Entä sitten, kun sinulla EI ole kaikkea mitä muilla on? Mies, uusi auto, uusi asunto, monta lasta, hyväpalkkainen työ, hoikkuus...
Olen yhden lapsen yksinhuoltaja, ollut alusta asti, eikä miehestä eikä ydinperheestä ole ollut tietoakaan koko aikana - ei ole jäänyt työltä ja lapselta aikaa parisuhteen hankkimiselle, mutta en ole kyllä koskaan ollut perinteisen parisuhteen kannattajakaan, joten senkin vuoksi on varmaan jäänyt hankkimatta. Ei ole ollut hinkua naimisiin, hyvä ihmissuhde sen sijaan olis ihan kiva... Kaiken mitä meillä nyt on, olen raapinut kokoon omalla työllä: kaunis asunto (omin pikku kätösin laitettu), auto (ei itsestään selvyys köyhälle yh:lle), lapsen tapaamiset isän kanssa (joka ei halunnut ensin koko lapsesta mitään tietää)...
Tutustuttiin lapsen ollessa pieni ydinperheeseen, jossa isä, äiti ja kolme lasta. Lapsemme olivat ystäviä, kävivät yhteisissä harrastuksissa, leikittiin toisten luona yms. Mutta jostain, ihan puskista alkoi tulla kommentteja, kun oma lapseni halusikin leikkiä muiden kanssa, että meidän lapsella on kyllä muitakin kavereita, ja että ei kannata olla kenellekään kateellinen, kun kaikilla on omat ristinsä. Mitä näihin osaa vastata? Väitää vastaan, sanoa, että en mä ole kateellinen ja että mun lapsella sitä vasta kavereita onkin, ja ruveta näin kilpailemaan?
Ystävälinen olen ollut ja kiltti, mutta enää ei olla tekemisissä, yhteydenpito hiipui pikkuhiljaa. Vaikea olla ihmisten kanssa, joiden oletus on, että olet kateellinen heille. Hämmentynyt olen ollut näistä kommenteista, että mistä nämä kumpuaa. Oletetaan ilmeisesti, että jos sulla ei ole sitä tai et ole halunnut sitä, mitä muut pitävät arvokkaana ja saavutettavana, olet kateellinen. En kai olisi heidän kanssaan edes halunnut olla tekemisissä, jos näin olisi.
Olen aina pitänyt ydinperhettä ihan ok juttuna, varsinkin kun oma lapsuusajan ydinperhe oli hieman kaoottinen ja nyt aikuisena ei ole sellaista saanut perustettua. Halusin olla muiden "tavallisten" perheitten kanssa tekemisissä, mutta nämä ydinperheet ei osaa olla yh:n kanssa ilman sääliä. Vai onko se kateutta? Kateutta vapaudesta, itsenäisyydestä, omalaatuisesta työstä, osaamisesta... MItä?
Olen yhden lapsen yksinhuoltaja, ollut alusta asti, eikä miehestä eikä ydinperheestä ole ollut tietoakaan koko aikana - ei ole jäänyt työltä ja lapselta aikaa parisuhteen hankkimiselle, mutta en ole kyllä koskaan ollut perinteisen parisuhteen kannattajakaan, joten senkin vuoksi on varmaan jäänyt hankkimatta. Ei ole ollut hinkua naimisiin, hyvä ihmissuhde sen sijaan olis ihan kiva... Kaiken mitä meillä nyt on, olen raapinut kokoon omalla työllä: kaunis asunto (omin pikku kätösin laitettu), auto (ei itsestään selvyys köyhälle yh:lle), lapsen tapaamiset isän kanssa (joka ei halunnut ensin koko lapsesta mitään tietää)...
Tutustuttiin lapsen ollessa pieni ydinperheeseen, jossa isä, äiti ja kolme lasta. Lapsemme olivat ystäviä, kävivät yhteisissä harrastuksissa, leikittiin toisten luona yms. Mutta jostain, ihan puskista alkoi tulla kommentteja, kun oma lapseni halusikin leikkiä muiden kanssa, että meidän lapsella on kyllä muitakin kavereita, ja että ei kannata olla kenellekään kateellinen, kun kaikilla on omat ristinsä. Mitä näihin osaa vastata? Väitää vastaan, sanoa, että en mä ole kateellinen ja että mun lapsella sitä vasta kavereita onkin, ja ruveta näin kilpailemaan?
Ystävälinen olen ollut ja kiltti, mutta enää ei olla tekemisissä, yhteydenpito hiipui pikkuhiljaa. Vaikea olla ihmisten kanssa, joiden oletus on, että olet kateellinen heille. Hämmentynyt olen ollut näistä kommenteista, että mistä nämä kumpuaa. Oletetaan ilmeisesti, että jos sulla ei ole sitä tai et ole halunnut sitä, mitä muut pitävät arvokkaana ja saavutettavana, olet kateellinen. En kai olisi heidän kanssaan edes halunnut olla tekemisissä, jos näin olisi.
Olen aina pitänyt ydinperhettä ihan ok juttuna, varsinkin kun oma lapsuusajan ydinperhe oli hieman kaoottinen ja nyt aikuisena ei ole sellaista saanut perustettua. Halusin olla muiden "tavallisten" perheitten kanssa tekemisissä, mutta nämä ydinperheet ei osaa olla yh:n kanssa ilman sääliä. Vai onko se kateutta? Kateutta vapaudesta, itsenäisyydestä, omalaatuisesta työstä, osaamisesta... MItä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensinnäkin: nämä ihmiset ovat luultavasti itse sellaisia, että ovat kateellisia kaikille.
Toiseksi: sellaiset ihmiset eivät pidä ihmisistä, jotka eivät ole kateellisia.
Olen huomannut, että suurelle osalle suomalaisista itsenäinen ja vahva ihminen on kuin punainen vaate. Automaattisesti ajatellaan: "kylläpä se luulee olevansa muita parempi".
Ei kateellinen pysty ymmärtämään ihmistä jolle näkyvät menestyksen merkit eivät ole maailman tärkein asia. Siksi sellaista ihmistä pitää painaa alas, vaikkapa väittämällä että tämä on kateellinen.
"sellaiset ihmiset eivät pidä ihmisistä, jotka eivät ole kateellisia."
Mitä tämä mahtaa tarkoittaa? Kateus on sitä,että pitää ihmisistä? Niinkö?
Ymmärsin tuon niin, että kateellista häiritsee suuresti, jos joku kyseenalaistaa hänen tapansa haukkua ja arvostella muita ihmisiä eli ei esimerkiksi lähde mukaan haukkumaan tai naureskelemaan kateellisen kanssa muita arvostellen. Heistä kateellinen ei pidä, koska heillä ei ole "huumorintajua". Kateellisen huumori tarkoittaa muiden mollaamista ja irvimistä.
"Ymmärsin tuon niin, että kateellista häiritsee suuresti, jos joku kyseenalaistaa hänen tapansa haukkua ja arvostella muita ihmisiä eli ei esimerkiksi lähde mukaan haukkumaan tai naureskelemaan kateellisen kanssa muita arvostellen."
Juuri näin.
Siis: Kateelliset ihmiset eivät pidä sellaisista ihmisistä jotka eivät ole kateellisia.
Tuo on niin totta. Kaikista kateelisimpia ollaan ihmisille, jotka eivät muita kadehti.