikeutta tai surua.
Millainen olikaan hiljainen muistopäivä surien menetettyjä ja laskea kukkia menneiden haudoille. Pitää kädestä läheistä ihmistä ja jakaa viivähdys ajasta. Iloita ja kiittää yhdessäolosta. Elävien, kuolleiden, kaikkien kohdattujen ihmisten kautta vietetyt hetket. Vaikka kaikki eivät olisi miellyttäviä muistoja, niin en luopuisi niistä kaikista unohduksen hinnalla.
En minä puhtaalta pöydältä aloittaisi. Sydämeni jäisi sinne muualle.
Hyvää yötä kaikki taaperot. Nukkukaa sydämenne kevyeksi ja mielenne valoisaksi.
Mut kelaappa oikeasti, jos pöytä ois puhdas. Ei ois sitä vähäistä tietotaitoakaan mitä on saanut vähitellen. Sitä joutus alottaamaan kaiken alusta ja olis entistä enemmmän sekasin ja hukassa, vielä pidempään.
Jos nyt ehtii vaikka 50 ikään mennessä oppia jotain elämästä, ollapa 50 vee täys pentu, joka ei olis saanut mitään oppia ihmissuhteista tai kokemuksia tai...hei, sehän ois narsisti ?
"En minä puhtaalta pöydältä aloittaisi."
Niin itse voisin vastata hyvin kliseisellä lauseella...
päivääkään en vaihtaisi pois...
Elämä on lahja...joka meille on annettu...siitä on syytä olla kiitollinen...vaikkei se olisikaan ihan sitä mitä olisimme halunneet...
Juuri elämänkokemusta vähätellään, joka lienee kuitenkin paras suunnannäyttäjä ihmisen tehdessä valintoja.
Tiedämme, että Suomen väestö tulee ikääntymään lähivuosikymmenten aikana. Ajattelemme nyt sitä, kuinka turvataaan verovarojen riittävyys ja kuinka siirrymme enemmän yhteisölliseen - ei kunnalliseen - vastuuseeen ihmisten hyvinvoinnista.
Mutta onko kukaan ajatellut mitä se tekee henkiselle evoluutiolle? Onko nykynarsistinen ajattelutapa tuleva muokkautumaan henkisempäänn suuntaan juuri ikääntyvän väestön ansioista? Ja onko juuri se tekijä kehityksen suunnan muuttamiselle takaisin niihin arvoihin, joita arvotettiin vielä esimerkiksi sotien jälkeen - arvoilla, joilla nykyihmisille ei ole mitään merkitystä?
Niin, tai vaikuttaako nykyisenlainen elämänmeno arvoineen ja ravottomuuksineen siihen, että tulevaisuuden ikääntyvät ovat täydellisen erilaisia omassa ikääntyneisyydessään?
Ollaan ikäänkuin elämänmenon myötä "opittu", että millä tavalla toimimalla juuri minä saan sen itselleni kuuluvan, muista viis ja sitä sitten jatketaan (asian ja toimintatapojen muututtua osaksi persoonallisuuden syviä rakenteita) alzheimerin ja dementian jyllätessä, muista vanhuuden vaivoista puhumattakaan.
Toisaalta, hoitotyössä on jo osin otettu askel siihen ihmisläheiseen suuntaan, mutta mitä jos itse hoidettava aines omalla suhtautumisellaan pitää huolen siitä, että siitä luovutaan ja katsotaan kannattamattomaksi.
Ja mikäli ylisukupolvinen kohtaamattomuus pysyy vakiintuneena tapana ja käytäntönä, niin miten vanhenemisen mukanaan tuoma mahdollinen henkistyminen ja viisastuminen pääsee kosketuksiin kasvavan sukupolven kanssa. Pitäisikö vanhat ja viisaat velvoittaa töihin lasten parissa? Tarha- ja koulumummoiksi ja
-papoiksi ..
Minulle kuuluvan-toimintamaali ainakin kokee inflaatiota siksi, että niitä samanlaisa jakajia tai haluavia on nin valtava määrä. Tai saneleeko sitten vahvin-tässäkin-voittoon? Elikkä eikun kuntoa mars kohottamaan maksimaaliseen jotta jaksaa potkia mummoja ja pappoja vielä itsekin vanhentuneena.
