Antin resepti

Mutta aika söpö silti, jopa näin heteromiehen näkökulmasta ;)

Lapset on itse vapaita valitsemaan mitä haluavat, tietävät pelisäännöt että elämässä ei pärjää ellei kilpaile ja tuo omia taitojaan esille.

Antti on hyvä esimerkki siitä miten usko omiin kykyihin ja itseensä on parempi kuin kuunnella jotain puusilmää. Hänet teilattiin aikanaan Idols kilpailussa, viihdemoguli sanoi, että hänellä ei ole ääntä, eikä hänestä koskaan tule laulajaa ja siinä tämä Antti nyt itse on tuomaroimassa ja hyvänä esimerkkinä näille lapsille siitä mihin omalla sinnikkyydellä ja peräänantamattomuudella ja omalla tyylillään voi päästä.

Antti on uuuh,,..ihana :D

lottamari<3 kirjoitti:

Lapset on itse vapaita valitsemaan mitä haluavat, tietävät pelisäännöt että elämässä ei pärjää ellei kilpaile ja tuo omia taitojaan esille.

Antti on hyvä esimerkki siitä miten usko omiin kykyihin ja itseensä on parempi kuin kuunnella jotain puusilmää. Hänet teilattiin aikanaan Idols kilpailussa, viihdemoguli sanoi, että hänellä ei ole ääntä, eikä hänestä koskaan tule laulajaa ja siinä tämä Antti nyt itse on tuomaroimassa ja hyvänä esimerkkinä näille lapsille siitä mihin omalla sinnikkyydellä ja peräänantamattomuudella ja omalla tyylillään voi päästä.

Antti on uuuh,,..ihana :D

Lue lisää

Lapset nyt saattavat haluta ihan mitä vain, mitä päähän pälkähtää. Jos namusetä, tai itse asiassa namuhenkilö, tarjoaisi parit makeiset vaihdossa, niin ovatko lapset silloinkin vapaita valitsemaan, mitä haluavat?

Juuri tuollaiset typerät kilpailut opettavat pennuille jo alusta lähtien, että täytyy olla paras, ja jollei ole paras, niin silloin on huono, eikä huonot ole yhtä hyviä, kuin parhaat. Jo koulun stipenditkin ovat typerä idea, koska kaikki eivät ole samalla viivalla tuossa "kilpailussa". Tottakai ne matemaattisesti lahjakkaat saavat pienellä vaivalla stipendin, ja kaikille muille paasataan kovan työn tärkeydestä ja annetaan ymmärtää, että hekin olisivat voineet saada stipendin, mutta kun eivät tehneet tarpeeksi töitä. Tämäkin osaltaan opettaa siihen, että täytyy olla paras ja tavoitella palkintoa, ja ne joilla ei ole realistista mahdollisuutta päästä kärkeen, tajuavat, että heidän täytyy pelata epärehellistä peliä saadakseen mahdollisuuden palkintoon. Miksi kaikesta täytyy aina voittaa jotain? Jos unohdettaisiin palkinnot ja muu kilpailuhenkinen paska, niin pennut saattaisivat ruveta arvostamaan asioita terveemmältä pohjalta, eivätkä kaikki arvot pohjautuisi kieroutuneeseen kilpailuun, paremmuuteen ja palkintoihin.

Mitä Anttiin tulee, niin hän on vain väline bisnesmiesten rahanteossa. Se, mikä Antissa viehättää, on se, minkä perään itsekin kuolaat. Popmusiikissa tärkeintä on imago, ei se musiikki. Siloposkinen söpöläinen saa pikkupimperot ja miksei eräät vanhemmatkin törsäämään rahojaan turhanpäiväisiin tekeleisiin ja levypomot naureskelevat partaansa, kun fyrkkaa tippuu heidän lompsiinsa. Mistään erinomaisista kyvyistä on turha puhua, koska Tuiskun musiikki on samanlaista tyypillistä listamusiikkia, jota on kuultu jo moneen kertaan muiden vastaavien räpeltäjien toimesta. Tärkeintä on vain se, että se osuu juuri oikeaan muottiin. Idolseissakin jatkoon pääsivät automaattisesti ne, joiden laulu oli kuin suora kopio jonkun jo olemassaolevan popparin äänestä. Taitaa olla sama näiden kakrujen kanssa, he matkivat idoleitaan ja jatkossa ovat. Ei persoonallisuutta, vain kaupallisuutta. Ja voittaja saa varmaankin taas levyttää albumin ja sehän menee kuin kuumille kiville, koska hei, onhan hän voittaja, ja niin ihku!

lottamari<3 kirjoitti:

Lapset on itse vapaita valitsemaan mitä haluavat, tietävät pelisäännöt että elämässä ei pärjää ellei kilpaile ja tuo omia taitojaan esille.

Antti on hyvä esimerkki siitä miten usko omiin kykyihin ja itseensä on parempi kuin kuunnella jotain puusilmää. Hänet teilattiin aikanaan Idols kilpailussa, viihdemoguli sanoi, että hänellä ei ole ääntä, eikä hänestä koskaan tule laulajaa ja siinä tämä Antti nyt itse on tuomaroimassa ja hyvänä esimerkkinä näille lapsille siitä mihin omalla sinnikkyydellä ja peräänantamattomuudella ja omalla tyylillään voi päästä.

Antti on uuuh,,..ihana :D

Lue lisää

Samaa mieltä Invisible boyn kanssa. Antti on hyvä esimerkki siitä, miten ammattilaiset saavat sliipattua musikaalisesti lahjattomasta mutta ulkonäöllisesti ihqusta, esiintymistä rakastavasta ja julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä haluavasta ihmisestä "tähden". Mies on vain yhtiön sätkynukke, ja kansa rakastaa. Mutta niin, media tarjoaa sitä, mitä ihmiset haluavat.

Lapset ovat vapaita valitsemaan vasta tultuaan täysi-ikäiseksi, siihen asti (ainakin teoriassa) vanhemmat päättävät sävelet. Onhan sekin aikamme oire, että on vanhempia, jotka tunkevat lapsiaan näihin ulinakilpailuihin, kaiken kansan pilkattavaksi. Ei olla kaukana lasten missikisoista, ovathan aikuistenkin missikisat sairaita, mutta lasten suhteen mennään jo mielenvikaisuuden puolelle, ja pahasti.

Kilpailu-kilpailu-kilpailu -mantrahan meillä läntisen yhteiskunnan asukeilla suoltaa sontaansa jo joka tuutista. Kuten IB:kin toteaa, jos edes lapset säästettäisiin älyttömältä kilpailuvouhkaamiselta, voisivat tulevaisuuden aikuiset oppia arvostamaan asioita terveemmältä pohjalta. Kilpailemme itsemme hengiltä.

a18plus6 kirjoitti:

Samaa mieltä Invisible boyn kanssa. Antti on hyvä esimerkki siitä, miten ammattilaiset saavat sliipattua musikaalisesti lahjattomasta mutta ulkonäöllisesti ihqusta, esiintymistä rakastavasta ja julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä haluavasta ihmisestä "tähden". Mies on vain yhtiön sätkynukke, ja kansa rakastaa. Mutta niin, media tarjoaa sitä, mitä ihmiset haluavat.

