Avomieheni on hyvin hoikka mies, paino 73cm ja pituus 187cm (ikä 25). Aiemmin pidin tätä vain normaalina sillä miehellä on raskas työ ja aikaisemmin ruokakin hänelle maistui. Nyt olen alkanut huomaamaan pelottavia piirteitä hänessä, salilla hän käy lähes joka päivä, ravinnoksi nauttii vain massajauheita. Kuulemma syö töissä, mutta tätäkin olen alkanut epäilemään, sillä hän on laihtunut näkyvästi. Pari päivää hänellä on ollut jalat niin huonossa kunnossa, että ei ole pystynyt kävelemään kunnolla. Olen yrittänyt häntä saada pitämään taukoa salilta, sillä eihän tuo terveellistä ole. Lisäksi hän on alkanut haukkua itseään lihavaksi. Viinan juonnin hän on lopettanut kuulemma koska ei enää huvita juopotella.
Olen nyt alkanut tekemään niin, että leivon vähintään kerran viikossa. Avomieheni on onnekseni niin kiltti luonteeltaan, ettei ole vielä kehdannut ainakaan kieltäytyä leipomisistani. Kuitenkin muistaa mainita jokaisen kerran kun ruokaa hakee, että kunka yritän lihottaa häntä. Olenkohan vain turhaan huolestunut?
Olen nyt alkanut tekemään niin, että leivon vähintään kerran viikossa. Avomieheni on onnekseni niin kiltti luonteeltaan, ettei ole vielä kehdannut ainakaan kieltäytyä leipomisistani. Kuitenkin muistaa mainita jokaisen kerran kun ruokaa hakee, että kunka yritän lihottaa häntä. Olenkohan vain turhaan huolestunut?
Vastaukset 5
Vanhimmat
joo. kyllä peli selvä on. Pöntöstä viiraa ja anoreksiaa pukkaa.
Laita kaulapantaan ja raahaa lääkäriin.
Kyllä toi kuulostaa syömishäiriöltä, voi olla joko anoreksia tai ortoreksia tai jokin sekamouoto niistä. On harmillista, että miesten syömishäiriöitä ei läheskään aina tunnisteta kun oletetaan, että ne on vaan teinityttöjen sairauksia. Veljelläni oli parikymppisenä syömishäiriö (kuten myös minulla) ja olen edelleenkin vihainen, kun muistelen, miten porukat kyttäili kyllä mun syömisiä ja liikkumisia, mutta suhtautui luurangonlaihaan ja kaloreita hysteerisesti vahtineeseen veljeeni tyylillä "se nyt vaan on tollanen luonnostaan hoikka ja urheilullinen".
Suosittelen, että puhut miehellesi suoraan tästä.
Jos syötät herkkuja, voit vaan pahentaa tilannetta aiheuttamalla stressiä ja itseinhoa, jopa aiheuttaa ahmimishäiriön... Tarjoaisitko normaalia hyvää kotiruokaa sen sijasta?
Siis teen joka päivä oikean kotiruuan tottakai, mutta siitä saa luistettua sillä, että on töissä syönyt. Iltapalaakin yritän tarjota, mutta oikeastaanbleipomukset näyttää olevan ainoat mistä ei kieltäydy. Olen myös yrittänyt puhua hänelle, mutta keskustelu siirtyy kummasti muihin asioihin, eikä mies sanojuuta eikä jaata.
Ja ihan tiedoksi jörni-aarnolle, kyseessä ei ole mikään kokontrollointiyritys minulta, olen vain huolissani.
Ellei mies suostu puhumaan sinulle, niin sitten täytyy löytää joku jolle hän suostuisi puhumaan. Suosittelen ammatti-apua, ellei hän ala kertoa ongelmistaan. Merkillistä sinällään, että hän kieltäytyy ruuasta, mutta ei leipomuksista.