Hei,
sairastin syömishäiriöitä teinivuosista varhaisaikuisuuteen. Noihin vuosiin kuului kaikkea anoreksian ja pakonomaisen syömisen väliltä. Muutama vuosi on mennyt paljon paremmmin ja olen pärjännyt ilman hoitokontakteja. Varsinkin noin vuosi sitten vapautuminen huonosta, toimimattomasta parisuhteesta ja sielunkumppanin löytäminen ovat tuoneet elämääni täydellisyyttä ja onnea.
Nyt sitten odotamme esikoistamme ja suorastaan hukun ortorektisiin ajatuksiini. Alkuraskaudessa voimakas pahoinvointi piti painon (ja ahdistuksen) kurisssa. Söin yliterveellisesti ja olin ylpeä itsestäni. Nyt olen lipsunut, ikään kuin alkuraskauden painon putoamisen "ansiosta" olen antanut itselleni luvan herkutteluun. Ja sepä on sitten iloisesti lipsunut, toisinaan jopa riistäytynyt käsistä. Tänään neuvolalääkärin suusta tuli ne kaikkein ei-toivotuimmat sanat: kannattaa vähän tarkkailla painoa.
Tässäkö siis olen taas, vuosien taistelun jälkeen? Vauvani kustannuksella? Lapsen terveys onkin nyt ainut asia, joka estää minua syöksymästä laihdutuksen syövereihin. Olisin halunnut olla se äiti, jolle sanotaan: "tuo paino saisi kyllä hieman nousta." miksi? Hyvä kysymys..
Saahan neuvolasta toki "tukea", mutta kaipaan VERTAISKESKUSTELUA!
viestittele minulle tänne tai meilaa
[email protected]
sairastin syömishäiriöitä teinivuosista varhaisaikuisuuteen. Noihin vuosiin kuului kaikkea anoreksian ja pakonomaisen syömisen väliltä. Muutama vuosi on mennyt paljon paremmmin ja olen pärjännyt ilman hoitokontakteja. Varsinkin noin vuosi sitten vapautuminen huonosta, toimimattomasta parisuhteesta ja sielunkumppanin löytäminen ovat tuoneet elämääni täydellisyyttä ja onnea.
Nyt sitten odotamme esikoistamme ja suorastaan hukun ortorektisiin ajatuksiini. Alkuraskaudessa voimakas pahoinvointi piti painon (ja ahdistuksen) kurisssa. Söin yliterveellisesti ja olin ylpeä itsestäni. Nyt olen lipsunut, ikään kuin alkuraskauden painon putoamisen "ansiosta" olen antanut itselleni luvan herkutteluun. Ja sepä on sitten iloisesti lipsunut, toisinaan jopa riistäytynyt käsistä. Tänään neuvolalääkärin suusta tuli ne kaikkein ei-toivotuimmat sanat: kannattaa vähän tarkkailla painoa.
Tässäkö siis olen taas, vuosien taistelun jälkeen? Vauvani kustannuksella? Lapsen terveys onkin nyt ainut asia, joka estää minua syöksymästä laihdutuksen syövereihin. Olisin halunnut olla se äiti, jolle sanotaan: "tuo paino saisi kyllä hieman nousta." miksi? Hyvä kysymys..
Saahan neuvolasta toki "tukea", mutta kaipaan VERTAISKESKUSTELUA!
viestittele minulle tänne tai meilaa
[email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.