Lapset ovat vapaita valitsemaan vasta tultuaan täysi-ikäiseksi, siihen asti (ainakin teoriassa) vanhemmat päättävät sävelet. Onhan sekin aikamme oire, että on vanhempia, jotka tunkevat lapsiaan näihin ulinakilpailuihin, kaiken kansan pilkattavaksi. Ei olla kaukana lasten missikisoista, ovathan aikuistenkin missikisat sairaita, mutta lasten suhteen mennään jo mielenvikaisuuden puolelle, ja pahasti.

Kilpailu-kilpailu-kilpailu -mantrahan meillä läntisen yhteiskunnan asukeilla suoltaa sontaansa jo joka tuutista. Kuten IB:kin toteaa, jos edes lapset säästettäisiin älyttömältä kilpailuvouhkaamiselta, voisivat tulevaisuuden aikuiset oppia arvostamaan asioita terveemmältä pohjalta. Kilpailemme itsemme hengiltä.

Lue lisää

samaa mieltä olen. Hyvin kirjoitettu molemmat!

Itsekin olen silti nuorempana harrastanut kilpaurheilua, mutta ei se koskaan "kilahtanut hattuun". Se oli vain yksi harrastus muiden joukossa, ja olen aina pitänyt liikunnasta.Toisaalta olen ollut aina aika ujo ja epävarma. Urheilu antoi vähän lisää itsevarmuutta. Ja esimerkiksi lasten kilpailuissa on vanhemmilla myös suuri vaikutus. Kaikista ylimielisempiä olivat niiden vamhempien lapset, joita vanhemmat kokoajan kehuivat. Tietysti pitää kannustaakin, mutta on sillä vähän väliä mitä sanoo. Sanooko, että sä olet paras, ja voitat kaikki ja muut ovat tosi huonoja vai sanooko näin, kuin omat vanhempani: Sä olet hyvä juoksija ja yrität parhaasi.

Invisible boy kirjoitti:

Lapset nyt saattavat haluta ihan mitä vain, mitä päähän pälkähtää. Jos namusetä, tai itse asiassa namuhenkilö, tarjoaisi parit makeiset vaihdossa, niin ovatko lapset silloinkin vapaita valitsemaan, mitä haluavat?

Juuri tuollaiset typerät kilpailut opettavat pennuille jo alusta lähtien, että täytyy olla paras, ja jollei ole paras, niin silloin on huono, eikä huonot ole yhtä hyviä, kuin parhaat. Jo koulun stipenditkin ovat typerä idea, koska kaikki eivät ole samalla viivalla tuossa "kilpailussa". Tottakai ne matemaattisesti lahjakkaat saavat pienellä vaivalla stipendin, ja kaikille muille paasataan kovan työn tärkeydestä ja annetaan ymmärtää, että hekin olisivat voineet saada stipendin, mutta kun eivät tehneet tarpeeksi töitä. Tämäkin osaltaan opettaa siihen, että täytyy olla paras ja tavoitella palkintoa, ja ne joilla ei ole realistista mahdollisuutta päästä kärkeen, tajuavat, että heidän täytyy pelata epärehellistä peliä saadakseen mahdollisuuden palkintoon. Miksi kaikesta täytyy aina voittaa jotain? Jos unohdettaisiin palkinnot ja muu kilpailuhenkinen paska, niin pennut saattaisivat ruveta arvostamaan asioita terveemmältä pohjalta, eivätkä kaikki arvot pohjautuisi kieroutuneeseen kilpailuun, paremmuuteen ja palkintoihin.

Mitä Anttiin tulee, niin hän on vain väline bisnesmiesten rahanteossa. Se, mikä Antissa viehättää, on se, minkä perään itsekin kuolaat. Popmusiikissa tärkeintä on imago, ei se musiikki. Siloposkinen söpöläinen saa pikkupimperot ja miksei eräät vanhemmatkin törsäämään rahojaan turhanpäiväisiin tekeleisiin ja levypomot naureskelevat partaansa, kun fyrkkaa tippuu heidän lompsiinsa. Mistään erinomaisista kyvyistä on turha puhua, koska Tuiskun musiikki on samanlaista tyypillistä listamusiikkia, jota on kuultu jo moneen kertaan muiden vastaavien räpeltäjien toimesta. Tärkeintä on vain se, että se osuu juuri oikeaan muottiin. Idolseissakin jatkoon pääsivät automaattisesti ne, joiden laulu oli kuin suora kopio jonkun jo olemassaolevan popparin äänestä. Taitaa olla sama näiden kakrujen kanssa, he matkivat idoleitaan ja jatkossa ovat. Ei persoonallisuutta, vain kaupallisuutta. Ja voittaja saa varmaankin taas levyttää albumin ja sehän menee kuin kuumille kiville, koska hei, onhan hän voittaja, ja niin ihku!

Lue lisää

Kuuleppa nyt.

Antilla oli unelma, hän tiesi ettei ole mikään huippulahjakas, eikä hän sitä olekaan, mutta hänessä on sellaista sielukkuutta, aitoutta, uskoa itseensä, johon jokainen tavis voi samaistua.

Antti on mielestäni hyvä esimerkki juuri sellaisesta tavallisesta Matti ja Maija Meikäläisestä, joka voi päästä päämääräänsä vaikka ei olisi opettajien mielestä kouluja käynyt ja stipendejä ansainnut vaan vain ihan tavallinen naapurin poika, joka laulaa, koska rakastaa musiikkia ja elää sille ja haluaa sitä tehdä.

Et ollenkaan ymmärrä mitä tarkoittaa taiteilijasielu, siihen hommaan on sisäinen palo ja se ajaa eteenpäin kaikista toisten epäuskoisista kannustuksista huolimatta. Unelma elää ensin meidän sydämessämme, eikä se halua sammua, koska se tietää mitä se haluaa ja mitä se rakastaa.

En ole katsonut tuota kids sing-ohjelmaa, enkä osaa sanoa siitä mitään, mutta uskon, että niillä lapsilla on halu näyttää mitä he osaavat, ovat ylpeitä siitä ja heitä ei haittaa se, että olemassa on muitakin lahjakkaita nuoria, joilla on tuo sama unelma,...päästä tuomaan talenttinsa esille, eikä laittaa sitä vakan alle piiloon vain koska kukkahattusedät ja tädit elävät niin tietämättöminä omissa tiukoissa moraalisissa ajatusmaailmoissaan, joka tukahduttaa kaiken luovuuden ja masentaa ne, jotka oikeasti haluavat kilpailla, voittaa ja vaikka vain tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Olen täysin eri mieltä kanssasi....Antin siloposkisuus ei tee minuun vaikutusta, mutta hänen nöyrä asenteensa ja hänen iloisuutensa, positiivisuutensa,....niin ja se,..että hän on aina osannut olla aito ja hän esiintyessään antaa yleisölle itsensä sata prosenttisesti ja ilmi selvästi nauttii ja elää musiikista,,...ja tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu...