Mielestäni tuo ikääntyvien ja kasvavien kohtaamattomuus löytää syynsä sieltä heidän välitilasta. Vanhuudessa ei kehtaa tyrkyttäytyä - annetaan tilaa nuorille ja mahdollisuus heidän päättää itse ja kasvavat ovat liian kypsymättömiä vaatiakseen sellaista mihin eivät ole edes tottuneet. Tarhamummoissa et -papoissa olisi etunsa. Mutta moniko mummo viittii käyttää aikaansa sellaiseen, joka ei kuitenkaan ole sydäntä lähellä?
Työpakkoikärajan nousua sinne 75 ikävuoteen asti odotellessa :)
Tai kuka on niin viitseliäs, että jaksaa enää työputken lopulla lähteä taistelemaan itselleen voita leivän päälle toimimalla tarha- ja koulumummona. Jokin yhteiskunnallinen järjettömyys sellaisenkin torppaisi kyllä alkuunsa, että ei edes päästäisi kyselemään mahdollisten viitsijöiden ja halukkaiden perään siihen hommaan.
Kirjoitanpa tämän ketjun perään, sillä otsikko sopii vastaukseksi.
Minua on tietojeni mukaan kovasti täällä joku kaipaillut eilen. Liekö joka viestissään ainakin nimeni ollut, muita viittauksia pinoittain. Suuri ikävä?
Jos totuutta ei olisi, minä olisin ollut paikalla. Mutta kun totuus on, minun ei tarvitse olla tai olla olematta toisen tahdon mukaan.
Minulla on olemiseeni valta.
En tiennytkään että olet temppuilija.
Olemiseen on valta, jokaisella.
Ja se olemassaolon mahdollisuus pitäisi antaa myös jokaiselle, olla nousematta toisen yläpuolelle tai olla mitätöimättä ihmisarvoa.
Kyllä sinä tiedät, etten ole temppuilija.
Sen sinä nimenomaan tiedät.
Hymiö unohtui. Se oli joukki jonka miltei kaikki tietää tai arvaa.
Kirjoitetussahan ei tule ilmi sinun kaipaamisesi; vaan asiaoita jatkettiin kuten siihenkin asti. Yllättäen taas temppuilija kaivettiin esille. Miksi? Sisäisestä tarpeesta ja halusta nähdä?
Okei, mutta pitää mennä, harmi. Mielenkiintoista...
Jos nimeni mainitaan täällä VAIN yhden kirjoittajan toimesta enemmän kuin 10 kertaa parin tunnin aikana, ilman että olen pelipaikalla osallistumassa keskusteluun, niin kyllä kyse on minusta ja siitä, että minua kaivattiin.
Ei tempusta.
Mielenkiintoista? Minusta tämä on sairasta. On aina ollut.
Eilinen oli aika mielenkiintoinen...jos sitä nyt siksi voi sanoa.
(itselläni on edelleen aika mustavalkoinen maailma, josta yritän kasvaa pois. Eilen lähdin mukaan kirjoitteluun kun taas kerran provosoiduin... tiedä, se on tyhmää, mutta tällainen heikko ihminen on...)
Tämä kyseinen "henkilö", josta provosoiduin ja jolle sanoin vastaan. Menetti ilmeisesti sitten mopon hallinnan ihan kokonaan. Viestejä ja yksinkeskustelua oli siis ihan mieletön määrä ja se räjähti ihan totaalisesti käsiin. Välillä kirjoitteli minun käyttämällä nimimerkillä, välillä muilla, sitten tuli uusia nimimerkkejä ja se oli ihan kaistapäistä kirjoittelua.
Tämä on nyt toinen kerta kun jouduin tällaisen hyökkäyksen kohteeksi.
Edellisellä kerralla lähdin pitemmäksi aikaa keskusteluista pois, mutta nyt ajattelin olla antamatta periksi.
Olen pahoillani, jos hän luuli minua sinuksi!
Toisaalta hän kyllä luulee muita minuksi, että...
Totuudesta kun puhutaan, niin miksi jatkat epämääräistä vihjailuasi?
Se on niin hienovireistä tämä homma täällä; epäillytetään henkilöitä ja katsotaan, miten reagoidaan.
Sinua palstakirjoittajana on vaikea tunnistaa, koska noita konsonantteja on monia. Minun on ainakin vaikea, jopa mahdoton nähdä, kuka on minkäkin eri toisiaan muistuttavan nikin takana. Ja sitä käytetään sumeilematta hyväksi, ei yksin sinun vaan monen muunkin nenän edestä.
