en ollut aivan varma viitsisinkö kirjoittaa, päätin kumminkin kirjoittaa, negatiivisistä kommenteista viis. olen siis tyttö, -99, seiskalla siis.
kun olin eskarissa, minua kiusattiin jo silloin, minua syrjittiin, sitä jatkui kakkosluokkaan asti, olin aina yksin. kun sitten muutin, eri kaupunkiin, kolmosluokalla, minua kiusattiin pahemmin, minua syrjittiin, ja minua hakuttiin. olin outo, olin se ujo, ja hiljainen. sain kumminkin yhden hyvän kaverin, olin silleen onnellinen, se oli minun ensinmäinen kaveri, ikinä. kaikki muuttui nelosella, olin taas yksin. paras kaverinikin jätti minut, ja alkoi puhumaan minusta paskaa. se tutustu yhteen meiän luokan uuteen oppilaaseen. vitosella, ihan yhtäkkiä, tää uus tyyppi kysy multa voinko olla joku päivä. en aluks suostunu, pelkäsin et se oli vitsi, ja se nauras mulle, "en mä nyt sun kaa ois oikeesti". no kumminkin olin sen kaa yks päivä. se päivä muutti mun elämän. meist tuli parhaat kaverit, ja sen kautta tutustuin moniin meiä luokkalaisiin, se oli melko suosittu meiän luokalla. yhtäkkii olin meiän luokan porukois mukana. mut yks juttu muuttu. nää poltti tupakkaa, joi ja sillein. vitoselt lähtien aloin polttaa, ja juomaa. olin niin vitun onnellinen, mulla oli ihmisii kerranki elämässä ympärillä, en ollu yksin. kutosella sama homma jatku, ja on jatkunu edelleen seiskalla. paitsi nyt seiskalla oon alkanu polttaa pilvee. kumminki asia mitä ajan takaa, must tuntuu että kun mulla on niin paljon sitä kiusaamistaustaa takana, niin nykyään kun tutustun johonkin uuteen tyyppiin, mua edelleen sanotaan ujoks ja hiljaseks. jotku ei ees hyväksy sitä, jotku hyväksyy kun oon "kova", kun juon ja poltan ja niin. tuski ne muuten hyväksys. mulle on siis jääny se kaikki ujous edelleen itteeni, ja pelkään että mulle sanotaan "hyi vittu toi on ruma" "mitä vittuu sä mulle puhut" ja muuta tämmöstä, meneekö tää koskaan ohi, vai oonko mä aina tämmönen ujo? omia kokemuksia? en osaa olla sosiaalinen ihminen, ja häpeen itteeni kun oon näin ujo:(
kun olin eskarissa, minua kiusattiin jo silloin, minua syrjittiin, sitä jatkui kakkosluokkaan asti, olin aina yksin. kun sitten muutin, eri kaupunkiin, kolmosluokalla, minua kiusattiin pahemmin, minua syrjittiin, ja minua hakuttiin. olin outo, olin se ujo, ja hiljainen. sain kumminkin yhden hyvän kaverin, olin silleen onnellinen, se oli minun ensinmäinen kaveri, ikinä. kaikki muuttui nelosella, olin taas yksin. paras kaverinikin jätti minut, ja alkoi puhumaan minusta paskaa. se tutustu yhteen meiän luokan uuteen oppilaaseen. vitosella, ihan yhtäkkiä, tää uus tyyppi kysy multa voinko olla joku päivä. en aluks suostunu, pelkäsin et se oli vitsi, ja se nauras mulle, "en mä nyt sun kaa ois oikeesti". no kumminkin olin sen kaa yks päivä. se päivä muutti mun elämän. meist tuli parhaat kaverit, ja sen kautta tutustuin moniin meiä luokkalaisiin, se oli melko suosittu meiän luokalla. yhtäkkii olin meiän luokan porukois mukana. mut yks juttu muuttu. nää poltti tupakkaa, joi ja sillein. vitoselt lähtien aloin polttaa, ja juomaa. olin niin vitun onnellinen, mulla oli ihmisii kerranki elämässä ympärillä, en ollu yksin. kutosella sama homma jatku, ja on jatkunu edelleen seiskalla. paitsi nyt seiskalla oon alkanu polttaa pilvee. kumminki asia mitä ajan takaa, must tuntuu