Olen 40v mies, olin 12vuotta parisuhteessa, lapsia on.
Olen ollut nyt yksin 4-5kk kyllä on kurjaa ja yksinäistä.
Mulla ei oo yhtään ystävää tai kaveria.
Tämmöistä elämääkö mun loppuelämä on?
Mä olen jo sen ikäinen et en varmaan löydä ketään elämänkumppania enää :(
Surettaa!
Olen ollut nyt yksin 4-5kk kyllä on kurjaa ja yksinäistä.
Mulla ei oo yhtään ystävää tai kaveria.
Tämmöistä elämääkö mun loppuelämä on?
Mä olen jo sen ikäinen et en varmaan löydä ketään elämänkumppania enää :(
Surettaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mies vain paranee 40v jälkeen. Itse koin eron muutama vuosi sitte, kyllä sitä oli aika pirstaleina todella pitkään. Uuri muutaman kk eron jälkeen mietin ihan samoja juttuja, ei kavereita missään ja onko loppuelämä ilman naista jne. Mutta kyllä se aika tekee tehtävänsä ja asiat näkee täysin eri valossa. Ehkä sitä kannattaisi nyt vain keskittyä elämän perusasioihin jonkin aikaa. Kyllä niitä naisia sitten joskus ehtii metsästää.
Perheellisellä pitäisi olla muitakin ihmisuhtetia, ystäviä. Koskaan ei tiedä milloin puoliso lähtee tai kuolee ja silloin on yskin,
Sama juttu samassa iässä itselläni n. 20 v. sitten.
Tunnelmat oli että mikään ei kiinnostanut. Olin ihan hukuksissa niinku pinnan alla.
Yhden täysin valvotun yön jälkeen varasin ajan mielenterveystoimistosta. Siellä ei ihmetelty, vaan puhuttiin asiallisesti.
Se auttoi jonkin verran, ja aika lopulta lievensi. Ja muutaman viikon jälkeen yhtäkkiä tuli tunne, että nousin pinnan alta pinnalle, eli se helvetti muuttui tavalliseksi vitutukseksi.
Sekin siinä pikkuhiljaa laimeni. Pidin kiinteästi yhteyttä lapsiin ja parisuhteita on ollut. Tämä viimeisin ja viimeinen täyttää keväällä 11 vuotta, elikkä alkoi n. kun olin 50 v.
Neljäkymppinen ei ole vanha, Parisuhdetta vailla on suomen maassa monta monta muutakin kuin sinä. Pärjäile
Kyllä sä löydät kumppanin vaikka nyt tuntuu toivottomalta.elämä on luopumista mutta onneksi myös uudelleen rakentamista.Erot on aina henkisen kasvun paikkoja.Lapsia tietysti käy sääliksi. Mutta niin se vain on,että miehen ja naisen suhde on yleensä haastava ja jopa hankala.yläpäät on niin erilaiset että takkuamista riittää joka suhteessa. erot kyllä voisi välttää puhumalla ja asennoitumalla toisen asemaan.Nykyihminen kuitenkin luopuu eikä yritäkään pelastaa liittoaan.