Olen ollut syvästi uskovainen ja vanhoillislestadiolainen.
Edelleen nautin suurta luottamusta siionissamme ja minullekin on annettu paljon tehtäviä Jumalan valtakunnan työssä. Ollessani vielä syvemmin uskomassa, pidin paljon myös puheenvuoroja seurakuntapäivillä. Olen pitänyt paljon myös pyydettyjä puheenvuoroja ja nytkin minua pyydettiin pitämään puheenvuoro eräässä keskustelutilaisuudessa. Mutta olenko siihen enää kykenevä?
En ole yhdellekkään uskaltanut vielä kasvotusten sanoa, että olen menettänyt oikeastaan uskoni. Epäilen jo sitä, että onko Jumalan valtakuntaakaan olemassa.
Kuinka minä, jo kauas vanhoillislestadiolaisuudesta erkaantunut, mutta edelleen seurakunnan luottamusta nauttiva voin pitää puheenvuoron. En voi tuoda julki puheenvuorossa omia todellisia ajatuksiani. Jos olisin vähänkään rohkeampi, kieltäytyisin kyseisestä tehtävästä. Tai jos olisin todella rohkea, pitäisin rohkeasti sellaisen puheenvuoron, miten ihan oikeasti ajattelen ja uskon. Tunnustaisin ihan rehellisesti, että minä oon viime aikoina kovasti epäillyt jo Jumalan olemassa oloakin. Syy, miksi olen ruvennut näin epäilemään, johtuu siitä, kun olen huomannut, miten epäreilu tämä maailma onkaan. Miksi jotku joutuu kärsii jatkuvasti, ja toisilla elämä luistaa.
Voiko Jumala tällaista oikeasti sallia ja mikä tarkoitus sillä on?
On ollut surullista huomata, kuinka jotku ovat ihan väsyneet monien sairauksien alla ja painivat taloudellisten ongelmien kanssa.
Toisilla taas ei tunnu olevan huolta mistään. Ajetaan hienoilla autoilla, ollaan hyvässä asemassa kaikin puolin ja ollaan sairauksista vapaita.
Niin, että Jumalanko pitäis olla tasapuolinen meitä kaikkia kohtaan?
Kun epäilykseni ovat lisääntyneet, olen ruvennut ihmettelee myös meikäläisten tapasääntöjä. Onko niitä kaikkia enää raamatulla perusteltavissa. Esimerkiksi raamatussa puhutaan paljon tanssimisesta. Missä vaiheessa raamattuun tuli sellainen kirjoittamaton lisälehti, jossa tanssiminen päätettiinkin kieltää? Ja miksi?
Toinen, mikä mua ihmetyttää sangen suuresti on se, että raamatun ajan ihmiset joivat viiniä. Raamatussa jopa kehoitettiin siihen. Puhuttiin hyvästä ja huonosta viinistä. Huono viini oli pilaantunutta ja hyvä viini juomakelpoista.
Raamatussa kyllä todetaan myös se, että älkää juopuko viinistä. Tällä tarkoitetaan sitä, että muistakaa kohtuus! Jos ihminen rupeaa liiaksi juomaan, hän rupeaa tekemään sellaisia tekoja, mitä hän ei selvinpäin tekisi.
Miksi raamattu sallii viinin juonnin? Tässä mielessä vanhoillislestadiolaiset ovat edistyksellisempiä raamatun ajan barbaareihin nähden, kun he ovat päättäneet pitäytyä kyseisestä litkusta kokonaan. Miksi raamattu, jonka pitäisi olla Jumalan sanaa, jopa kehoittaa tällaisen liemen juontiin? Luulen, että silloin ei tiedetty alkoholismista mitään. Jos raamattu todella olisi Jumalan sanaa, sinne ei olisi päässyt tulemaan yhtään asiavirheitä. Kaikki raamattua enemmän tutkineet kuitenkin ovat huomanneet, että raamattu ihan vilisee asiavirheitä. Nykyään puhutaankin kristillisyydessämme, että raamattu ei ole luonnontieteiden oppikirja vaan uskon oppikirja. Miksi uskon oppikirjaan on laitettu sitten näitä asiavirheitä? Ihan tahallaanko? Jos raamattu on Jumalan aikaan saamaa tekstiä, miksi siellä näkyy silti inhimilliset virheet?
Että kuin paljon jaksaa tällaiseen opukseen enää uskoa?
Ja palataan taas varsinaiseen ongelmakohtaan....
Miten minun olisi järkevintä menetellä nyt, kun minua on pyydetty ihan nimeltä pitämään puheenvuoroa? Etenkin te muut vl-uskosta irtaantuneet, miten te selvisitte. Jouduitteko miettimään kauan ratkaisuanne? Ja miten lähipiiri siihen suhtautui? Entä seurakunta? Kykenittekö enää menemään uskon kieltäneenä seuroihin?