On asia erikseen, kuka minkäkin takana on, tai mikä motiivi asialla on. Mielenkiintoista on se, miten hämmennyksiin ihmiset menevät - melkoisen vähästä - kun totuutta eivät tiedä.
Olettaen, että varma tieto on ja koskee psyykeen muuttuvan häilyvää luonnetta, eihän sellainen minnekään katoa, vaikka ulkoiset ärsykkeet muuttaisivatkin muotoaan.
Häilyvä luonne lieneekin usein ongelmana; erityisesti sen oman ulkoisen totuuden kanssa.
Asiasta toiseen, olisi mukava kuulla sinusta. Totuudellisesti kun en sinuun yhteyttä saa, ellet sitä itse halua.
Siis minä en ollut tuo edellinen, jolle vastasit...jos se oli tarkoitettu minulle.
Oliko se?
se on toi lähibaarin sosiaalinen elämä, joka kuluttaa suurimman osan ajastani, joten en ole täällä käynyt kuin satunnaisesti, koska koen, että sosiaalisten taitojeni kehittäminen on palkitsevampaa siellä kuin täällä - ne alistuskonjunktiot :D
Lakkaisit sinäkin t ruoskimasta itseäsi. Oikeasti, kirjoita mulle (ei ole takaa-ajatuksia, hih).
se joutubelinkki unohtu tosta mun kommentista :D
ek, hei, ei tää niin vakavaa ole ja kyllä mun kommentit tunnistaa, kun niitä kirjoittelen
http://www.youtube.com/watch?v=Q4uC38yp-iI
Niin no tapani on laittaa kasa kirjaimia, jotka sattuvat jäämään sormien alle.
Ei siinä sen ihmeellisemmästä ole kysymys. Välillä muut tekee sitä ihan samaa ja se on tietysti ihan on.
Nyt eilen keskusteluun (suuttumisen jälkeen tai niin minä ainakin uskon sen tapahtuneen) ilmaantui aktiivinen "fhbfdgbb" jatkamaan minun kirjoittelemisiani. Minun on aika vaikea nähdä, että kyse olisi ollut jostain muusta kuin esittää minun jatkavan kirjoittelua.
Ja kyllä minä saan ottaa sellaisesta nokkiini, sillä se ei ollut asiallista. (en väitä, että omakaan kirjoittelu aina on asiallista) ja kyllä minä omasta mielestäni saan siihen silloin puuttua.
Ja olet varmaan itsekkin huomannut, että plussa ja "--" kirjoittaa välillä ristiin. Miksei sitä saisi sanoa ääneen silloin kun keskustelu täyttyy heidän vuoropuhelustaan?
Omaksi puolustuksekseni täytyy sanoa, että kiitin häntä hänen ensimmäisen viestin jälkeen ja yritin ystävällisesti vihjaista asiasta. Puhe koveni sitä mukaa kun hän jatkoi.
Se, mitä hän tekee, ei ole asiallista (oli siellä takana mitä vain) ja ei minun omasta mielestäni tarvitse alistua siihen.
Samaa mieltä.
Olen joskus aikoja sitten osallistunut palstalla kirjoitteluun enemmänkin. Minulla oli vain yksi vaatimus; minä en ole palstan aihe. No arvaapa, olinko pian palstan aihe? Tietysti olin. Kaikki oli minun syytäni ja jollakin tavalla minusta kiinni. Oli oma syyni, että minua kiusattiin.
Noh, havaitsin, että palstalta poistuminen oli ainut keino hallita tilannetta - kunnes joku keksi kirjoitella nimelläni (ennen rekisteröity, silloin ei voinut) kaiken sen, mistä halusi minua jatkossa kiusattavan ja haukuttavan. Minulla on omat epäilykseni siitä, kuka hän on, mutta jätän sen kertomatta.
Plussa ja -- kirjoittaa ristiin?
Mitä mahdat tarkoittaa tuolla, että me kirjoitamme ristiin?
Jotenkin tulee luetuksi niin, että olemme kuin olemmekin sama henkilö ja siksi siis kahdella eri nimimerkillä kirjoittava yksi henkilö kirjoittaa ristiin itsensä kanssa?
