On tämä elämä kyllä aika hankalaksi mennyt. Olen 37-vuotias mies ja asunut Kuopiossa n.7-vuotta ja minulla ei ole yhtään ainoaa ystävää koko kaupungissa, ei ole edes kenenkään puhelinnumeroa tästä kaupungista, että voisi laittaa vaikka viestä, että mitäpä kuuluu ja lähetkö käymään kahvilla. Lisäksi olen vielä työtön ja kärsin masennuksesta. Sosiaalisetsuhteet ovat tätä nykyä tyyliin kaupankassalla sanoa kiitos, en tarvitse kuittia. Ei ole päivällä minne mennä, että saisi edes muutaman sanan vaihtaa, joskus hyvin harvoin tulee kaupungilla vastaan vanhoja työkavereita joiden kanssa muutaman sanan saa vaihtaa, mutta se on hyvin harvinaista. En enää tiedä mitä tässä pitäisi tehdä? Alkaa olemaan kyllä hyvin väsynyt tähän yksinäisyyteen.
Yksinäinen mies Kuopiosta.
Pete2013
4181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärrän sinua ja voin kyllä kuvitella, miltä tuollainen tuntuu. Johan tuollaisessa puhumistaitokin unohtuu. Hyvä on olla ihmissuhteita että saa jutella syvällisiä, muttta on jo jokaisella tarve vaihtaa vaikka muutama sana säästä ja päivän uutisista, mitä maalimalla on tapahtunut ym.
Kyllä sinun pitäisi löytää jokin hekireikä tai porukka jossa käydä vaihtamassa ajauksia.
Saatko mitään hoitoa tai terapiaa masennukseesi? Onko sinulla suuri suku ja lienet muuttanut Kuopioon jostain muualta.
Sinun pitää miettiä jokin juttu, mikä kiinnostaa: harrastusporukka, jokin kokoontumispaikka missä tapaa ihmisiä. Ymmärrän että ei kaikki kapakoissakaan halua aikaansa viettää.
Yksinäisenä itse olen ratkaissut ongelman juuri menemällä rohkeasti vain mieleisiini porukoihin. Hankalaahan se on päästä sisälle koska noissa porukoissakin on jo ne omat kuvionsa ja uusi kokee orpoutta, mutta kyllä siellä aina jonkun kanssa tutustuu, sitten voi jutella vaikka kaupungilla, vaihtaa kuulumisia ja ainakin moikata.
Nytkin lähden tästä vapaaehtoisena kirppikselle ja tiedän takuuvarmasti että sinne tulee hekilöitä vain tapaamaan minua ja siellä säännöllisesti käyviä muutamia asiakkaita juomaan kupposen kahvia ja vaihtamaan kuulumisia.
Olen ajatellut, että jos olisin eläkeellä niin voisin alkaa pitää jossain tuollaista porinakahviota. Tänä päivänä yksinäisyys ja sosiaalisten kontaktien vähyys on huutava ongelma kaikissa ikäluokissa ikäluokassa.
Joku voi sanoa että se taitaa olla myös tämän kirjoittajan ongelma. Varmaan olisikin, mikäli en itse olisi niin aktiivinen ja pyrkisi juttuihin mukaan.
http://www.kuty.fi/
http://www.kuopionmt-tuki.com/
http://www.sprkuopio.com/index.php?id=41
Tuossa aloittajalle muutama linkki/vinkki.
Ymmärrän täysin mille sinusta tuntuu. Liikuntaa harrastan mutta ei siitä enää saa paljoa kiksejä kun yksin pitää treenata. Minullakin menee tohon tyyliin arkipäivät kun nyt ollu työttömänä. On minulla kyllä paljon kavereita muttakun ei heidän kanssa saa mitään mieleistä tekemistä. Tai sitten olen tämmönen mukavuuden haluinen ihminen. Tuntuu että kaikkee liittyy päihteet.
Sama homma ku edellinen,tykkään kans reenata mutta aina ei ole motivaatiota.ryyppääminen ei kiinnosta,mistä muuten kirjottelet