Edelleen nautin suurta luottamusta siionissamme ja minullekin on annettu paljon tehtäviä Jumalan valtakunnan työssä. Ollessani vielä syvemmin uskomassa, pidin paljon myös puheenvuoroja seurakuntapäivillä. Olen pitänyt paljon myös pyydettyjä puheenvuoroja ja nytkin minua pyydettiin pitämään puheenvuoro eräässä keskustelutilaisuudessa. Mutta olenko siihen enää kykenevä?
En ole yhdellekkään uskaltanut vielä kasvotusten sanoa, että olen menettänyt oikeastaan uskoni. Epäilen jo sitä, että onko Jumalan valtakuntaakaan olemassa.
Kuinka minä, jo kauas vanhoillislestadiolaisuudesta erkaantunut, mutta edelleen seurakunnan luottamusta nauttiva voin pitää puheenvuoron. En voi tuoda julki puheenvuorossa omia todellisia ajatuksiani. Jos olisin vähänkään rohkeampi, kieltäytyisin kyseisestä tehtävästä. Tai jos olisin todella rohkea, pitäisin rohkeasti sellaisen puheenvuoron, miten ihan oikeasti ajattelen ja uskon. Tunnustaisin ihan rehellisesti, että minä oon viime aikoina kovasti epäillyt jo Jumalan olemassa oloakin. Syy, miksi olen ruvennut näin epäilemään, johtuu siitä, kun olen huomannut, miten epäreilu tämä maailma onkaan. Miksi jotku joutuu kärsii jatkuvasti, ja toisilla elämä luistaa.
Voiko Jumala tällaista oikeasti sallia ja mikä tarkoitus sillä on?
On ollut surullista huomata, kuinka jotku ovat ihan väsyneet monien sairauksien alla ja painivat taloudellisten ongelmien kanssa.
Toisilla taas ei tunnu olevan huolta mistään. Ajetaan hienoilla autoilla, ollaan hyvässä asemassa kaikin puolin ja ollaan sairauksista vapaita.
Niin, että Jumalanko pitäis olla tasapuolinen meitä kaikkia kohtaan?
Kun epäilykseni ovat lisääntyneet, olen ruvennut ihmettelee myös meikäläisten tapasääntöjä. Onko niitä kaikkia enää raamatulla perusteltavissa. Esimerkiksi raamatussa puhutaan paljon tanssimisesta. Missä vaiheessa raamattuun tuli sellainen kirjoittamaton lisälehti, jossa tanssiminen päätettiinkin kieltää? Ja miksi?
Toinen, mikä mua ihmetyttää sangen suuresti on se, että raamatun ajan ihmiset joivat viiniä. Raamatussa jopa kehoitettiin siihen. Puhuttiin hyvästä ja huonosta viinistä. Huono viini oli pilaantunutta ja hyvä viini juomakelpoista.
Raamatussa kyllä todetaan myös se, että älkää juopuko viinistä. Tällä tarkoitetaan sitä, että muistakaa kohtuus! Jos ihminen rupeaa liiaksi juomaan, hän rupeaa tekemään sellaisia tekoja, mitä hän ei selvinpäin tekisi.
Miksi raamattu sallii viinin juonnin? Tässä mielessä vanhoillislestadiolaiset ovat edistyksellisempiä raamatun ajan barbaareihin nähden, kun he ovat päättäneet pitäytyä kyseisestä litkusta kokonaan. Miksi raamattu, jonka pitäisi olla Jumalan sanaa, jopa kehoittaa tällaisen liemen juontiin? Luulen, että silloin ei tiedetty alkoholismista mitään. Jos raamattu todella olisi Jumalan sanaa, sinne ei olisi päässyt tulemaan yhtään asiavirheitä. Kaikki raamattua enemmän tutkineet kuitenkin ovat huomanneet, että raamattu ihan vilisee asiavirheitä. Nykyään puhutaankin kristillisyydessämme, että raamattu ei ole luonnontieteiden oppikirja vaan uskon oppikirja. Miksi uskon oppikirjaan on laitettu sitten näitä asiavirheitä? Ihan tahallaanko? Jos raamattu on Jumalan aikaan saamaa tekstiä, miksi siellä näkyy silti inhimilliset virheet?
Että kuin paljon jaksaa tällaiseen opukseen enää uskoa?
Ja palataan taas varsinaiseen ongelmakohtaan....
Miten minun olisi järkevintä menetellä nyt, kun minua on pyydetty ihan nimeltä pitämään puheenvuoroa? Etenkin te muut vl-uskosta irtaantuneet, miten te selvisitte. Jouduitteko miettimään kauan ratkaisuanne? Ja miten lähipiiri siihen suhtautui? Entä seurakunta? Kykenittekö enää menemään uskon kieltäneenä seuroihin?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Olet rehellinen sen kaikille ok. Kummatkin käy mielestäni kielto / oman näköinen puheenvuoro.