Raha ei kauaa voi toimia motivaattorina, tuohon hommaan tarvitaan sisäinen palo ja halu..muuten se jää pelkäksi yritykseksi. Paula Koivuniemi on sanonut, että tätä työtä ei kestä ellei siihen ole pakottavaa paloa ja ole syntynyt musiikki veressä.

lottamari<3 kirjoitti:

Kuuleppa nyt.

Antilla oli unelma, hän tiesi ettei ole mikään huippulahjakas, eikä hän sitä olekaan, mutta hänessä on sellaista sielukkuutta, aitoutta, uskoa itseensä, johon jokainen tavis voi samaistua.

Antti on mielestäni hyvä esimerkki juuri sellaisesta tavallisesta Matti ja Maija Meikäläisestä, joka voi päästä päämääräänsä vaikka ei olisi opettajien mielestä kouluja käynyt ja stipendejä ansainnut vaan vain ihan tavallinen naapurin poika, joka laulaa, koska rakastaa musiikkia ja elää sille ja haluaa sitä tehdä.

Et ollenkaan ymmärrä mitä tarkoittaa taiteilijasielu, siihen hommaan on sisäinen palo ja se ajaa eteenpäin kaikista toisten epäuskoisista kannustuksista huolimatta. Unelma elää ensin meidän sydämessämme, eikä se halua sammua, koska se tietää mitä se haluaa ja mitä se rakastaa.

En ole katsonut tuota kids sing-ohjelmaa, enkä osaa sanoa siitä mitään, mutta uskon, että niillä lapsilla on halu näyttää mitä he osaavat, ovat ylpeitä siitä ja heitä ei haittaa se, että olemassa on muitakin lahjakkaita nuoria, joilla on tuo sama unelma,...päästä tuomaan talenttinsa esille, eikä laittaa sitä vakan alle piiloon vain koska kukkahattusedät ja tädit elävät niin tietämättöminä omissa tiukoissa moraalisissa ajatusmaailmoissaan, joka tukahduttaa kaiken luovuuden ja masentaa ne, jotka oikeasti haluavat kilpailla, voittaa ja vaikka vain tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Olen täysin eri mieltä kanssasi....Antin siloposkisuus ei tee minuun vaikutusta, mutta hänen nöyrä asenteensa ja hänen iloisuutensa, positiivisuutensa,....niin ja se,..että hän on aina osannut olla aito ja hän esiintyessään antaa yleisölle itsensä sata prosenttisesti ja ilmi selvästi nauttii ja elää musiikista,,...ja tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu...

Raha ei kauaa voi toimia motivaattorina, tuohon hommaan tarvitaan sisäinen palo ja halu..muuten se jää pelkäksi yritykseksi. Paula Koivuniemi on sanonut, että tätä työtä ei kestä ellei siihen ole pakottavaa paloa ja ole syntynyt musiikki veressä.

Lue lisää

Ei sillä nyt ole merkitystä, onko Antilla paloa, vai ei. Pointti on se, että jos hän ei olisi pikkutyttöihin vetoavan näköinen, hänelle ei olisi annettu mahdollisuutta, mutta kun musapomot näkivät potentiaalisen rahantekovälineen, he iskivät tilaisuuteen kiinni. Onhan näissä idolseissakin nähty vaikka minkälaisia täysin laulutaidottomia nuotinvierestä vetäjiä, mutta silti heillä on ollut unelma, jonka perään he lähtivät ja varmasti olisi heilläkin ollut sisäistä paloa elää siinä maailmassa, huolimatta siitä, ettei laulutaitoa ole nimeksikään. Mutta kun sellaisen henkilön levyt eivät tasantarkkaan mene kaupaksi, niin hänen sisäisellä palollaan ei tee mitään. Popmusiikki on puhtaasti kaupallista rahantekomusiikkia, eikä siinä ole millään muulla väliä, kuin sillä, että musiikki myy, ja sehän varmistetaan siten, että koko paketti on räätälöity ison yleisön mielen mukaiseksi. Tämän vuoksi listapopista on turha odottaa mitään, mikä ei olisi jo moneen kertaan tehty.

Popmusiikissa kappaleet ja sanoitukset kynäillään muiden henkilöiden toimesta, kuin esiintyjän, ja hyvin monesti kappaleet vielä esitetään playbackinä, eli "laulajan" tehtäväksi jää vain suun liikuttelu ja keimailu lavalla. En tiedä kynäileekö Tuisku itse kipaleitaan ja vetääkö playbackinä, mutta näin yleisesti ottaen rahantekomusiikissa pitää varmistua, että esityskin menee putkeen, eikä mahdollinen laulutaidottomuus saa paistaa livenä. Hassuahan se on, että kun Rihanna kompastuu laulaessaan, niin laulu jatkuu, vaikka mikrofoni on lattianpinnassa, eikä suun edessä.

Aina ei kaikki mene ihan niinkään putkeen.
http://www.youtube.com/watch?v=O4Q6WwfYFTw

Sabrinan kohdallakin kyse oli ihan jostain muusta, kuin hänen laulutaidoistaan. Ei sen puoleen, ihan nussakka mimmihän tuo oli ja on edelleenkin, mutta en kumminkaan maksaisi hänen musiikistaan, eikä siinä sinänsä mitään muuta kuunneltavaa olekaan, kuin lapsuusajan nostalgiaa. Uhkeat... korvikset tuolla mimmillä. Ja jos Sabriina itse näkee tämän viestin, niin pusuja kovasti siihen suuntaan! Ciao Bella.

a18plus6 kirjoitti:

Samaa mieltä Invisible boyn kanssa. Antti on hyvä esimerkki siitä, miten ammattilaiset saavat sliipattua musikaalisesti lahjattomasta mutta ulkonäöllisesti ihqusta, esiintymistä rakastavasta ja julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä haluavasta ihmisestä "tähden". Mies on vain yhtiön sätkynukke, ja kansa rakastaa. Mutta niin, media tarjoaa sitä, mitä ihmiset haluavat.

Lapset ovat vapaita valitsemaan vasta tultuaan täysi-ikäiseksi, siihen asti (ainakin teoriassa) vanhemmat päättävät sävelet. Onhan sekin aikamme oire, että on vanhempia, jotka tunkevat lapsiaan näihin ulinakilpailuihin, kaiken kansan pilkattavaksi. Ei olla kaukana lasten missikisoista, ovathan aikuistenkin missikisat sairaita, mutta lasten suhteen mennään jo mielenvikaisuuden puolelle, ja pahasti.

Kilpailu-kilpailu-kilpailu -mantrahan meillä läntisen yhteiskunnan asukeilla suoltaa sontaansa jo joka tuutista. Kuten IB:kin toteaa, jos edes lapset säästettäisiin älyttömältä kilpailuvouhkaamiselta, voisivat tulevaisuuden aikuiset oppia arvostamaan asioita terveemmältä pohjalta. Kilpailemme itsemme hengiltä.

