Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että ns. "rakkaus" on enemmän oman pään tekemä juttu kun mikään kahden henkilön välinen yhteinen symbioosi.
Tai näin ainakin valtaosin tänä päivänä.
Itse ihastutaan johonkin henkilöön, tehdään kaikki 100% mitä omasta itsestä saadaan aikaiseksi tuon kohteen huomioon saamiseksi ja kun se on tavoitettu niin pyritään kosimaan tai lyöttäytymään kimppaan.
Se mitä sen toisen päässä liikkuu ajatuksiana vastaavasti toisesta voivat olla hyvin erilaisia.
Sitten muutaman vuoden päästä alkaa ns. "kriisivaihe" joka pahimmassa tilanteessa johtaa eroon. Ja niitä tässä maassa riittää.
Onko rakkaus pelkkä satunnainen tunnetila joka johtaa vain itsepintaisiin tekemisiin, mutta aivan hirveän monella eroon?
Tai näin ainakin valtaosin tänä päivänä.
Itse ihastutaan johonkin henkilöön, tehdään kaikki 100% mitä omasta itsestä saadaan aikaiseksi tuon kohteen huomioon saamiseksi ja kun se on tavoitettu niin pyritään kosimaan tai lyöttäytymään kimppaan.
Se mitä sen toisen päässä liikkuu ajatuksiana vastaavasti toisesta voivat olla hyvin erilaisia.
Sitten muutaman vuoden päästä alkaa ns. "kriisivaihe" joka pahimmassa tilanteessa johtaa eroon. Ja niitä tässä maassa riittää.
Onko rakkaus pelkkä satunnainen tunnetila joka johtaa vain itsepintaisiin tekemisiin, mutta aivan hirveän monella eroon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihastuminen ja rakastuminen on helppoa, mutta parisuhteen kasassa pitäminen onkin jo asia erikseen.