Käyn itse seuroissa, en kyllä niin useaan kuin VL:nä.
Eka neljä kuukautta olin itse varauksellinen ja muut huomioi ihan liikaakin ystävälliseen sävyyn. Tuntu yhtä hienoltä, kun aikanaan tei padannuksen lestariolaisuuteen.
Sivulta vain. Ymmärinkö oikein että et ole syntynyt vanhoillislestadiolaiseksi, teit parannuksen. olti vanhoillislestadiolainen ja että enää et ole?
Mielenkiinnosta mutta en halua olla tunkeileva, miten koit sellaisen ja oletko nyt jonkin uskonnollisen yhdyskunnan jäsen.
En jaksa kirjoittaa tänne mitään pitkää tarinaa omasta elämästä.
Kyllä ymmärsit oikein. Olen kahdesti aktiivisesti kuulunut, 19 -vuotiaana tutustuin Helsingissä ekan kerran kesätöissä uskovaisiin ja tein parannukseni /uudestisynnyin. Sitten kolmen vuoden jälkeen tuo meni,
melkein viisi vuotta olin maailmassa ja taas parannus.
Olen sanonut etten jaksa uskoa, mutta haluan käydä edellen seuroissa. Kuuntelen netistä seuroja ja esim. suviseurojen puheet ja juonnettu ohjelmat olleet todella hyviä, näkee että pohjatöitä on tehty.
Voi olla et minusta tulee vielä vanhollislestariolainen, olen vaan vähän erakko luonne.
Se ei ole mikään "parannus" jos hurahtaa uudestaan uskomaan keksittyyn roskaan >:(
Itse olin yhdissä seuroissa nimeltä mainitsemattomalla paikkakunnalla, jossa seurapuheen piti puhuja, joka saarnasi ihan muilla sanoilla, mitä perinteisesti oli liikkeessämme opetettu. Tämä puhuja toi esille mm. suhtautumisensa naispappeuteen ja hänen saarnansa tuntui hyväksyvän kaikki muutkin, kuin vanhoillislestadiolaiset, joilla vähänkään on uskoa, Jumalan lapsiksi. Tästä ei kovinkaan kauaan mennyt, niin seurapuhuja siirrettiin tehtävistä sivuun.
Ohje onkin: pidä just sellainen puheenvuoro, mitä itse todella ajattelet. Siioninne hoitaa kyllä loput ja tällöin sun ei tarvitse itse enää kellekkään tiedottaa, että et ole enää samassa uskossa!
On henkisesti ja hengellisesti hyvin kuluttavaa esittää toista kuin mitä on ja puhua toisin kuin mitä oikeasti ajattelee.
Kirpaiseehan se tietysti, jos ystävät ja sukulaiset alkavat vieroksua sellaisen puheen jälkeen. Käytä paljon Raamatun sitaatteja kantasi osoitukseksi, niitä on vaikea murtaa ja muuksi muuttaa.
Mutta sen jälkeen on helpompi hengittää, kun saa olla oma itsensä.
Minulla kävi niin, kun hoitomiehet heittivät minut Sa.atanan haltuun, että menetin suuren osan sukulaisistani, kaikki ystäväni ja muutakin ikävää sattui, mutta kuitenkaan en vaihtaisi pois nykyistä tilannettani siihen entiseen.
Hieno kirjoitus aloittajalta. Toivon lämpimästi paljon voimia sinulle.
Kirjoituksesi on kuin kuvaus omasta elämästäni vuosien takaa. Tosin minua ei pyydetty pitämään puheenvuoroja. Valitsin hiljaisen tien. Ajattelin että sillä tavalla pääsee vähimmällä juupas-eipäs keskustelulta. Se toimi. Ilmoitin vain sopivaksi katsomilleni läheisille, että jättäydyn pois. En tarkasti perustellut miksi, vaan totesin vain, että en usko enää vanhoillislestadiolaiseen oppiin ja tapaan tulkita Raamattua. Tuo tanssikysymys oli myös minun mielessä yhtenä silloin. Kysymykseen uskosta luopumisesta kukin voi tulkita omassa päässään. Siihen keskusteluun en lähtenyt.
On aivan totta, että omatunto on kovasti koetuksella vanhoillislestadiolaisessa uskossa. Sen jälkeen on ollut hirviän paljon helpompaa.
Mitä uskoon Jumalaa kohtaan tulee, sekin on totta, että koemme niin paljon epätasa-arvoisuutta ja epäreiluutta. Kaikkein mitättömimpiä ihmisiä ovat ne, joilla menee todella hyvin, mutta sekään heille ei riitä. Eivätkä he välitä auttaa muita. Mutta Jumala sallii sen näköjään.