Lue lisää

Tota, täällä palstoilla mikään ei ole sitä miltä ensalkuun näyttää.
Multa meni hieman reilu puoli vuotta oppia se.
Valetta ja feikkiä joka puolella.

Sulla näky olevan koulutusta IT-alalle, tää ei varmaan koske sua,
mutta kaikki muut, joilla ei ole tietotaitoa tai verkostoa ja sieltä
kautta osaamista, voitte joutua täällä nettihäiriköinnin uhriksi.

Toistan vielä, mikään ei ole täällä sitä miltä näyttää.

mesemiah kirjoitti:

Tota, täällä palstoilla mikään ei ole sitä miltä ensalkuun näyttää.
Multa meni hieman reilu puoli vuotta oppia se.
Valetta ja feikkiä joka puolella.

Sulla näky olevan koulutusta IT-alalle, tää ei varmaan koske sua,
mutta kaikki muut, joilla ei ole tietotaitoa tai verkostoa ja sieltä
kautta osaamista, voitte joutua täällä nettihäiriköinnin uhriksi.

Toistan vielä, mikään ei ole täällä sitä miltä näyttää.

Lue lisää

Näin se valitettavasti on. Aikuisten leikkipaikka,.vähän kuin tuo Selviytyjät sarja telkkarissa. Minulle tämä on pelkkää ajanvietettä, kun muuta en keksi ja viitsi. Kerro kokemuksistasi, olen halukas kuulemaan lisää, vai etkö sinäkään ole sitä miltä näytät ;) ootko sinäkin suomi24 feikki trollaaja :)

mesemiah kirjoitti:

Tota, täällä palstoilla mikään ei ole sitä miltä ensalkuun näyttää.
Multa meni hieman reilu puoli vuotta oppia se.
Valetta ja feikkiä joka puolella.

Sulla näky olevan koulutusta IT-alalle, tää ei varmaan koske sua,
mutta kaikki muut, joilla ei ole tietotaitoa tai verkostoa ja sieltä
kautta osaamista, voitte joutua täällä nettihäiriköinnin uhriksi.

Toistan vielä, mikään ei ole täällä sitä miltä näyttää.

Lue lisää

Nettihäiriköinnin uhriksi voi toki joutua kuka tahansa, ei siinä koulutus tai tietotaitokaan auta. Ei tarvita kuin yksi mieleltään järkynyt karvattoman apinalajin edustaja, ja elämästä tulee (vielä enemmän) helvettiä. Samalla periaatteella kuin koulukiusaaminen toimii.

Mutta, se ero on, että tietokoneen voi sammuttaa, nimimerkkiä voi vaihtaa, itsensä pystyy piilottaa. Siksi nettihäiriköinnille voi tehdä jotain, koulukiusaamiselle (ei ainakaan ilman koulun tukea) taas ei.

Se etu osaamisesta toki on, että nettihäiriköinnissä voi käydä vastaiskuun. Koulukiusaamistapauksessakin voi, mutta ainakin minulla se johti vain siihen, että kaksinkertainen ylivoima muuttui viisinkertaiseksi.

lottamari<3 kirjoitti:

Kuuleppa nyt.

Antilla oli unelma, hän tiesi ettei ole mikään huippulahjakas, eikä hän sitä olekaan, mutta hänessä on sellaista sielukkuutta, aitoutta, uskoa itseensä, johon jokainen tavis voi samaistua.

Antti on mielestäni hyvä esimerkki juuri sellaisesta tavallisesta Matti ja Maija Meikäläisestä, joka voi päästä päämääräänsä vaikka ei olisi opettajien mielestä kouluja käynyt ja stipendejä ansainnut vaan vain ihan tavallinen naapurin poika, joka laulaa, koska rakastaa musiikkia ja elää sille ja haluaa sitä tehdä.

Et ollenkaan ymmärrä mitä tarkoittaa taiteilijasielu, siihen hommaan on sisäinen palo ja se ajaa eteenpäin kaikista toisten epäuskoisista kannustuksista huolimatta. Unelma elää ensin meidän sydämessämme, eikä se halua sammua, koska se tietää mitä se haluaa ja mitä se rakastaa.

En ole katsonut tuota kids sing-ohjelmaa, enkä osaa sanoa siitä mitään, mutta uskon, että niillä lapsilla on halu näyttää mitä he osaavat, ovat ylpeitä siitä ja heitä ei haittaa se, että olemassa on muitakin lahjakkaita nuoria, joilla on tuo sama unelma,...päästä tuomaan talenttinsa esille, eikä laittaa sitä vakan alle piiloon vain koska kukkahattusedät ja tädit elävät niin tietämättöminä omissa tiukoissa moraalisissa ajatusmaailmoissaan, joka tukahduttaa kaiken luovuuden ja masentaa ne, jotka oikeasti haluavat kilpailla, voittaa ja vaikka vain tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Olen täysin eri mieltä kanssasi....Antin siloposkisuus ei tee minuun vaikutusta, mutta hänen nöyrä asenteensa ja hänen iloisuutensa, positiivisuutensa,....niin ja se,..että hän on aina osannut olla aito ja hän esiintyessään antaa yleisölle itsensä sata prosenttisesti ja ilmi selvästi nauttii ja elää musiikista,,...ja tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu...

Raha ei kauaa voi toimia motivaattorina, tuohon hommaan tarvitaan sisäinen palo ja halu..muuten se jää pelkäksi yritykseksi. Paula Koivuniemi on sanonut, että tätä työtä ei kestä ellei siihen ole pakottavaa paloa ja ole syntynyt musiikki veressä.

Lue lisää

No tjaa, minun on kyllä vaikea arvostaa sitä, että rakastaa esiintymistä, mutta ei osaa mitään. Kunhan vain suostuu tekemään sitä, mitä mediayhtiö vaatii, nousee tähdeksi. Vau. Todella sielullista.

Verrattuna siihen valtavaan työhön mitä tekevät ne "oikeat" artistit, jotka rakastuvat musiikkiin jo lapsena, harjoittelevat nuoruutensa, perustavat bändin ja saavat levytyssopimuksen. Siis he, jotka nousevat tähteyteen oman työnsä kautta, ei jonkin ulinakilpailun voittamisen.

Juuu, kirjoitti:

samaa mieltä olen. Hyvin kirjoitettu molemmat!

Itsekin olen silti nuorempana harrastanut kilpaurheilua, mutta ei se koskaan "kilahtanut hattuun". Se oli vain yksi harrastus muiden joukossa, ja olen aina pitänyt liikunnasta.Toisaalta olen ollut aina aika ujo ja epävarma. Urheilu antoi vähän lisää itsevarmuutta. Ja esimerkiksi lasten kilpailuissa on vanhemmilla myös suuri vaikutus. Kaikista ylimielisempiä olivat niiden vamhempien lapset, joita vanhemmat kokoajan kehuivat. Tietysti pitää kannustaakin, mutta on sillä vähän väliä mitä sanoo. Sanooko, että sä olet paras, ja voitat kaikki ja muut ovat tosi huonoja vai sanooko näin, kuin omat vanhempani: Sä olet hyvä juoksija ja yrität parhaasi.

