Olen 38-vuotias nainen ja tulin vahingossa raskaaksi reilun kahden vuoden on-off- suhteessa. Emme asu yhdessä ja suhteessa muutenkin mietintäaika menossa, haluammeko olla yhdessä sittenkään. Mietin tässä, että mitä teen? Lapsia minulla ei ole. Päälimmäisenä huoli siitä, etten pysty tarjoamaan lapselle tasapainoista elämää ja sellaista elämää, jonka se ansaitsisi. Olin ajatellut, että lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat, jotka elävät yhdessä samassa taloudessa ja haluavat lasta yhdessä. Ne muutamat, jotka ovat raskaudesta kuulleet, ovat pitäneet tätä hyvänä asiana, mutta itse en tunne oikein mitään. Enemmänkin olen vain paniikissa tilanteesta ja ajatukset ovat ihan jumissa. Mieskin on ilmeisesti keskeytyksen kannalla. Olen haaveillut lapsesta, mutta nyt olen alkanut miettimään, että onko haaveni ollutkin jotain, mihin en oikeasti pysty, koska reagoin niin voimakkaan negatiivisesti tähän raskauteen. Olenko halunnut lasta aiemmin vain sillä perusteella, että toisetkin saavat lapsia? En ole tällä hetkellä yhtään innostunut tästä vahinkoraskaudesta. Toivon asiallisia kommentteja.
Tehdäkö abortti vai ei?
Ahdistunut_
19432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Älä kuuntele ainakaan ylläolevan kaltaisia ja varmasti vielä lisääkin tulevia aborttiin yllyttäviä törkyjä, ne on abortintehneiden katkerikkojen viekotteluja tekemään sama elämän pilannut virhe mikä ne on syyllisyyden vankilaan ajanut. Jotkut hoidattavat täällä omia lapsen tappamisen traumojaan ja kärkkyvät mahdollisimman monia samalle onnettomuuksien suolle kanssaan.
Tämä voi olla viimeinen tilaisuutesi saada lapsi, ja taatusti lapselle tämä yksi ja ainoa elämä jota nyt jo elää. Hän voi jatkaa sitä myös toisessa kodissa jos raskauden loppuvaiheessa päädyt ajatukseen ettet olekaan halukas huolehtimaan hänestä.
"Ne muutamat, jotka ovat raskaudesta kuulleet, ovat pitäneet tätä hyvänä asiana,"
Miksi se ei olisi hyvä asia? He ovat oikeassa. Lapsi antaa ennennäkemättömän merkityksen ja rikkauden elämälle. Rikkauden jota ei voi mitata maallisessa materiassa.
"Olen haaveillut lapsesta, mutta nyt olen alkanut miettimään"
Kuka tahansa on aluksi ymmällään ja epävarma uuden tilanteen edessä, jopa silloin kun se toivottukin raskaus on totta. Tästä ei kannata kuitenkaan hätkähtää, saati tehdä hätiköityjä ja myöhemmin ehkä kipeästi kaduttavia päätöksiä.
Varaa aika neuvolaan, jotta päset keskustelemaan asiasta ammattilaisen kanssa. Kyllä tilanne siitä selkiää ja asioilla on tapana järjestyä! Uskon että pian olet jo iki onnellinen pienestä ihmeestäsi :)
Sanon oman mielipiteeni. Jotenkin olis outoa jos 38-vuotias perheellinen ihminen antais lapsen adoptioon.... tai siis oikeammin jättäis johonkin lastenkotiin oottamaan adoptiota. Ei pidä ihmetellä jos adoptio on niin harvinaista, sillä itse en monen muun lailla näe sitä lainkaan vaihtoehtona. Kuinka joku voi hylätä syntyneen lapsen, johon raskauden aikana kiintyy. Vain tunteeton.