Sori, emme ole. Ja minun ei tarvitse alistua jatkuvaan epäluuloisuuteen toisten taholta. Minä en ota selvää edelleenkään, olenko kirjoittanut yksin sinun kanssasi, mahdollisesti toisenkin eri kirjainyhdistelmän kanssa vai onko eilen ollut liikenteessä useampikin eri henkilö, joka päätti käyttää kirjainyhdistelmää nikkinään.
Ja nyt en edes enää tiedä, että onko sinulla oikeasti lukihäiriö ja siksi mahdollisesti loukkaanuit, vai esittikö senkin asian joku muu ihan vaan sekoittaakseen.
Enkä aio pyytää anteeksi, että omasta puolestani vastaan tähän :)
Epätietoisuus lienee siedettävissä aina asiasta riippuen. Tätä palstaa ei ainakaan kannata päästää siihen asemaan omassa elämässään, että tämän palstan ja mahdollisen palstasta aiheutuvan epävarmuuden antaisi vaikuttaa omassa oikeassa elämässään.
Sanon nyt tähän jokatapauksessa sanottavani, otatpa sen vastaan tai et. Plussa ja - - ovat eri kirjoittajia ja eivätkä olleet noiden konsonantti- tai muiden nikkien takana.
Minulla on syyni uskoa niin. Ja kun ihmisen käyttäytymistä - sitä hienovireistä ja herkintä - tutkii, niin mikään ei viittaa heidän olleen moninikkien takana. Mitä muuta paljastuikin kaikista kirjoitetuista, niin se onkin aika yllättävää luettavaa.
Minä sanoin tämän asian eilen aika selväsanaisesti, mihin olen kyllästynyt. Toivoisin sen loppuvan. Ihan hyvän keskusteluilmapiirin puitteissa. Koska täällä on edelleen oikeasti hyviä kirjoittajia ja ajatustenjakajia ja mukava olisi jatkaa keskusteluja vielä tuonnempanakin.
Ehkäpä sinun tulisi sitten tuomita ne tekijät, eikä ampua....hmmm...ilmaa? Jos kerran olet kyllästynyt.
Kirjoita sinä rauhassa vaan edelleenkin. Täällä todellakin on hyviä kirjoittajia ja ajatustenjakajia ja minustakin on mukavampaa, jos keskitytään vain niihin aiheisiin ja pidetään palsta "puhtaana" kaikesta häiriköinnistä, sienistä ja muusta turhasta. Lupaan sen. En muutenkaan täällä usein nykyisin käy, että en aio sortua sieniä keittelemään, kun se oli muutenkin sitä villiä hippi nuoruus aikaa, joka on ollutta ja mennyttä.
Joskus tulee vielä luettua tätä palstaa, hienoja oivalluksia ja paljon hyvää tietoa. Hyvä niin, pidetään siitä kiinni.
mutta,,,yksi juutuubi, mikä on pakko pistää soimaa ja sopii tähän..."beibi ollaan täydellisii" :D
http://www.youtube.com/watch?v=Bu79RQNt0ok
ei tämän enempää tästä...paitsi Tempulle terveisiä sinne Australiaan, josta löysi oman hienon naisensa ja onnensa ja Kurimukselle, joka on edelleen mun suosikkini, järjettömän fiksu nainen, jota ei voi olla kunnioittamatta ;)
Hyvää ja rauhallista sunnuntaita kaikille!
Kiitos lottamari. :D
Ja terkut takaisin sulle ja rakkaallesi sinne Norjaan.
http://www.youtube.com/watch?v=vqWzfH71Bww
Miksi jatkoin eilistä...
Ymmärsin Ilkkiksen viestistä, että minun kirjoitteluani oli luultu hänen kirjoittamaksi.
Siksi vastasin (myönnän, että olisin voinut tehdä sen lyhyemmänkin kaavan mukaan, mutta ei tuossakaan oikeasti mitään pahaa tai valhetta ollut)
Minä en tiedä, ketä on luultu ja miksi. Minua ei ole ikinä isommin huvittanut kahlata niitä "sienikeitto-ketjuja" läpi, niissä ei asiaa ole koskaan ollut vaan se on lähinnä muistuttanut jonkun yhden ihmisen huvittelua yksinään.
Joten isommin ei ehkä kannata surra. Minä en ainakaan sure. Jos kyllästyn, niin häivyn ja jos kyllästyn rekkaamattomana siihen, että muut kirjoittaa nimissäni, rekisteröidyn.