Kysymyksiisi: mietin niin kauan eroamistani, että olin aivan varma...ja hieman enemmän vielä. Ettei tarvitse sitten katua, enkä ole katunut. Hyvin selvisin, mutta se vaati pari hyvää ei vl- ystävää ja lujaa tahtoa. Takaisinkutsuja tuli aika kauan. Varaa myös aikaa toipumiseen parisen vuotta. Se ei tarkoita sitä, etteikö elämä olisi elämisen arvoista ennen sitä. Mutta vuosien aivopesun jälkeen on ymmärrettävää tarvita toipumisaikaa. Lähipiiriltä en kysynyt mitään. En ollut ilkeä heille, elleivät he olleet ensin. Muutama riitaisia väittely kehkeytyi. Ilkeitä kommenttejakin tuli. Seuroihin ei kannata mennä kertaakaan eroilmoituksen jälkeen. Ei kertaakaan. Eikä kannata antautua väittelyihin tai syviin keskusteluihin.
Sinulla on ihan ikioma elämä. Sinä et elä lähipiirille tai seurakunnalle. En suosittele miettimään heidän mietteitään. Eläkööt hekin omaa elämäänsä. Elämä on ainutkertainen ja arvokas asia. Elä se onnellisena itsellesi ja niille läheisille, jotka ovat valmiita antamaan, ei vaatimaan! Kaikkea hyvää!
Jo tämän avauksen otsikon ensimmäiset sanat 'Kuinka uskallan...' ilmaisevat jotain hyvin oleellista - kuin ydinolemuksen - vanhoillislestadiolaisuudesta: pelon. Kaikki olemme alistettuja pelkäämään: pelkäämään kontrollia, tuomiota; pelkäämään sitä, mitä ehkä tahattomastikin tuomme ilmi olemisellamme, sanoillamme, koko elämällämme. Mistä se kertoo? Määrittelyvallasta, joka ei ole missään asiassa tai elämänvaiheessa omissa käsissämme. Määrittelyn valta on otettu meiltä pois ja annettu täysin ulkopuolellemme. Miksi? Siksikö, että infantiilinen lapseus takaa täydellisen kuuliaisuuden?
Juuri niin. Aika moni niistä ohjeista, kielloista ja säännöistä, joita teille on Oulusta asetettu vuosien saatossa, ovat omiaan kielimään vallantahdosta ja lauman koossapysymisen tärkeydestä Esimerkiksi huomattavasti enemmän käytetään resursseja jäsenten pitämiseksi (seurapuheet, raamattuluokat, pyhäkoulut, leirit, ym) kuin ulkopuolisten kutsumiseksi esim. lähetystyön kautta.
Seurapuheethan sisältävät hokemankaltaisia fraaseja siitä, miten tärkeää on pysyä porukassa ja miten katastrofaalisen turmiollista on luopua yhteisöstä. Useat yhteisössä jaettavat säännöt ja määräykset on tehty pelastumisen ehdoksi, vaikka Raamatussa ei niistä puhuta yhtään mitään. Ja yhteisöstä luopumistakin kutsutaan uskosta luopumiseksi. Eli yhteisöstä on tehty se kaikkein tärkein asia ja annettu sille sama nimi: usko. Koko systeemi on rakennettu siten, että ihmisen todellakin olisi vaikea lähteä. Mutta onneksi nykyään, kiitos myös tämän netin, monille ihmisille herää ihan omiakin ajatuksia uskomisesta, ei vain kollektiivisia ajatuksia.
Espoossa puhuja piti klo 16 vallan toisenlaisen puheen, kuin mitä sinä tässä kuvailet:
"Seurapuheethan sisältävät hokemankaltaisia fraaseja siitä, miten tärkeää on pysyä porukassa ja miten katastrofaalisen turmiollista on luopua yhteisöstä. Useat yhteisössä jaettavat säännöt ja määräykset on tehty pelastumisen ehdoksi---"
Jumalan armossa ei yksikään ihminen mitään ehtoja asettele eikä jakele. Tämä on myös vanhoillislestadiolainen opetus.
Entisenä vanhoillislestadiolaisena kysyn:
Mitä sitten ovat raamatun vastaiset hokemat ainoasta ja oikeasta, vääräuskoisista, armosta osattomista, jne?
Miksi sitten raamatun vastaisesti alkoholin käyttö on täysin kielletty, meikkaaminen kielletty, ehkäisy kielletty, tanssiminen kielletty, jne?
"Tämä on myös vanhoillislestadiolainen opetus. "
Raamatussa osataan arvostaa viiniä: Jeesus muutti itsekin "ihmetekonaan" veden viiniksi. Ja myös vl:t juovat viiniä ehtoollisella, Jeesuksen verta. Joten älä aliarvioi. ;)
Raamattu on koottu muinaisista lähi-idän vuohipaimenten nuotiotarinoista. Sitä ei varmastikaan ole tarkoitettu miksikään elämän ohjenuoraksi, jossa vanhojen tarinoiden takaa yritetään löytää joitakin aivan muita merkityksiä nykypäivän tarpeisiin.
Miten minun olisi järkevintä menetellä nyt, kun minua on pyydetty ihan nimeltä pitämään puheenvuoroa?