Lue lisää

Totta, sillä on väliä miten kannustaa.

Itse olen vasta näin vanhempana oppinut pitämään liikunnasta, vihasin koululiikuntaa, jossa pakotettiin kilpailemaan ja pelamaan joukkuepelejä, ja minut aina valittiin viimeiseksi, "kun on pakko".

Että minä vihasin peruskoulua. Ja vihaan edelleen. Se ei varmasti jää piiloon näissä minun kirjoituksissani :P

a18plus6 kirjoitti:

Samaa mieltä Invisible boyn kanssa. Antti on hyvä esimerkki siitä, miten ammattilaiset saavat sliipattua musikaalisesti lahjattomasta mutta ulkonäöllisesti ihqusta, esiintymistä rakastavasta ja julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä haluavasta ihmisestä "tähden". Mies on vain yhtiön sätkynukke, ja kansa rakastaa. Mutta niin, media tarjoaa sitä, mitä ihmiset haluavat.

Lapset ovat vapaita valitsemaan vasta tultuaan täysi-ikäiseksi, siihen asti (ainakin teoriassa) vanhemmat päättävät sävelet. Onhan sekin aikamme oire, että on vanhempia, jotka tunkevat lapsiaan näihin ulinakilpailuihin, kaiken kansan pilkattavaksi. Ei olla kaukana lasten missikisoista, ovathan aikuistenkin missikisat sairaita, mutta lasten suhteen mennään jo mielenvikaisuuden puolelle, ja pahasti.

Kilpailu-kilpailu-kilpailu -mantrahan meillä läntisen yhteiskunnan asukeilla suoltaa sontaansa jo joka tuutista. Kuten IB:kin toteaa, jos edes lapset säästettäisiin älyttömältä kilpailuvouhkaamiselta, voisivat tulevaisuuden aikuiset oppia arvostamaan asioita terveemmältä pohjalta. Kilpailemme itsemme hengiltä.

Lue lisää

Minä olen edelleenkin eri mieltä. Antti ei olisi päässyt pinnalle, eikä pärjännyt ellei hän olisi hyvä. Katri Ylander ja monet muut Idols kilpailussa mukana olleet eivät ole nousseet suosioon, koska heidän musiikkinsa, äänensä ja tavanomaisuutensa ei kertakaikkiaan ole hyvää kuultavaa.

Antin Hyökyaalto biisi ja monet monet muut ovat kerta kaikkiaan hyviä ja Antissa on tosiaankin se hyvä puoli näkyvissä, että hän todellakin on laulajana kehittynyt valtavasti, tehnyt äänellään työtä ja ottanut oppia vastaan. Kaikista ei silti tule, eikä kehity hyvää artistia vaikka tekisivät mitä.

Antin ulkonäkö ei ole menestyksen salaisuus vaan hänen kokonaisvaltainen karsismaattinen persoonansa ja miellyttävä pehmeä lauluääni ja tyyli jolla hän eläytyy ja tuo musiikkiansa esille. Hän tulkitsee hyvin sanoja omalla äänellään ja kropallaan ja tekee kaiken taitavasti omalla osaamisellaan, ei kenenkään opettamana vaan koska rakastaa musiikkia ja esiintymistä. Se kaikki lahjakkuus mitä Antilla on näkyy koko hänen olemuksessaan, hän ei vaan esitä ja laula vaan biisi elää hänen käsissään.

Upea tyyppi, upea ääni, upeaa musaa, upea esiintyjä. Antti on pirun HYVÄ! :)

http://www.youtube.com/watch?v=ScCShsNFwgI

lottamari<3 kirjoitti:

Minä olen edelleenkin eri mieltä. Antti ei olisi päässyt pinnalle, eikä pärjännyt ellei hän olisi hyvä. Katri Ylander ja monet muut Idols kilpailussa mukana olleet eivät ole nousseet suosioon, koska heidän musiikkinsa, äänensä ja tavanomaisuutensa ei kertakaikkiaan ole hyvää kuultavaa.

Antin Hyökyaalto biisi ja monet monet muut ovat kerta kaikkiaan hyviä ja Antissa on tosiaankin se hyvä puoli näkyvissä, että hän todellakin on laulajana kehittynyt valtavasti, tehnyt äänellään työtä ja ottanut oppia vastaan. Kaikista ei silti tule, eikä kehity hyvää artistia vaikka tekisivät mitä.

Antin ulkonäkö ei ole menestyksen salaisuus vaan hänen kokonaisvaltainen karsismaattinen persoonansa ja miellyttävä pehmeä lauluääni ja tyyli jolla hän eläytyy ja tuo musiikkiansa esille. Hän tulkitsee hyvin sanoja omalla äänellään ja kropallaan ja tekee kaiken taitavasti omalla osaamisellaan, ei kenenkään opettamana vaan koska rakastaa musiikkia ja esiintymistä. Se kaikki lahjakkuus mitä Antilla on näkyy koko hänen olemuksessaan, hän ei vaan esitä ja laula vaan biisi elää hänen käsissään.

Upea tyyppi, upea ääni, upeaa musaa, upea esiintyjä. Antti on pirun HYVÄ! :)

http://www.youtube.com/watch?v=ScCShsNFwgI

Lue lisää

Tuo kappalehan on ihan sitä samaa tyypillistä rakkaudesta kitisemistä, kuin muutkin radiokanavilla kuuluvat trendikipaleet. Jos nyt r-aiheesta tarvitsee luikautella niin voihan sen tehdä tyylilläkin, näin:

http://www.youtube.com/watch?v=92Y2a8PIE3I

Tämäkin kappale siis heavy metal -yhtyeen tekele, joka näin yleisesti keskittyy rytisevämpään menoon, ja silti he tekivät paremmin sen, mitä tuollaiseen keskittyneet kevyemmät pumput yrittävät tehdä.

80-luvulla kaupalliset pumput saivat vielä tällaisiakin aikaan:

http://www.youtube.com/watch?v=LdnAbtIF3YM

Itse olen täysin kyllästynyt love-teemaan, koska se ei kuulu maailmaani, ja olen muutenkin täynnä sitä imelyyttä ja aihe itse asiassa ällöttää minua, mutta silti nuo kyseiset kappaleet ovat hyvinkin kuunneltavia, aiheesta huolimatta. Niissä on jotain kuunneltavaa, mitä ei voi sanoa tästä tusina "I love you, do you love me?" -poppikamasta, jota tulee tuutin täydeltä, ja tietenkin joka tuutista. Tuiskun musiikista puuttuu se jokin, mikä saa nuokin pari kappaletta kuunneltaviksi, ja se johtuu juuri siitä, että nykyään popmusiikki on todellakin suurta bisnestä, jossa yritetään maksimoida voitot. Miksi luoda jotain omaperäistä, kun voi tehdä sellaista ääntä, jota kansa haluaa kuulla? Valitettavasti sillä kansalla ei ole musiikkimakua, heillä on vain trenditietoisuus. Kuinka moni nykyään enää kuuntelee jotain Spice Girlsia, vaikka se oli kova nimi joskus 90-luvun lopulla? Ei taida olla enää nykyisten trendien mukaista. Jos he musiikillisesti olisivat olleet jotain, heidän musiikkinsa eläisi vieläkin, vaikka pumppu onkin jo kuopattu, mutta kun he olivat vain jotain, mitä kansa silloin halusi, ja heillä saatiin revittyä isot tuohet. Ainut muuten, joka heistäkin osasi jollain lailla laulaa, oli se, joka jäi kaiken maailman "sexyin Spaissari" -äänestyksissä häntäpäähän, elikkäs se sporttinen Mel C. Ja jos nyt ulkonäöstä puhutaan, niin kyseinen mimmi menisi omalla listallani kärkeen, hän oli heistä ainut, joka ei näyttänyt jonkinlaiselta hutsulta, ja muutenkin tuntui olevan porukan sympaattisin. Ei niin, että olisin perehtynyt tuohon sakkiin, mutta näin sivusta seuranneena.

