Vaikket uskoisi

Sinä minut oot hylänny?:(

millonkas mä oon muka sut hylänny tai yrittäny satuttaa?

Siis oletko sä aloittaja tehnyt jollekin niin, vai onko sulle tehty niin ?

Mä en ymmärrä sinua enkä kyllä itseänikään. Sydämessäni minä kaipaan sinua, sisäistä itkua surusta ja pahasta oloa.Olet jotenkin niin kova minulle.

Ja olet kyllä oikeassa, ehkä toimintani johtui häpeästä, vaikka en niin sitä koekaan. Näin se ainakin joissakin kirjoissa kuvataan.

Se on totta. Ihminen tavallaan särkyy palasiin eron sattuessa. Se "voiton huuma", jota vielä päätöstä tehdessä tuntee, häviää kun vähitellen huomaa, miten vaikeaa siitä onkaan jatkaa elämää. Jossain vaiheessa tulee mieleen sekin, oliko päätös sittenkään oikea ja mitä tuli tehdyksi sille toiselle osapuolelle? Erossa on vain harvoin voittajaa. Kun sitten löydät uuden suhteen, se ei välttämättä enää tuokaan samanlaista onnea, kuin mihin oli tottunut sen entisen kanssa. Tämä uusi tuttavuus onkin erilainen ihminen. Hänellä on aivan eri näkemykset ja oma arvomaailmansa. Vaatimuksiakin hän vielä esittää. Sopeutuako häneen, vaiko jatkaako etsimistä?

Jatka etsimistä kyllä se onni sulle löytyy.

juuri niin, neiti puille puhuja.

Omahyväisyys ja itse keskeisyys varmaan lisääntynyt. Muumoassa nämä ovat niitä piirteitä jotka tulevat korostumaan kun alkaa ikääntymään. Muuten varmaan sama reppana

Mikä sen parenpi kuin hampaaton puumamummo?

Hylkääminen ja satuttaminen ja siinäkin tilanteessa nähtävästi ajattelet vain itseäsi koska kerrot miten se on sinuun vaikuttanut.
Onko koskaan tullut mieleesi miten tekosesi on vaikuttaneet siihen jolle nuo olet tehnyt?

hylkäät ja satutat ja siltikin kehtaat märistä kuinka SINÄ olet särkynyt!!
voi vitsit näitä surkimuksia jotka ei ossaa aatella kun omaa napaa.

Kylä se on sulla niin kauheeeeta miten sää kestät olleskaaaaannn? Et ihan on vaikuttanu suhun? Sen toisen satuttaminen. On nää niin perseestä että tämmönenkin pitää yöllä
tänne rustata ja vielä ikäväpalstalle.

sinuinkinlaisella miehellä voi olla.

Sain tuosta sen kuvan että sinut on hylätty. Kannattaisi selvittää hänen kanssaan että miksi niin kävi?
Minutkin tavallaan hylättiin..
En saanut enää mihinkään vastausta. Toinen pysyi "poissa".
Ikävä raastoi kappaleiksi sydämen ja kerroin sen.
Yritin itsekseni ymmärtää mitä oli tapahtunut että tilalle tuli täydellinen tyhjyys koska toinen ei reagoinut mitenkään.
Aikani ikävöityäni kuitenkin ymmärsin - toinen oli mennyttä.
Ei ollut muuta tietä, ei muuta vaihtoehtoa, kuin kammeta itseni ylös surusta, katkeruudesta ja ikävästä.
Mutta muurit tuli tilalle.
En tiedä murtaako niitä hän tai kukaan muukaan enää koskaan.
Näillä eväillä eteenpäin.

Selitykset tapahtumiin ja tuo että sattui sekä anteeksipyyntö voisi korjata paljon asioita :)