että kun mulla on niin paljon sitä kiusaamistaustaa takana, niin nykyään kun tutustun johonkin uuteen tyyppiin, mua edelleen sanotaan ujoks ja hiljaseks. jotku ei ees hyväksy sitä, jotku hyväksyy kun oon "kova", kun juon ja poltan ja niin. tuski ne muuten hyväksys. mulle on siis jääny se kaikki ujous edelleen itteeni, ja pelkään että mulle sanotaan "hyi vittu toi on ruma" "mitä vittuu sä mulle puhut" ja muuta tämmöstä, meneekö tää koskaan ohi, vai oonko mä aina tämmönen ujo? omia kokemuksia? en osaa olla sosiaalinen ihminen, ja häpeen itteeni kun oon näin ujo:(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on melkein ihan sama juttu. Meen kans kohta seiskalle, ja olen myös tosi ujo. Mulla on sen vuoksi aika hirvee itsetunto, ja sitte ne kiusaajat hakee koko ajan jotain tekosyitä esim mun lauluääni että ne sais musta jotain kiusaamisen aihetta. Mun paras kamu tutustu yhteen tyyppiin, ja pelkään et mä jään yksin kun meen seiskalle :( sori, hirveen sekava tää teksti
Sanon ensimmäiseksi kaiken tärkeimmän asian - LOPETA TUO PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ. Siitä ei ole mitään muuta kuin haittaa. Se tuhoaa elämäsi yhtä varmasti kuin kiusaaminenkin. Vaikka sinua sen takia kiusattaisiinkin entistä enemmän, kannattaa se tehdä. Kiusaajat eivät nimittäin pysty seuraamaan sinua koko elämääsi. Kun pääseet muuttamaan pois kotipaikkakunnaltasi, odottaa sinua uusi elämä, paitsi jos olet jo tuhonnut sen mahdollisuuden päihteillä. Sillä päihteet, etenkin huumeet, tuhoavat elämän, sen olen nähnyt valitettavan monesti elämäni aikana. Kiusaamisesta voi selvitä ja selviää, kun vain jaksaa, muista se. Vaikka tuntuisi kuinka pahalta, niin älä anna periksi, vaan jatka vaan, sillä se kaikki päättyy vielä joskus, usko minua. ÄLÄ VAAN ANNA PERIKSI
Ei kannata hävetä sitä, että on ujo. Ujous oikeastaan johtuu vaan siitä, että pelkäät muiden mielipiteitä ja sitä mitä ne susta ajattelee, hyväksyykö ne sut tai välittääkö kukaan. Tollaset asiat voi ahdistaa ja ujous liittyy aika useesti niihin. On ihan luonnollista miettiä tollaisia asioita, jos on joutunut kokemaan niin ikäviä asioita kuin kiusaamista. Muista että olet ihana ihminen, yritä olla välittämättä siitä mitä sun kaverit sulta nyt tuntuu olettavan nyt tai mitä joku on joskus sulle menny sanomaan. Ujous ei todellakaan oo mikään sairaus, se voi johtuu vaan siitä että kaipaat hyväksyntää ja huomiota...
Mua syrjitää koulus.ei kiusata mut syrjitää.
Esim.istun luokassa aina yksin.
Kaikista pahimpia on ruokailut.koska, oon uus meijä koulus, kukaa ei haluu istuu mun kaa:(tosi nöyryyttävää istuu ruokalas yksi ku muilla ympärillä on kaveriporukat jne.
Oon aina ollu se ulkopuoline,ujo,uus tyttö,hiljane,OUTO,ihme hiippari jne:((
kyllä mulle tietysti jotkut tyypit on kivoja :D
Ois kiva jos joku vastais jotai tähän...
Moi tyttö -98- mikä sun sähköposti on?(: ois kiva tutustuu suhun koska itellä samoja kokemuksia!
Lohdutukseksi voin sanoa, että olin ala- ja yläasteella luokan ujoin koska ympäristö oli sama koko ajan minua kiusattiin ja syrjittiin itkin usein koulussa.Yläasteen jälkeen menin lukioon ja pikku hiljaa avauduin ku tutustuin uusiin ihmisiin nyt olen 23 vuotias olen avoin kaikelle enkä ujo. Ajan myöten kaikki menee positiivisempaan suuntaan uskokaa tytöt!