Kohtaus koulussa, paniikkihäiriötäkö?

Paniikkikohtaukselta kuulostaa. Kannattaa tarkkailla tilannetta ja ehkäpä käynti terkkarilla tai lääkärillä, jos asia huolestuttaa tai kohtaus toistuu.

saattaa olla myös aivan pielessä eikä happea ole kunnolla kun reagoi noin kovasti hengityksellä. Jos tällainen toistuu nimenomaan koulussa, huomioi tämä puoli, varsinkin jos ei ole kiusausta, opettajapelkoa tms. olemassa.

Näyttää tosiaan paniikkihäiriöltä. Jos kunnassasi on psykiatrinen politlinikka, niin otappa yhteys sinne. Jos ei ole, niin silloin homma lähtee terveyskeskuksen kautta eteen päin. Yleensä paniikki kohtaus poistuu, kun lähellä on joku turvallinen henkilö.

Tyttärelläni on hoitokontakti psykiatriseen poliklinikkaan, koska hänellä oli vuosi sitten lyhyt masennusjakso ja 2 kk osastojakso. Nyt hänellä ei ole mitään psykiatrista diagnoosia enää ja pieni iltalääkitys 25 mg ketipinoria. Seuraava psykiatrin aika on 26.3. jolloin voimme puhua tämänpäiväisestä kohtauksesta hänelle. Illalla kävimme kaupassa ja tytär yhtäkkiä sanoi, että hänestä tuntuu siltä, että kohtaus on jälleen alkamassa. Häntä hiukan pyörrytti ja silmät vilkuilivat edestakaisin. Sanoin hänelle, ettei nyt kiinnittäisi huomiota oireisiin, vaan aletaan tutkia hyllyissä olevia ruokatarvikkeita. Kohtausta ei tullutkaan. Voisiko se jo noin nopeasti uusia vai pelkäsi hän jotenkin sitä, en tiedä. Minulle tämä on aivan uusi asia, eikä itselläni ole paniikkihäiriötä. Bipolaarihäiriö tosin on.

13 vuotiaalle lapselle määrätty neuroleptejä! Siinäpä se syy löytyi. Tuo kylmä-kuuma ja valonarkuus on ketipinorin haittaoireita. Pidä huoli ettei annosta ainakaan suurenneta, koeta saada se pois.

Vieroitusoireet ovat kyllä samantyyppisiä kuin tuo kohtaus, lisäksi tulee muita oireita. Tiedetään jo että tämän lääkäri tulkitsee että masennus on uusiutunut vaikka näin ei ole. Miksi hän syö lääkkettä vaikka ei ole enää diagnoosia? Onko hän kenties jossain lasten lääkekokeilussa? Minkä sairaanhoitopiirin alueella tyttö on?

Osastolla hänelle lääkäri määräsi 100 mg ketipinoria aamulla, jonka jälkeen sairaalakouluun ja 150 mg illalla ennen nukkumaanmenoa. Osastonlääkäri diagnosoi hänelle ennakkovaiheisen skitsofrenian. Kyllä varmaan jo tuollaisilla lääkemäärillä skitsofreenikolta vaikuttaakin. Olen tehnyt lääkärin toimista valituksen potilasasiamiehen kautta. Onneksi tyttäreni täytti 13 v ja pääsi nuorisopsykiatrisen poliklinkan asiakkaaksi ja lääkäri vaihtui. Pyysin uutta lääkäriä vähentämään lääkitystä. Näin tehtiin ja kaikki psykiatriset diagnoosit poistettiin, koska tyttö on terve. Tuo 25 mg on äärimmäisen pieni annos, jonka nykyinen lääkäri ajatteli ennaltaehkäisemään mielialahäiriötä, kun on suvussa ja unta antamaan. Mutta tämäkin pieni annos on vapaaehtoinen. Tyttö itse haluaa käyttää sitä ainakin toistaiseksi. En usko, että tämänpäiväisellä kohtauksella oli mitään tekemistä hänen nykyisen lääkityksensä kanssa.

Luin siitä hyllyjen katselusta netistä, kun olen sellainen tarkka ihminen, että haluan asiasta mahdollisimman paljon tietoa. Niin sattui silmiin tuo vinkki ja heti jouduttiin käytännössä sitä testaamaan. Hyvin toimi. Autan häntä parhaani mukaan, ettei kohtausten pelkoa tulisi.

on aivan varmasti syy-yhteys tytön oireisiin. Pieni tai iso annos, vaikutusmekanismi on elimistössä kuitenkin sama. Kuinka tyttö pystyy suoriutumaan koulussa päivät kun lääke lamaannuttaa ja väsyttää päivisinkin? Onkohan nuo kohtaukset elimistön hätähuuto?