Sinuna sanoisin pyytäjälle, etten voi. Minä en menisi omilla mielipiteilläni seuroihin provosoimaan. Riippuu siitä, miten kypsä olet vl-liikkeen jättämisratkaisusi kanssa miten perustelet kieltäytymisesi.
Etenkin te muut vl-uskosta irtaantuneet, miten te selvisitte. Jouduitteko miettimään kauan ratkaisuanne?
Mietin varmaankin koko ikäni. Vl-usko ei ole koskaan ollut minun juttuni. Silti kesti kauan ennen kuin uskalsin irtautua, sosiaalisista syistä. Olen selvinnyt hyvin. Nyt elän siten kuin haluankin.
Ja miten lähipiiri siihen suhtautui?
Kovasti tunteellisia viestejä tuli. Kukaan ei kuitenkaan yrittänyt käännyttää, koska olin lähteissäni sanonut, etten halua missään tapauksessa sen tyyppisiä yhteydenottoja.
Entä seurakunta? Kykenittekö enää menemään uskon kieltäneenä seuroihin?
Ei tulisi mieleenkään. Mitä minä sielä tekisin? Inhosin aina seuroissa istumista. Turhauduin siellä epätoivoon asti niistä tyhjistä fraaseista, joita tolkutettiin tuntitolkulla.
vl lahkossa käyminen ja uskon kieltäminen on kaksi
täysin eri asiaa.
jumalaa et kiellä, vaikka vl seuroissa et käykkään.
ja että "joka minuus eskoo. pelastuu".....
"Syy, miksi olen ruvennut näin epäilemään, johtuu siitä, kun olen huomannut, miten epäreilu tämä maailma onkaan. Miksi jotku joutuu kärsii jatkuvasti, ja toisilla elämä luistaa.
Voiko Jumala tällaista oikeasti sallia ja mikä tarkoitus sillä on?"
Monesti puhutaan koettelemuksista ja että Jumala antaa koettelemuksia, mutta totuus kuitenkin on että kateelliset yhteisössä elävät kiusaavat jopa henkihieveriin toisen yhteisön jäsenen. Ja on tunnustettu sekin tosiasia, että kesksuteluissa mennään riitatilanteissa kiusaajan puolelle. Oppi ei ole Jumalasta, vaan kateelisten jäsenten vallakäyttöä. Ja tämä on vielä totta.
Puhut asiaa. Minut kiusattiin entisessä siionissa ihan hermoromahduksen partaalle. Minulle annettiin enemmän tehtäviä, mitä jaksoin vastaan ottaa. Kävin yhtenään keittiöllä, leivoin, siivosin ja pidin pyhäkoulua. Siionissa oltiin ylhäältä päin nähty, että tässä ei vielä ole tarpeeksi, vaan minulle on annettava vastuutehtäviä lisää. Kun näistä sitten kieltäydyin, jouduin kiusatuksi yhteisössämme. Tämä johti lopulta siihen, että en jaksanut enää käydä rauhanyhdistyksellä. Jättäydyin myös muista tehtävistä ja minut jätettiin tätä myötä saa.tanan haltuun.
Myöhemmin löysin elävän uskon uudelleen, mutta en enää vanhoillislestadiolaisten parista, vaan luther-säätiön kautta. Olen taas uskomassa ja tunnen tämän enemmän kodikseni, mitä vanhoillislestadiolaisuuden, jossa oli paljon henkistä pahoinpitelyä, kiusaamista yms.
Pari kommenttia:
Silloin kun minä olin vielä vl, siellä perusteltiin, että Jeesuksen viini oli alkoholitonta. Ihmettelin mielessäni, että missä niin sanotaan. Kummallisia tulkintoja. Jos se olisi ollut poikkeuksellisesti alkoholitonta, ihan varmasti siitä mainittaisiin Raamatussa. Eikä sitä silloin viiniksi kutsuttaisi. Ja toisekseen kyllähän Raamatunkin mukaan siihen aikaankin ihmiset juopuivat viinistä. Silloinen viini oli siis alkoholipitoista.
Toinen kommentti koskee lähetystyötä.
Vl Isäni perusteli aikoinaan suurta lapsien määrää ja ehkäisykieltoa käskyllä "menkää ja täyttäkää maa...". Vanhoillislestadiolaiset eivät juuri lähetystyötä harrasta. He pitävät väkensä määrän korkeana ehkäisykiellolla. Lapset syntyvät ja kasvavat vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön. Vaikka hukkaprosentti on korkea, vl-määrä on pysynyt miltei samana kolme-neljäkymmentä vuotta. Ulkopuolelta liittyneiden määrä on marginaalinen. Raadollista ajatella, mutta väistämättä tuntuu, että näin systeemi on ajateltu toimivaksi. Paljon lapsia, niin väkimäärä pysyy korkeana. Lähetystyöhön ei tarvitse niin paljon panostaa.