Invisible boy kirjoitti:

Tuo kappalehan on ihan sitä samaa tyypillistä rakkaudesta kitisemistä, kuin muutkin radiokanavilla kuuluvat trendikipaleet. Jos nyt r-aiheesta tarvitsee luikautella niin voihan sen tehdä tyylilläkin, näin:

http://www.youtube.com/watch?v=92Y2a8PIE3I

Tämäkin kappale siis heavy metal -yhtyeen tekele, joka näin yleisesti keskittyy rytisevämpään menoon, ja silti he tekivät paremmin sen, mitä tuollaiseen keskittyneet kevyemmät pumput yrittävät tehdä.

80-luvulla kaupalliset pumput saivat vielä tällaisiakin aikaan:

http://www.youtube.com/watch?v=LdnAbtIF3YM

Itse olen täysin kyllästynyt love-teemaan, koska se ei kuulu maailmaani, ja olen muutenkin täynnä sitä imelyyttä ja aihe itse asiassa ällöttää minua, mutta silti nuo kyseiset kappaleet ovat hyvinkin kuunneltavia, aiheesta huolimatta. Niissä on jotain kuunneltavaa, mitä ei voi sanoa tästä tusina "I love you, do you love me?" -poppikamasta, jota tulee tuutin täydeltä, ja tietenkin joka tuutista. Tuiskun musiikista puuttuu se jokin, mikä saa nuokin pari kappaletta kuunneltaviksi, ja se johtuu juuri siitä, että nykyään popmusiikki on todellakin suurta bisnestä, jossa yritetään maksimoida voitot. Miksi luoda jotain omaperäistä, kun voi tehdä sellaista ääntä, jota kansa haluaa kuulla? Valitettavasti sillä kansalla ei ole musiikkimakua, heillä on vain trenditietoisuus. Kuinka moni nykyään enää kuuntelee jotain Spice Girlsia, vaikka se oli kova nimi joskus 90-luvun lopulla? Ei taida olla enää nykyisten trendien mukaista. Jos he musiikillisesti olisivat olleet jotain, heidän musiikkinsa eläisi vieläkin, vaikka pumppu onkin jo kuopattu, mutta kun he olivat vain jotain, mitä kansa silloin halusi, ja heillä saatiin revittyä isot tuohet. Ainut muuten, joka heistäkin osasi jollain lailla laulaa, oli se, joka jäi kaiken maailman "sexyin Spaissari" -äänestyksissä häntäpäähän, elikkäs se sporttinen Mel C. Ja jos nyt ulkonäöstä puhutaan, niin kyseinen mimmi menisi omalla listallani kärkeen, hän oli heistä ainut, joka ei näyttänyt jonkinlaiselta hutsulta, ja muutenkin tuntui olevan porukan sympaattisin. Ei niin, että olisin perehtynyt tuohon sakkiin, mutta näin sivusta seuranneena.

Lue lisää

Tiedätkös, olen samaa mieltä kanssasi, mutta vähän avarakatseisemmin katselen tätäkin asiaa. Asia on nimittäin niin, että kaikkeen kyllästyy ja kaikkea ei jaksa kauaa aikaa. Minä pidän monen tyylilajin musiikista, myös näistä sinun mainitsemista ja ne laulun tekijät, sanoittajat, säveltäjät ja esiintyjät, jotka todella ovat tehneet jotain omaperäistä, ainutlaatuista ja musiikillisesti ajan kestävää musaa, elävät edelleenkin ja voivat hyvin. Olet siinä oikeassa.

En sano, että Antti tulee olemaan Elviksen kaltainen linnunradan kestosuosikki, mutta yritän sanoa sinulle, että tarvitsemme kaikenlaista musiikkia, monenlaisia artisteja esiintymään, joilla on jotakin omasta persoonastaan annettavaa vaikka se ei mitään Sibelius kamaan verrattavaa olisi, mutta palvelee suurta joukkoa populaarisesti.

Olet kyllä ihana noiden Spaissareiden muistelemisessa, minä en edes jaksa moisia hempukoita kuunnella saati katsella, mutta sinähän oletkin mies ja kuuntelet heitä vain silmilläsi :))

Kyllä sinä Antista tykkäät et vaan halua sitä myöntää :)

Muuten, ostitko Karjalaisen uuden levyn, joka ilmestyi perjantaina?.. Itse aion hommata heti huomenna ja pistää levyn pyörimään...on sen verran kotimaista poppirokkia että ;)

a18plus6 kirjoitti:

Totta, sillä on väliä miten kannustaa.

Itse olen vasta näin vanhempana oppinut pitämään liikunnasta, vihasin koululiikuntaa, jossa pakotettiin kilpailemaan ja pelamaan joukkuepelejä, ja minut aina valittiin viimeiseksi, "kun on pakko".

Että minä vihasin peruskoulua. Ja vihaan edelleen. Se ei varmasti jää piiloon näissä minun kirjoituksissani :P

Lue lisää

Jep, koulun liikuntatunnit olivat lähinnä pelaamista, ja itse en ole koskaan ollut hyvä välineurheilussa, joten sain aina olla kahden viimeisen joukossa, ja olihan se tietysti mieltä ylentävää, jos sattui olemaan vielä yleisöäkin paikalla. Koululiikunta oli aina liian kilpailuhenkistä, siis sellaista verenmaku suussa -meininkiä, jossa pääsivät loistamaan ne, jotka harrastivat kyseisiä lajeja paikallisessa seurassa, ja he olivat aina vähän niinkuin komentamassa muita, koska olivat pätevämpiä.

Olen myös harrastanut lajia, jossa myös kävin jossain määrin kilpailemassa. Tämä oli kumminkin erilaista, koska periaate oli se, että jokainen kilpailee itseään vastaan, ja kisoissa käytiin oikeastaan tsekkaamassa oma kunto ja taitotaso. Treenaaminen oli kannustavaa, kilpailu kaverillista kamppailua ja yleisö asiallista. Ei siis mitään verenmakuista pingottamista, vaan enemmänkin hauskanpitoa, vaikkakin treeneissä oli kyllä joskus verenmaku suussa ja hiki lensi, mutta loppupeleissä se oli kumminkin lystiä.