Kyllä nää on sellaisia juttuja, että sitä joko synnyttää itselle tai sitten ei. Vuokrakohtuna toimiminen on kyllä vahingollista sekä omalle, sen lapsen että kaikkien sukulaisten psyykelle. Side kehittyvään lapseen syntyy raskauden aikana. Raskauden voi keskeyttää, jos ei sitä halua jatkaa, eikä muita vaihtoehtoja ole oikeasti. Vain mieleltään sairaat voi ajatella että ei välitä lapsesta jonka aikoo synnyttää. Raskaushormonit on alkaneet tehdä tehtäväänsä eikä lapsen muille luovuttaminen ole mikään mekaaninen toiminta, vaikka abortinvastustajat yrittää näin esittää vastoin kokeneiden ihmisten mielipidettä. Kuka voi elää tietäen että joka välissä kysytään siitä lapsesta ja itse miettii joka ainut päivä kohdellaanko lasta oikein vai joutuuko se pahoinpidellyksi jne... Joka puhuu adoptiosta vaihtoehtona ei ole koskaan ollut raskaana tai on psykopaatti.
Olen samaa mieltä. Synnytyksen jälkeen lapsi todella on olemassa, eikä ole todellinen vaihtoehto enää tänä päivänä tuosta muka noin vaan luovuttaa se adoptioon. Sen sijaan keskeytykset tapahtuvat niin aikaisessa vaiheessa, että kyseessä on vasta alkio, eli ihmiskuorikaan ei ole edes vielä muodostua ja on ihan sama olisiko se jäänyt muodostumatta ehkäisyn vai abortin takia. Lopputulos on sama.
Minusta on hyvin julmaa ja ilmaisee suhteellisuuden tajun puutosta ehdottaa tosissaan että "lapsen parhaaksi" on parempi antaa se adoptioon, kun oikeasti kyseessä on ratkaisuhetkellä lapsi olemassa vain siinä adoptiovaihtoehdossa.
"todellinen vaihtoehto enää tänä päivänä tuosta muka noin vaan luovuttaa se adoptioon."
Tietenkin on todellinen vaihtoehto, miten niin ei ois?
"ihan sama olisiko se jäänyt muodostumatta ehkäisyn vai abortin takia. Lopputulos on sama. "
Höpö höpö. Ehkäisyvaiheessa (ennen hedelmitystä) tosiaan mitään lasta ei oo koskaan muodostunu, kun taas abortin lopputulos on tapettu lapsi.
"Minusta on hyvin julmaa ja ilmaisee suhteellisuuden tajun puutosta ehdottaa tosissaan että "lapsen parhaaksi" on parempi antaa se adoptioon"
Ja mitähän se sitten mahtaa olla että ehdottelee lapsen väkivalloin tappamista kohtuun?? Missä on tosiaan suhteellisuudentaju, vai etkö halua nähdä omia julmuuksias??!
Tietenkin lapselle on aina tappamista parempaa elää ja häntä kauan kaivanneessa kodissa!
"38-vuotias perheellinen"
MIten niin perheellinen? Alottajahan sanoo olevansa lapseton eikä asu miehenkään kanssa yhdessä.
"Kuinka joku voi hylätä syntyneen lapsen"
Ja tappaminenhan ei okaan yhtään tunteetonta, joo...
"Vuokrakohtuna toimiminen on kyllä vahingollista sekä omalle, sen lapsen että kaikkien sukulaisten psyykelle"
No eipä se tappaminenkaan ihan terveellistä näytä olevan. Niin, helpottaako asiaa että sen voi kyllä näppärästi salata ainakin kaukasemmilta sukulaisilta..
"Vain mieleltään sairaat voi ajatella että ei välitä lapsesta jonka aikoo synnyttää."
Vain mieleltään sairaat tappaa lapsen mieluummin kun antaa jatkaa elämää muualla. Moni tappaa mekaanisesti ja katuu syyllisyyshelvetissä loppu ikänsä. Vain psykopaatit ei tunne minkäänlaisia omantunnontuskia lapsensa tappamisesta. Onneksi monet mieluummin antaa apsenkin elää kuin tappaa pohjattoman epäinhimillisessä itsekyydessään.