En kyllä ymmärrä miksi pitää syödä myrkkyjä ennaltaehkäisevästi, mikä ennustaja lääkäri on, että tietää tulevaisuuteen. Kyllä noin pieni lapsi varmasti käyttää lääkettä mielellään, koska sen lopettaminen tuo tosi huonon olon. Jo vähentäminen on sitä varmaan jo saattanut tehdä.

Hyvä että teit valituksen, ettei toiset lapset joudu tuollaisen lääkärin uhriksi.

25 mg ketipinoria on niin pieni annos, ettei se vaikuta tyttööni päivisin mitenkään lamaavasti tai väsyttävästi ja suoriutuu koulutehtävistä täysin normaalisti. Hän on jo pitkään syönyt pientä annosta. Lopettaminen ei tuo huonoa oloa, koska jos hän unohtaakin tuon pillerin ottamisen, niin sillä ei ole mitään vaikutusta. Joten niin kuin sanoin, ei tuolla lääkkeellä ja kohtauksella ollut mitään tekemistä toistensa kanssa.
Koskaan en pidä siitä, että mielenterveyslääkkeitä kutsutaan myrkyiksi. Olen niin kiitollinen lääketieteelle esim. siitä, että modernit masennuslääkkeet on keksitty. Ilman niitä makaisin liikuntakyvyttömänä ja puhumattomana sängyssä kärsien vakavasta depressiosta. Pelastuksen olen saanut jo parikymmentä vuotta sitten, jolloin aloin syömään sairauteeni lääkettä.

On hyvä, että on olemassa henkilöitä, joiden elimistö reagoi epäterveelliseen ympäristöön kuten huolestunut opettaja. He taitavat olla oikein kultakimpaleita. Ikävä vain, että tämä asia on vielä niin tiedostamaton. Mutta pidetään ääntä mahdollisimman paljon, sillä pelastamme monta ihmistä.
Nim. Kuin myös

Lääkkeet pois lapselta ja ravinto kuntoon.


C- ja D-vitamiinin sekä magnesiumin ja Omega-3 rasvahappojen puute on mm. Suomalaisten yleisin ravitsemuksellinen puutos.

C-vitamiinia 500-1000mg / vrk
D-vitamiinia 50-125µg / vrk
Magnesium (sitraattia) 200-400mg/vrk, kalsiumin ja magnesiumin suhde on 2:1
Omega-3 rasvahappojen tarve on vähintään 1 gramma päivässä eli esim. villiä lohta 150-200 grammaa päivässä. Eli käytännössä kaikkein tulisi syödä Omega-3 rasvahappoja lisäravinteena purkista.


Vuoden D-vitamiinit saa kympillä iHerbistä.

Muut saa todella edullisesti esim. Citymarketin luontaistuotehyllystä.

Eli kuukausihinnaksi tulee n. 5€.

Ruuan merkitys D-vitamiinilähteenä on vähäinen: 90% ihmisen D-vitamiinista on peräisin iholta (ellei hän ota D-vitamiinia ravintolisänä). Suomalainen saa ruoastaan alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain toukokuun alusta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Auringosta saat D-vitamiinia, mutta vain silloin kun varjosi on lyhyempi kuin sinä itse. Siis lyhyen aikaa keskipäivällä, noin kello 10-16 vähintään kädet ja jalat paljaina.

Huonoin tilanne on afrikkalaista syntyperää olevilla maahanmuuttajilla, joilla esiintyy usein erittäin vakavia D-vitamiinin puutoksia. Syynä tähän on tumma iho ja ruokavalio. Heidän kotimaassaan UVB-indeksi on lähes läpi vuoden 8-15, kun Suomessa se on keskikesällä 3-6. Talvella Suomen UVB-indeksi on 0.

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 125 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Pienille lapsille hiukan vähemmän.

Miksi Christel Lamberg-Allardt ja Suvi Virtanen jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 7,5-10 µg/vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan osa pienistä lapsista saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka he väittävät riittävän kokonaisterveydelle. Muilla ihmisillä veren D-vitamiinipitoisuus on selvästi alle 50 nmol/l.

Lisäksi he pelottelevat syövällä ja kuolemalla, jos annostuksen ylittää, vaikka D-vitamiinin puutos on linkitetty yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I-tyypin diabetes, MS-tauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin.

Pelkästään luuston hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on yli 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin siinä missä perusverenkuva, kilpirauhasarvot sekä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt!

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, vaikka ei hänen mainostamiaan vitamiineja söisikään.

