Voiko minulla olla

mielialahäiriö? Viime viikkoina elämä on kiihtynyt yhä nopeammaksi ja ahdistavammaksi kierteeksi, yöt on itketty hillittömästi tuntikausia, päivät jotenkin itku kaiken aikaa pinnassa lusittu jopa luennoilla, silloin kun on ollut pakko. Kotona en saa tehtyä mitään, olen ollut vain kaiken aikaa hirmuisen kiihtynyt ja ravannut edes takaisin yrittäen tehdä sitä ja tätä.

Pääni sisällä on kuitenkin tapahtunut paljonkin, esim. olen rakastunut saman päivän aikanakin moneen eri henkilöön ja toisaalta vihannut minulle tärkeitäkin ihmisiä. Kontrollini ei ulospäin ole merkittävässä määrin kuitenkaan pettänyt, olen pysynyt sitten kotona ja välttänyt sos. kontaktja parhaani mukaan, jos olen liian ärtyisä ja arvaamaton. Eniten oireet ovat vaikuttuneet uneen (täysin unettomia öitä, jollei ota rauhoittavia) ja sitä kautta keskittymiskykyyn ja muistiin.

Tästä huolimatta hoitavan psykiatrin kanssa on ollut hirmuinen vääntö edes tasaavan lääkityksen kokeilemisen suhteen, minulle on tyrkätty vain masennuslääkkeitä, joita en ole uskaltanut ylivireän tilani pahenemisen pelossa käyttää. Nyt viimein sain kokeiluun ketipinoria, joskin niin pienen annoksen, ettei yleensä kaksisuuntaiseen niin pientä käytetä, 25 mg.

Saman tien oloni muuttui rauhalliseksi, tyyneksi. Jatkuva ahdistunut vellominen pään sisässä hävisi ja samalla kummalliset, kiihkeät pakkoajatukset milloin mistäkin. Toisaalta lääke ei edes unettanut tai aiheuttanut mitään sellaista ylimääräistä, mistä varoiteltiin. Rauhoittumisen kautta noin muuten sain sitten untakin. Pääasia tietysti, että auttaa, mutta mietin vaan, voisinko minä olla (ikävä kyllä) oikeassa tämän diagnoosini suhteen. Lannistava ajatus, sillä tästähän ei niin vain eroon päästäkään.