Jospa tunteesi ovat vahinkoraskauden aiheuttamaa paniikkia? En pidä lainkaan ihmeellisenä, että raskaus ei tuollaisessa tilanteessa ilahduttavalta tunnu. Sinuna kuitenkin miettisin sitä, että mistä aiemmat vauvahaaveesi ovat kummunneet. Voitko ajatella niiden olevan vain sitä kun muutkin tekee lapsia? Oletko aiemmin kokenut pystyväsi äitiyteen, ja jos kyllä, niin miksi et ihan oikeasti pystyisi nytkin?
En halua sinua pelotella, mutta olet siinä iässä, että hedelmöittyminen ei naiselle enää välttämättä olekaan kovin helppoa. Oletko ajatellut sitä, että tämä voi olla ihan realistisesti elämäsi ensimmäinen ja myös viimeinen raskaus?
Sinä päätät itse mitä raskautesi suhteen teet ja minä en ainakaan päätöstäsi tuomitse. Toivon vain, itse 40 vuotiaana lapsettomana naisena sinun huomioivan päätöksessäsi senkin mahdollisuuden, että et tämän jälkeen ehkä voi lapsia enää saadakaan. Jos kuitenkin olet haaveillut lapsesta, niin onkohan abortti nyt kovinkaan viisas päätös?
Niinkun mikä sairaus ja lääkitys? Sopivaa lääkettäkö ei ole?
No eipä se ahdistus ainakaan lapsia tappamalla lähde... ehkä pahenee vaan.
Abortti tosiaan suistaa raiteiltaan usein tekijänsäkin elämän.
Lapsellasi on oikeus elämäänsä, vaikka sitten jossain muualla kun sun luona.
"Abortti tosiaan suistaa raiteiltaan usein tekijänsäkin elämän."
Kyllä pelkästään itse vahinkoraskaus suistaa elämän raiteiltaan. Kyseessä odottamaton tilanne.
Kun kriisiin joutuneella on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja, niin silloin täytyy pelkästään henkilön itsensä arvioida, mikä huonoista vaihtoehdoista on hänelle itselleen vähiten huono. Se kun vaikuttaa eniten hänen omaan elämäänsä ja jokaisella on omat resurssit, mihin pystyy ja mihin ei.
Moraalinvartija ja kukaan ulkopuolinen ei joudu mihinkään vastuuseen mistään neuvoistaan ja moraaliohjeistuksistaan, joten sieltä vastuun ulkopuolelta on turvallista heitellä ohjeita ja neuvoja.
Sehän riippuu ihan siitä, että mietit onko sinusta tulevaisuudessa yksinhuoltajaksi, koska se näyttää kuvauksesi perusteella todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Jos on niin sitten vaan annat raskauden jatkua, kyllä niistä yh-lapsistakin ihan normi-ihmisiä kasvaa :) Jos taas et ole valmis huolehtimaan yksin tulevasta lapsesta, niin sitten abortti voi olla oikeampi vaihtoehto. Riippuu täysin sinun omasta käsityksestäsi.
(Kannattaa muuten jättää ihan omaan arvoonsa kiihkoilijoiden "alkio on jo lapsi, eikä ole muita vaihtoehtoja kuin synnyttää" -kommentit omaan arvoonsa.)
sinäkin siinä kiihkossas sitten mitä ne syntymättömät lapset onkaan jollei alkioita ja sikiöitä??
"mitä ne syntymättömät lapset onkaan jollei alkioita ja sikiöitä?? "
Syntymättömät lapset ovat juurikin syntymättömiä lapsia eli niitä ei vielä ole olemassa. Se ei ole konkreettinen käsite vaan abstrakti. Katso sanakirjasta mitä sana tarkoittaa.
Eli kohdussa olevat (=syntymättömät) lapset on "olemattomia" :DD no sittenhän sieltä ei mitään "poistettavaa" abortilla olekaan... ;))
Kohdussa on alkioita aborttiajankohtana. Tiedoksesi.
Et ilmeisesti katsonut sanan absrakti merkitystä? Konkreettisesti syntymättömiä lapsia voi olla vasta sikiövaiheessa raskauden loppupuolella, kun sikiö on muodostunut ja kehittynyt lapsen kehitystasolle. Mutta, koska aborttit enimäkseen tehdään alkiovaiheessa, käsite syntymätön lapsi tarkoittaa potentiaalista, tulevaa lasta.