Tehoa liikuntaan:

Riittävä D-vitamiinin saanti (yhdessä muun aidon kunnon ruuan kanssa) vaikuttaa oleellisesti lihasten kasvuun, voimaan ja kestävyyteen sekä lihasten palautumiseen. D-vitamiini on ratkaisevassa asemassa, kun elimistö kuljettaa kalsiumia lihassoluihin, jotta ne voivat supistua ja työskennellä. Ilman riittävää D-vitamiinia lihaksissa ei ole voimaa. Kun kalsiumin on vuorostaan aika poistua lihassoluista, jotta lihakset voivat rentoutua, tarvitaan riittävästi D-vitamiinia. Muutoin riskinä on, että lihakset alkavat krampata, kipeytyvät ja palautuminen heikentyy.


http://personal.inet.fi/koti/remeli/ravinteet.htm

Tuoksuherkät koetaan häiriköiksi:


Joka toinen meistä alkaa voida pahoin, väsyy tai saa päänsärkyä (paha migreenikohtaus saattaa tulla) ja muita yleisiä ruumiillisia oireita ympäristömme tavallisista tuoksuista kuten tupakansavusta, tunkkaisesta sisäilmasta, lakan, maalin, kopiokoneen, pesuaineen, pakokaasun tai työtoverin parfyymin, partaveden tai hien tuoksusta. Tällaisella herkkyydellä ei ole toistaiseksi vakiintunutta termiä. Termi tuoksuherkkyys kuvaa ilmiötä ehkä parhaiten. Kyseessä ei ole allergia, vaikka herkkyys usein sekoitetaankin siihen.

Työtehoa heikentävä tuoksu voi olla niin heikko, ettei sitä edes huomata.

Tuoksuherkkyys on perinnöllinen ominaisuus. Se on hyödyttänyt esi-isiämme varoittamalla pilaantuneesta ruoasta, villieläimistä ja muusta epätavallisesta ja mahdollisesti vaarallisesta asiasta ja taannut siten paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä. Herkkyyttä ei pystytä mittaamaan objektiivisin keinoin eikä siihen ei ole toistaiseksi käytettävissä kunnollista hoitokeinoa. Antihistamiinit auttavat usein ainakin jonkin verran, mutta aivan liian moni joutuu oireittensa voimakkuuden takia käpertymään kotinurkkiinsa uskaltamatta lähteä edes kauppaan. Työpaikat onnistutaan tavallisesti saamaan siedettävän tuoksuttomiksi mutta nipottajan ja häirikön maineelta ei suojaa mikään.

Joo kyllä nämä vitamiinien syönnit perheessämme ovat hanskassa, mutta ei vitamiineilla yksinomaan hoideta esim vakavaa masennusta.

Ite sain ensimmäisen kotona joskus illalla. Se meni aina niin pahaksi että koulussa rupesin pelkäämään kaikkea ja ahdistuin kaikesta. Rupesin pelkäämään opettajia. Rupesin saamaan kohtauksia koulussa ja olin poissa oleva. Kivat koulu aineet menetti merkityksensä. Saan kohtauksia aina kun stressaa, se on ihan kauheaa eikä kukaan koskaan ymmärrä minua, eikä kukaan ota tosissaan. Äidin kielen opettaja pakotti ja veti minua paidasta pitämään esitelmän vaikka melkein pyörryin ja olin ihan paniikissa. Lääkärille minua ei viety. Jossain vaiheessa minulle epäiltiin diabetestä koska meinasin pyörtyä koko ajan, oli aina kummalinnen ja hutera olo, tärisin ja noin vettä koko ajan, join päivässä 5 litraa vettä. Eipä löytynyt mitään eikä kukaan välitä. Koen tallilla kiusaamista ja kaikki tämä aiheuttaa masennusta, hulluksi tulemisen tunnetta ja itse tuhoisia ajatuksia aina välillä

Eipä niille paniikkikohtauksille tarvitse olla ulkoista syytä. Omani johtuvat migreenistä ja ensimmäisellä kerralla olin aivan ihmeissäni, kun en ymmärtänyt miksi tunsin yhtäkkiä sellaista pelkoa ja ahdistusta "ilman syytä". Olin silloin hyvin nuori enkä ollut koskaan edes kuullut paniikkikohtauksista enkä tiennyt niistä mitään.

Minä olen saanut ahdistus kohtauksia ne ovat uusi asia en ole koskaan ennen saanut ja minulla on semmoisia oireita kuten rupee ahdistaa henkeä ja kädet ja jalat tärisee en pysty rauhoittumaan itse ja meinasin kaatua portaissa ja mua huimasi 😔