Mulle perustettiin: Jeesuksen viini oli rypälemehua!
Herra Jesus Kristus oli mehunviljelijä, eli mehuntuottaja. Näin meille opetettiin. Viinirypäleistä Jeesus mehua teki!
Toinen hauska muisto, mitä mulle opetettiin: Pasianssi on perkeleestä, koska pelikortit sisältää pahan symboliikkaa ja on uhkapeli. Ehkä tämä opettaja ei suinkaan tajunnut, että pasianssi on yksinpeli, eikä sitä pelata rahasta :). sama opettaja kirjoitti myös siionin kevääseen, että kuinka nykyään pahat pelit tulee koneisiin ihan ostohetkellä. Siinä ihan yksityiskohtaisesti neuvottiin, miten pasianssin saa poistettua tuosta saata.nallisesta windows 3.1:stä :)
"He pitävät väkensä määrän korkeana ehkäisykiellolla. Lapset syntyvät ja kasvavat vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön. Vaikka hukkaprosentti on korkea, vl-määrä on pysynyt miltei samana kolme-neljäkymmentä vuotta." Näitä ehkäisyyn liittyviä asioita olen miettinyt viime aikoina ja ajatellut oman lähipiirini tilanteita. 1930-1940-luvulla erääseen uskovaiseen perheeseen syntyi neljä lasta, joista osa koulutettiin. Tällä hetkellä he kaikki ovat iäkkäitä uskovaisia. Kun heille puolestaan syntyi samoin kolme neljä lasta kullekin, kaikki lastenlapset ovat uskovaisia tälläkin hetkellä. Lapsille on riittänyt huomiota ja rakkautta jo monessa polvessa; ei ole tarvinnut lähteä maailmaan. Perhemalli on siirtynyt samanlaisena ja kaikki ásianosaiset ovat kokeneet elämänsä mielekkääksi uskovaisina.
Toinen tapaus: 1940-luvun perheeseen on syntynyt yhdeksän lasta, elämä on ollut
puutteellista, köyhääkin. Monenlaisia vastoinkäymisiä. Yhdeksästä lapsesta kolme on säilynyt uskovaisena, kolme on jo kuollut ja kolmesta en tiedä mitään. Suuri perhe, mutta Inhimillisesti katsoen siunausta on ollut vähemmän kuin näillä pienillä perheillä. Ja jos nyt prosentteja pitäisi laskea, neljän lapsen perheissä lapset ovat säilyneet uskovaisina sataprosenttisesti jo kahdessa kolmessa polvessa. Yhdeksän lapsen perheestä uskovaisena on säilynyt ensimmäisessä polvessa noin 30 prosenttia ja seuraavassa polvessa vielä vähemmän. Kumpi on ollut hyödyllisempää vl:n näkökulmasta, sen voi jokainen päätellä itse.
Tämäkin pieni empiirinen otanta osoittaa, että kun jaksamisen voimavarat venytetään äärirajoille, ihmiset ovat kokeneet eläneensä surkean elämän, jossa luottamus Jumalaan on ollut lujilla tai kadonnut. Huomioni mukaan perhemalli siirtyy usein sellaisenaan. Hyvin harvoin pienessä perheessä kasvanut tyttö haaveilee suurperheestä. En kannata kaikille pakotettua suurperhemallia enkä pysty näkemään mitään syytä siihen, että uskovaisia vaaditaan lisääntymään holtittomasti, kun siitä ei ole edes liikkeen kannalta mitään hyötyä. Kurjaa elämää sillä vain järjestetään lukemattomille naisille. Kokonaan eri asia on, jos nainen todella haluaa paljon lapsia. Siihen minulla ja tuskin muillakaan on mitään sanottavaa.
Iskit asian ytimeen. Jos perhe on ylisuuri, niin vanhempoien hermot voivat useinkin pettää ja asiat hoidetaan "management by prkele"- tyyliin. Näin lapset helposti kokevat vanhempien uskon taakaksi. Hieman pienemmässä perheessä eivät tilanteet kirisiy niin usein. Silloin lapset eivät ala vihaamaan vanhempiensa uskoa.
Aloittajan kannattaa miettiä vakavasti, kuka on hänen oikea Herransa? Onko Hän Jeesus vaiko SRK? Kun se on ratkaistu, voi aloittaja luottavaisin mielin uskoa tähän lupaukseen, jonka minun Herrani on sanonut:
Joh.8.
28 Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.
29 Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista."
30 Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen.
31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
33 He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?"
Aloittajalla taitaa olla luottamus tosin olla mennyt molempiin, enkä ihmettele.
Kyllä aloittaja kirjoituksestaan päätellen on pohtinut jo pitempään VL-liikkeen järjenvastaisia sääntöjä ja uskoa.
Totta on, että lauma on seurannut vähääkään epälemättä johtajiaan, aivan kuin sopulit vaelluksellaan heikoille jäille. Jos johtaja menee edellä niin koko lauma seuraa perässä.