Niin kauan, kun liikunta ja urheilu on kuntoilua ja hauskanpitoa, se on ok, mutta siinä vaiheessa, kun homma menee liian totiseksi, on se täysin perseestä. Jossain junnujen jääkiekkomatsissa saattaa tunteet käydä liian kuumina, katsomon puolella varsinkin, ja saatan kuvitella, kuinka kivaa on harrastella, kun harrastus koskettaa vanhempia noin vahvasti. Jatkuvaa pingotusta ja parempiin suorituksiin piiskaamista, sekä takuulla jonkinlaisia viittauksia epäkelpoisuuteen, vähän kuin koululiikunta siis, jos sattuu joutumaan itseään osaavampien pätijöiden kanssa kentälle.

Koululiikunta on kyllä tehokas tapa vieraannuttaa pentu liikunnasta. Itse olin liikunnallinen, mutta minua ei vain kiinnostanut pelailla niitä saakelin iänikuisia futiksia, koriksia ja sählyjä, mitkä taas olivat muiden mieleen. Eikä ole mitään järkeä muutenkaan pistää täysin eritasoisia pelaajia kentälle, mikäli tarkoituksena vielä on innostaa liikkumaan. Ihan ekoilla luokilla jotkin pallopelitkin olivat vielä kivoja, kun kaikki vain pitivät hauskaa, mutta yläasteella osa porukasta oli jo ruvennut harrastamaan kyseisiä lajeja ja olivat siis treenatumpia, joten eihän siitä hauskanpidosta enää mitään tullut, porukat keskittyivät kilpailemiseen, eikä niillä, jotka etsivät lystiä, ollut lystiä. Itse olin hyvä käyttämään kroppaani, eli permantovoimistelu ja yleinen ketteryys ja akrobatia oli minun juttuni, mutta sitten, kun oli minun aikani päästä pätemään ja ehkäpä nautiskelemaan liikuntatunnista, niin opettajan asennekin oli, että pidetään nyt tämä pakollinen tunti, että saadaan se pois alta, niin päästään taas pelaamaan sählyä.

lottamari<3 kirjoitti:

Tiedätkös, olen samaa mieltä kanssasi, mutta vähän avarakatseisemmin katselen tätäkin asiaa. Asia on nimittäin niin, että kaikkeen kyllästyy ja kaikkea ei jaksa kauaa aikaa. Minä pidän monen tyylilajin musiikista, myös näistä sinun mainitsemista ja ne laulun tekijät, sanoittajat, säveltäjät ja esiintyjät, jotka todella ovat tehneet jotain omaperäistä, ainutlaatuista ja musiikillisesti ajan kestävää musaa, elävät edelleenkin ja voivat hyvin. Olet siinä oikeassa.

En sano, että Antti tulee olemaan Elviksen kaltainen linnunradan kestosuosikki, mutta yritän sanoa sinulle, että tarvitsemme kaikenlaista musiikkia, monenlaisia artisteja esiintymään, joilla on jotakin omasta persoonastaan annettavaa vaikka se ei mitään Sibelius kamaan verrattavaa olisi, mutta palvelee suurta joukkoa populaarisesti.

Olet kyllä ihana noiden Spaissareiden muistelemisessa, minä en edes jaksa moisia hempukoita kuunnella saati katsella, mutta sinähän oletkin mies ja kuuntelet heitä vain silmilläsi :))

Kyllä sinä Antista tykkäät et vaan halua sitä myöntää :)

Muuten, ostitko Karjalaisen uuden levyn, joka ilmestyi perjantaina?.. Itse aion hommata heti huomenna ja pistää levyn pyörimään...on sen verran kotimaista poppirokkia että ;)

Lue lisää

Hei! Elä yritäkään väittää, että diggaisin maustelikkoja, ne nyt sattuivat vain olemaan näkyvissä kovasti tuohon aikaan ja väkisinhän niitä näki ja kuuli. Sitäpaitsi, te likathan katselette musiikkia.

En ostanut Karjalaista, mutta odottelen eräitä julkaisuja, joiden pitäisi jo pikkuhiljaa ilmestyä. Lähinnä odottelen 70-80-lukujen harvinaisempien pumppujen materiaalin julkaisuja, kun ovat eräät tahot niitäkin ruvenneet iskemään lätyille. Niitä ei olekaan ollut saatavilla missään muodossa sitten niiden alkuperäisen ilmestymisen jälkeen. Uusista julkaisuista odottelen Pagan Altarin uutta levyä, jonka piti ilmestyä jo viime vuonna, mutta matkaan tullut viivytyksiä.

Tässä viimeisimmältä fiiliksiä:
http://www.youtube.com/watch?v=iErZqz6Ogpw

Tuo levy julkaistiin 2006, mutta kyseinen kipale on kirjoitettu jo vuonna '76. Hiton kauan pimittänyt tuon tasoista materiaalia, kun suurin osa levyn matskusta on peräisin 70-80-lukujen taitteesta. Laulajalla naseva nasaalisoundi.

Mutta sehän näillä listapoppareilla onkin, kun heillä ei monesti ole mitään omaa annettavanaan. He eivät välttämättä osallistu materiaalin kirjoittamiseen millään lailla ja musiikissa nimenomaan se musiikki on tärkeintä, ei muu oheistoiminta. Minulle on ihan sama, mitä tyylilajia joku kappale edustaa, jos se on gutaa korville, diggaan. Vaikka keskitynkin vahvasti rock-puolen kamaan, niin minulle kelpaa ihan minkä tahansa muunkin genren musiiki, jos siitä vain irtoaa jotain. Listapoppi on kumminkin asia jota en voi sietää, ja syy on yksinkertaisesti se, ettei siinä ole mitään kuunneltavaa. Minä etsin itse musiikkia jota diggaan, mutta listapoppi on suunniteltu sille trendien perässä juoksevalle porukalle, jota kiinnostaa vain trendit, ei musiikki, ja täten tällä musiikilla ei ole mitään tarjottavaa minulle. Ärsyttävämmäksi asian tekee se, että aivan turhanpäiväisiä poppareita hehkutetaan melkeinpä joksikin neroiksi ja he jäävät historiankirjoihin myytyjen levyjensä ansiosta, mikä ei tietenkään kerro mitään levyn sisällön laadusta, vaan markkinoinnin tehokkuudesta ja levyjen saatavuudesta. Sitten todelliset muusikot, jotka ansaitsisivat tulla muistetuksi, jäävät pimentoon, koska suuri massa ei arvosta musiikkia. Se, että sanot kyllästyväsi musiikkiin, johtuu vain siitä, että kuuntelet kertakäyttökamaa. Kaupalliselle musiikille on tyypillistä se, että sitä kuuntelee kerran pari ja sen jälkeen teho on poissa, kun taas laadukkaampaa musiikkia kestää kuunnella aina silloin tällöin.

En tunne Anttia henk.koht. joten en voi sanoa mitään tuohon tykkäämiskysymykseen, mutta musiikistaan en tykkää.

