Olen jo lähemmäs 50 vuotias, 160 lyhyt ja melkein 90 kg painava nainen.
Laihdutusyrityksiä on ollut enempi ja vähempi vuosien varrella, nyt kuitenkin sain "herätyksen".
Kävin polvivaivojen kanssa lääkärissä ja hän sanoi että minulla on hyvällä alulla oleva nivelrikko ja nyt on "tuhannen taalan paikka" viimeistään pudottaa ylimääräiset kilot ennen pahempia vaivoja ja kipuja tai jopa leikkauksia, jotka väistämättä ovat edessä tällä menolla.
Olen tässä viikon verran tehnyt suunnitelmaa ja ohjelmaa missä ajassa ja miten sen aion suorittaa.
Ainut ongelma tässä asiassa on rinnat. Oikeasti, RINNAT.
Sen teidän jo aikaisemmasta 20 kilon pudotuksesta, että rinnat hävisivät samaa vauhtia kuin muutenkin kilot karisivat ja ympärysmitat pienenivät.
Arvatenkin tällä elopainolla myös rinnat ovat runsaat ja kun urakkani on ohi, rinnoista ei ole enää mitään jäljellä. Tai ne kuuluisat kansallispuvun taskut tai rukkaset. Tyhjät nahkapussit joissa ei mitään sisällä. En kuulu niihin onnekkaisiin että rinnoissa olisi paljon rintarauhasia, enempi on rasvaa.
Konkreettiseksi tämä asia tuli tänä iltana, kun kysyin mieheltäni tykkääkö hän minusta vielä sittenkin jos ja kun minulla on rinnoista jäljellä vain ne pussit. Hän sanoi että en tiedä ja että sen näkee sitten. Siis tykkääkö MINUSTA, ei rinnoista...
Tiedän jo entuudestaan että hän pitää enemmän pyöreästä naismallista. On aina niin sanonut.
Jos todella saan painoni normaalilukemiin ja terveyteni pelastettua, menetänkö mieheni? Tai hänen tykkäämisensä minusta naisena vaikka en ehkä häntä kokonaan? Onko se kaiken sen työn ja vaivan arvoista?
Niin, sen näkee sitten...
Laihdutusyrityksiä on ollut enempi ja vähempi vuosien varrella, nyt kuitenkin sain "herätyksen".
Kävin polvivaivojen kanssa lääkärissä ja hän sanoi että minulla on hyvällä alulla oleva nivelrikko ja nyt on "tuhannen taalan paikka" viimeistään pudottaa ylimääräiset kilot ennen pahempia vaivoja ja kipuja tai jopa leikkauksia, jotka väistämättä ovat edessä tällä menolla.
Olen tässä viikon verran tehnyt suunnitelmaa ja ohjelmaa missä ajassa ja miten sen aion suorittaa.
Ainut ongelma tässä asiassa on rinnat. Oikeasti, RINNAT.
Sen teidän jo aikaisemmasta 20 kilon pudotuksesta, että rinnat hävisivät samaa vauhtia kuin muutenkin kilot karisivat ja ympärysmitat pienenivät.
Arvatenkin tällä elopainolla myös rinnat ovat runsaat ja kun urakkani on ohi, rinnoista ei ole enää mitään jäljellä. Tai ne kuuluisat kansallispuvun taskut tai rukkaset. Tyhjät nahkapussit joissa ei mitään sisällä. En kuulu niihin onnekkaisiin että rinnoissa olisi paljon rintarauhasia, enempi on rasvaa.
Konkreettiseksi tämä asia tuli tänä iltana, kun kysyin mieheltäni tykkääkö hän minusta vielä sittenkin jos ja kun minulla on rinnoista jäljellä vain ne pussit. Hän sanoi että en tiedä ja että sen näkee sitten. Siis tykkääkö MINUSTA, ei rinnoista...
Tiedän jo entuudestaan että hän pitää enemmän pyöreästä naismallista. On aina niin sanonut.
Jos todella saan painoni normaalilukemiin ja terveyteni pelastettua, menetänkö mieheni? Tai hänen tykkäämisensä minusta naisena vaikka en ehkä häntä kokonaan? Onko se kaiken sen työn ja vaivan arvoista?
Niin, sen näkee sitten...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkäpä laitoin väärän otsikon. Kysymyshän ei ollut ympäristön, vaan mieheni mielipiteistä. Ja mieheni mielipide rinnoistani laihtumisen jälkeen.
MItä rinnoista tässä iässä. Olen itsekin kohta 50. Onhan se paljon tärkeämpää olla hyväkuntoinen ja terve.
Olen pudottanut 90 kilosta 15 pois vuoden aikana ja olo on kaikin puolin parempi. Rinnat toki pienenivät, mutta mitä sillä on väliä. Jos ukkosi rakkaus on siitä kiinni, niin anti olla sitten vain.
Kummallinen näkökulma minusta, jos lääkärikin jo on kehottanut ehdottomasti laihduttamaan. Eikö miestäsi haittaisi, jos joutuisit pyörätuoliin, kunhan vain on mistä puristella?
Onnittelut sinulle hyvästä onnistumisesta! Toivon että pystyn vähintäänkin samaan.
Ei hänen rakkautensa siitä vähenisi, niin sanoi tässä aamulla kun kysyin. Puhe oli ulkonäköni tykkäämisestä. Kysyinhän nimenoman tykkääkö hän minusta vielä tyhjien rintojeni kanssa ja hän vastasi että ei tiedä. Oli ainakin rehellinen.
Esitin vielä esimerkin, että mitä sitten jos minulle tulisi syöpä ja toinen tai molemmat rinnat poistettaisiin kokonaan!?
Mutta päätöksessäni pysyn - ympäristön mielipiteistä huolimatta. Ja jos mies haluaa loppujen lopuksi rakastamansa naisen isoilla rinnoilla (ja terveillä jaloilla.... saa maksaa käynnin kirurgilla :)