Massauskonnot ovat siitä merkillisiä, että laumassa ei ajatella enää omilla aivoillaan vaan jotkut ovat ajatelleet kaikkien aivoilla ja lauman tehtävänä on vain uskoa mitä uskotellaan ja noudattaa mitä sanotaan.
Jos olisin aloittaja, niin toteaisin VL-liikkeelle että heippa.
Kuule Olavi veli. Et ole yksin ongelminesi.
Samat on tuntemukset.
Et ole todellakaan yksin. Minäkin olen jo ajat sitten todennut, etten voi uskoa enää oikein mihinkään. Mitä enemmän uskoin sen enemmän tuli vastoinkäymisiä eikä kolmeenkymmeneen vuoteen minkäänlaisia siunauksia, vaikka kuinka koetin pysyä srk:n opeissa ja noudattaa raamatun sanaa. Jossain vaiheessa en enää pystynyt rukoilemaan, tunsin puhuvani seinille. Kukaan ei kuunnellut. Jos tuli jokin hätä tai muu en saanut koskaan apua mistään enkä keneltäkään muulta kuin itseltäni. Jos kirjoitin kirjeen kukaan ei vastannut. Jos lähetin lahjan kukaan ei kiittänyt. Ja nyt en enää pysty uskomaan mihinkään, en käy tilaisuuksissa enää, koska se ei toimita mitään. Rahaa ei ole ollut koskaan kunnolla ja jos joskus oli paremmin niin kohta tuli jostain joku kummallinen lasku ja siinä oltiin taas. Eli se kesti vain aikansa - usko - ja sitten tuli elämän toinen realiteetti. Olisin elänyt paremman elämän, jos olisin satsannut heti alun alkaen enemmän opintoihin ja uran luomiseen enkä luottanut siihen, että Herra hoitaa kaiken.
"Olisin elänyt paremman elämän, jos olisin satsannut heti alun alkaen enemmän opintoihin ja uran luomiseen enkä luottanut siihen, että Herra hoitaa kaiken." Tämä jatkuvasti saarnoissa kuultu kehotus luottaa vain hyvään Jumalaan, joka hoitaa kaiken, onkin mielenkiintoinen puoli näissä 'neuvon, nuhteen ja opetuksen sanoissa'. En tiedä, halutaanko sillä nyt sitten tahattomasti vai ihan tietoisestikin riisua ihmisiltä pois nuoresta alkaen omat toiveet ja tehdä ihmisistä pelkkää mukautuvaa ja alistuvaa massaa, joka aina kuuntelee mieluimmin ulkopuolisten - tässä tapauksessa 'ylemmäksi tahoksi' asettautuneiden - ohjeita ja neuvoja. Kehotus pitää ikäänkuin sisällään, että jätä oma, omannäköinen elämä elämättä, hylkää omat ajatuksesi, toiveesi ja unelmasi ja noudata meidän neuvojamme, koska olemme Jumalan sijaisia maan päällä. Näin kostut taivaaseen. Naisille se tarkoittaa vain yhtä elämisen mallia, miehille vähän useampaa...
Mitä naisen tulee olla...
Virallinen naisihanne; Vaaleapalmikkoinen, sinisilmäinen,
sopusuhtainen, ja leveälanteinen nainen ja kodin hengetär ja äiti, joka synnytti loputtomasti lapsia.
Ihannenainen ei kaunista itseään keinotekoisesti, vaan hänen tulee olla luonnollisen kaunis. Pitkät hiukset kuuluvat välttämättömiin ehtoihin. Housujen käyttö - jopa marjametsällä - on kauhistus. Myös alkoholin juominen ja tupakointi on sopimatonta jne,
"Jos minulla on edessäni naisjuristi ja seitsämän lasta synnyttänyt vaimo, niin totisesti sanon: ikuisesta ikuisin aikoihin on jälkimmäinen tehnyt enemmän kansamme hyväksi." Führer
Eihä kristinuskossa ole vanhoillislestadiolaisuuteen ikinä uskottu, älä tuollaisia viitsi höpöttää. Avaushan on täysi tsoukki jonkun epäuskoisen keksimä sepustus vakavine asiavirheineen.
Vihollinen yrittää keinoja kaihtamatta vieroittaa ihmsiä pois uskosta Kristukseen.
Voimia ja iloa. Myöhempien aikojen pyhien jeesuksen kristuksen kirkko on totta. Herra johtaa sitä. Sen tutkiminen ratkaisee paljon..