Ihan tiedoks vaan, kyllä siellä kuule sikiöitäkin on aborttivaiheessa, ja terveitäkin sinne rv20 saakka. Ja kerro toki miten ihmeessä vähemmän konkreettista se alkion fysiologinen olemus onkaan kun sikiön :))
Syntymätön (kohdussa OLEVA) lapsi ei ole sama kuin olematon (hedelmöitymätön) lapsi.
Suurin osa aborteista tehdään alkiovaiheessa, jolloin mitään lasta EI ole muodostunut, koska prosessi on kesken. Syntymätön lapsi konkreettisena käsitteenä voi olla kyseessä vasta raskauden loppupuolella, jolloin ei juurikaan edes abortteja tehdä kuin erittäin painavista syistä.
antaa tulla jo vihdoin ne TODISTEET ettei alkiot oo tasan yhtä paljon KONKREETTISIA ja syntymättömiä LAPSIA kun sikiötkin!!! Niin?? Ei löydy vieläkään??! No sitähän minäkin.
Ja siinä vielä ne konkreettisen ja abstraktin erot kun tuntuu hämärän peitossa tääkin olevan
http://fi.wiktionary.org/wiki/konkreettinen
(alkio voidaan kyllä havaita fyysisin aistein)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Abstrakti
(konkreettisen vastakohta, käsitteellinen, epähavainnollinen)
Tärkeintä on mitä itse haluat elämältäsi. Ikää sinulla on kuitenkin sen verran että olet varmasti opiskellut ja ollut/olet työelämässä sekä tehnyt niitä asioita joita haluat?
Itse olen nuoresta asti halunnut lapsia ja omalla kohdalla pitäisin varmaan lapsen tilanteessasi. Eri asia jos en koskaan haluaisi lapsia.. Yksinkin voi lapsesta kasvattaa tasapainoisen ihmisen vaikka olisihan se aina parempi jos lapsen elämässä olisi kaksi aikuista,näin ei vain aina tapahdu.
Lapsen saaminen on elinikäinen sitoumus ja se pelottaa monesti sellaistakin jolle lapsi on suunniteltu asia. Oma lapseni oli suunniteltu ja toivottu mutta kävin silti kaikki tunteet läpi;mitä jos en osaakaan olla äiti tai en jaksa,jos jään yksin ja kadunkin päätöstäni jne. Tunteet vaihtelivat onnesta suruun ja pelkoon mutta nyt 15 vuoden jälkeen en edelleenkään kadu päätöstäni :)
Kohdussasi kasvaa ja elää lapsesi. Tämä on elämän kutsu myös Sinulle.
Ota vastaan oma ja lapsesi elämä. Ei kukaan, joka on lastansa hoitanut ja kantanut antaisi häntä enää pois.
Varo vaihtamasta elämää kuoleman suruun.
Ole rohkea. Elämä kantaa kaikkia jotka elämään luottavat.
Löydät lapsestasi onnen ja lapsesi kanssa elämän onnen, jotka ovat suurempia kuin osaat kuvitella.
Elämä lapsen kanssa on tosiaan ihanaa ja ruusuista ihan
ensi rääkäisystä lähtien. Ja ne pikkuiset kullannuput
nykyään hoituvatkin ihan itsestään.
Taloudelliset huoletkin ovat ohi kertaheitolla, koska
lapsi tuo sossusta ikuisen leivän ja eläkkeen. Eikä ole enää huolta huomisesta, koska
naisen elämän täyttymys on tehdä lapsia ja samalla siinä uskovaisille
hyvä mieli. Turha opiskeluhössötykset ja haaveet työurista sun
muusta, millä telaketjufemakot viekoittelevat syntiin, on
syytä unohtaa sinne muiden höpsötysten sekaan mappi öö:hön.
Ja jos nyt sitten jonkun ammatin tosiaan haluaa, niin se onnistuu
kyllä lapsen kanssa vallan mainiosti. Moni on aikansa kuluksi
suorittanut luppoaikoina parikin tutkintoa lastenhoidon ohessa.