Invisible boy kirjoitti:

Hei! Elä yritäkään väittää, että diggaisin maustelikkoja, ne nyt sattuivat vain olemaan näkyvissä kovasti tuohon aikaan ja väkisinhän niitä näki ja kuuli. Sitäpaitsi, te likathan katselette musiikkia.

En ostanut Karjalaista, mutta odottelen eräitä julkaisuja, joiden pitäisi jo pikkuhiljaa ilmestyä. Lähinnä odottelen 70-80-lukujen harvinaisempien pumppujen materiaalin julkaisuja, kun ovat eräät tahot niitäkin ruvenneet iskemään lätyille. Niitä ei olekaan ollut saatavilla missään muodossa sitten niiden alkuperäisen ilmestymisen jälkeen. Uusista julkaisuista odottelen Pagan Altarin uutta levyä, jonka piti ilmestyä jo viime vuonna, mutta matkaan tullut viivytyksiä.

Tässä viimeisimmältä fiiliksiä:
http://www.youtube.com/watch?v=iErZqz6Ogpw

Tuo levy julkaistiin 2006, mutta kyseinen kipale on kirjoitettu jo vuonna '76. Hiton kauan pimittänyt tuon tasoista materiaalia, kun suurin osa levyn matskusta on peräisin 70-80-lukujen taitteesta. Laulajalla naseva nasaalisoundi.

Mutta sehän näillä listapoppareilla onkin, kun heillä ei monesti ole mitään omaa annettavanaan. He eivät välttämättä osallistu materiaalin kirjoittamiseen millään lailla ja musiikissa nimenomaan se musiikki on tärkeintä, ei muu oheistoiminta. Minulle on ihan sama, mitä tyylilajia joku kappale edustaa, jos se on gutaa korville, diggaan. Vaikka keskitynkin vahvasti rock-puolen kamaan, niin minulle kelpaa ihan minkä tahansa muunkin genren musiiki, jos siitä vain irtoaa jotain. Listapoppi on kumminkin asia jota en voi sietää, ja syy on yksinkertaisesti se, ettei siinä ole mitään kuunneltavaa. Minä etsin itse musiikkia jota diggaan, mutta listapoppi on suunniteltu sille trendien perässä juoksevalle porukalle, jota kiinnostaa vain trendit, ei musiikki, ja täten tällä musiikilla ei ole mitään tarjottavaa minulle. Ärsyttävämmäksi asian tekee se, että aivan turhanpäiväisiä poppareita hehkutetaan melkeinpä joksikin neroiksi ja he jäävät historiankirjoihin myytyjen levyjensä ansiosta, mikä ei tietenkään kerro mitään levyn sisällön laadusta, vaan markkinoinnin tehokkuudesta ja levyjen saatavuudesta. Sitten todelliset muusikot, jotka ansaitsisivat tulla muistetuksi, jäävät pimentoon, koska suuri massa ei arvosta musiikkia. Se, että sanot kyllästyväsi musiikkiin, johtuu vain siitä, että kuuntelet kertakäyttökamaa. Kaupalliselle musiikille on tyypillistä se, että sitä kuuntelee kerran pari ja sen jälkeen teho on poissa, kun taas laadukkaampaa musiikkia kestää kuunnella aina silloin tällöin.

En tunne Anttia henk.koht. joten en voi sanoa mitään tuohon tykkäämiskysymykseen, mutta musiikistaan en tykkää.

Lue lisää

Kyllä sinäkin kyllästyt, jos kuuntelet tuota samaa kaiket päivät vaikka kuinka laadukasta olisi.

Nyt teen sulle testin, älä naura, mutta kerro mielipiteesi tästä....tykkäätkö? ;)

Kerro sitten miksi ja analysoi sitä vähän minulle.

http://www.youtube.com/watch?v=0Rx2gebSAPU

Sitten,....sama...

http://www.youtube.com/watch?v=3p4MZJsexEs

Sitten, ...vielä....

http://www.youtube.com/watch?v=i9Xz957qRso

Katsotaan mikä on tulos.

lottamari<3 kirjoitti:

Kyllä sinäkin kyllästyt, jos kuuntelet tuota samaa kaiket päivät vaikka kuinka laadukasta olisi.

Nyt teen sulle testin, älä naura, mutta kerro mielipiteesi tästä....tykkäätkö? ;)

Kerro sitten miksi ja analysoi sitä vähän minulle.

http://www.youtube.com/watch?v=0Rx2gebSAPU

Sitten,....sama...

http://www.youtube.com/watch?v=3p4MZJsexEs

Sitten, ...vielä....

http://www.youtube.com/watch?v=i9Xz957qRso

Katsotaan mikä on tulos.

Lue lisää

Jos mä olisin Invisible boy, yrittäisin niiiin päästä panemaan Lottamaria ;)

lottamari<3 kirjoitti:

Kyllä sinäkin kyllästyt, jos kuuntelet tuota samaa kaiket päivät vaikka kuinka laadukasta olisi.

Nyt teen sulle testin, älä naura, mutta kerro mielipiteesi tästä....tykkäätkö? ;)

Kerro sitten miksi ja analysoi sitä vähän minulle.

http://www.youtube.com/watch?v=0Rx2gebSAPU

Sitten,....sama...

http://www.youtube.com/watch?v=3p4MZJsexEs

Sitten, ...vielä....

http://www.youtube.com/watch?v=i9Xz957qRso

Katsotaan mikä on tulos.

Lue lisää

Eihän sitä nyt samaa kappaletta tarvitse kuunnella jatkuvasti, onhan sitä hyvää musiikkia enemmänkin. Pääasia on se, että kuuntelee sitä musiikkia nimenomaan, musiikkia, joka on syntynyt musiikin itsensä vuoksi, eikä suinkaan ison fyrkan takia.

Enhän minä mitään analyysia jaksa ruveta kirjoittamaan. Paras kappale omaan korvaani noista on Hectorin tekele ja se onkin ihan hyvä kipale. Bohemian Rhapsodyn jonkinlaista legendaarista asemaa en ole koskaan ymmärtänyt. Alku lähtee lupaavasti, mutta sitten koko homma menee sirkukseksi. Otsin kappale ei ole vain makuuni ja sitäpaitsi mutsin hoilaus onnistui saamaan monen kappaleen jotenkin kulutetun oloiseksi ja tämä kuului niihin. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta ei vain ole makuuni. Vähän liian laulupainotteista musiikkia.

Mitäs tällä testillä muuten mitataan? Onko tämä miehuuskoe?

sdfsffsdfsf kirjoitti:

Jos mä olisin Invisible boy, yrittäisin niiiin päästä panemaan Lottamaria ;)

Nooh, se voisi olla hivenen vaikea lykkiä, kun sen ukko olisi pillissä kiinni.

Invisible boy kirjoitti:

Nooh, se voisi olla hivenen vaikea lykkiä, kun sen ukko olisi pillissä kiinni.

Ai Lottamarilla siis ON mies. Ihme nainen ku ei kerro mitään ukostaan ja sit flirttailee tääl miehille!