Olen kuullut Myöhempien aikojen pyhien Jeesusten Kristusten kirkosta, että sen kirkon jäsenet (ilmeisesti kutsuvat itseään pyhiksi Jeesuksiksi), joutuvat maksamaan kymmenyksiä kirkolle. Myöhempien aikojen pyhien Jeesusten Kristusten kirkko on muutenkin erkautunut kauas kristinuskon ytimestä. Se jos joku on ylempää johdettu herätyslahko, jossa nämä ylemmät Herrat (ovatko ne sitten niitä Jumalan ensimmäisiä persoonia, eli Isiä) keräävät fyffet ja elelevät rikkaiksi. Ite en ikinä liittyisi Myöhempien aikojen pyhien Jeesusten Kristusten kirkkoon!
Heh, olihan taasa uskottava avaus....
Siten kaikki palstan aktiivit( avaaja itse vastaa itseleen..) vielä muka ottavat todesta ja myötuntoisesti jatkavat avaajan käsityksiä.
Huvinsa on kullakin, leikitään vain kaikki, että kaikki mitä tänne kirjoitetaan, on totta ja aitoo.
Tältä palstaltahan se Aini Linjakumpukin otti tutkimukseensa aineiston!
Tosi luotettavaa tutkimusta..
Miksi olet noin katkera?
Olet jäänyt kovin yksin epäilystesi kanssa. Luulenpa että tältä palstalta saat vain huonoja neuvoja.
Ei maailma ja tämä lyhyt elonaika ole paratiisi. Jumalalla on keinonsa varjella uskomassa ja pitää lähellään, myös koettelemustenkin kautta. Jokaisella on oma ristinsä, niilläkin, joilla ulkonaisesti menee hyvin.
Tuosta viinistä ja tanssimisesta on selkeää kerrontaa mm. VL FOORUMISSA. Käypä lukemassa! Tärkeintä olisi että avautuisit epäilyksissäsi toiselle uskovaiselle. Samat epäilykset ovat meille kaikille tuttuja. Sielunvihollinen osaa kyllä pukea itsensä moneen muotoon ja väsyttää pois elävästä uskosta.
Ei sielunvihollista ole olemassa, jokainen ihmine ratkaisee tekemisensä ja tekemättä jättämisensä itse. Se onko oma päätös oikea, sen näyttää toteen tulevaisuus.
Isoja kysymyksiä. Itse aikanani kamppailin mitä voi ja ei voi tehdä kysymysten kanssa. Totesin itselleni että minun on mahdotonta uskoa kieltojen ja ohjeiden takaa sei vaan sopinut minun pirtaan ja siksi kielsin omakohtaisen usko. Siltikään minulle ei tullut tarvetta väittää että kaikki muut on värässä ja minä en. Oli luontevaa mennä menojaan ja antaa muiden uskoa kuten oikeaksi kokivat.
17v olin maailman turuilla ja toreilla nauttien kaiken näköisistä ns. iloista. Lopputulema oli tyhjä olo ja kaikinpuolin hankala olla.
Palailin takaisin 3 v sitten ja mukavaa on ollut Minä en pysty selittämään oikeaksi tai vääräksi raamatun juttuja mutta uskovaisten seurassa minä viihdyn hyvin välillä jopa nauretaankin:)
Muista kuitenkin että kysymys on omakohtaisesta uskosta.
Tee nopeasti ratkaisu.
Se on sinun oma henkilökohtainen juttu.
Vapaudut niistä kahleista mitä ihmisten henkinen julmuus ja armottomuus
tämän ryhmän sisällä aiheuttaa.
Läheiset ihmiset menee shokkiin,mutta se ei ole sinun vastuulla.
Älä hyväksy sitä henkistä väkivaltaa,johon fanaattiset,
lakihenkiset sinua kohtaan varmasti sylkevät.
T.tällä viikolla eron itse julistanut
Olen huomattavasti vähentänyt seuroissa käyntiä. Olen aloittanut vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantumisen. Koska en uskalla sitä sanoin tehdä, olen päättänyt vain lakata menemästä vanhoillislestadiolaisten seuroihin yms. kokoontumisiin. Nyt on kyselty jo, missä olit, kun et ollut seuroissa jne. Olen vain sanonut ylimalkaisesti, että en nyt vain jaksanut. Tai että empä tullut ajatelleeksi, että sinne vois lähtee. Nyt taas joku soitti, että missä olet ollut, kun sinua ei oo hetkeen näkynyt. Minua, joka ennen niin aktiivisesti osallistuin rauhanyhdistyksemme toimintaan.
Ajan mittaan ihmisille toivon mukaan valkenee se, etten ole enää uskomassa.
Kuten tiedät ei tuo tunnustaminen lopulta kamalan vaikeaa ollut.
Saat olla noin hyvä jätkä, niin ole minäkin.
Miten menee homouden tunnustamisen kanssa.
Milloin luulet et homoseksuaali mies tai nainen toimii yhteisön eteen tasavertaisena.
Raamattu on monien ihmisten kirjoittama ja se on muuttunut todella paljon aikojen saatossa. Siksi asiavirheet.
Ymmärtääkseni usko tunnustetaan, ken haluaa. Epäuskoa ei tarvi tunustaa.