Vain avunlähde muille

Monien yksinäisyys tuntuu liittyvän parisuhteeseen, joko siihen että ollaan yksinäisiä suhteessa tai sitten halutaan suhdetta täyttämään yksinäisyys.
Omani ei liity siihen. En halua tällä hetkellä suhdetta. Olen yksinäinen ja kaipaan ystäviäni ja siskoani.
Kaikki nämä muistavat minut vain kun joku on huonosti. Erään avioeron sattuessa kelpasin ystäväksi ja olin todella iloinen saadessani olla tukena ja halusin pitää yhteyttä muutenkin. Tuli uusi suhde ja ystävä häipyi sen tien. Minua ei enää tarvittu.

Olen aikuinen enkä oleta onnellisuuteni tulevan keneltäkään muulta. Pidän yksin elämisestä ja olemisesta enkä siinä koe olevani yksinäinen.
Yksinäisyys tulee kuitenkin silloin, kun puhelin ei koskaan soi, eikä koskaan tule kutsuja mihinkään tupareihin, synttäreille, jne.
Olen itse ollut aktiivinen, mutta koska aina oli muita menoja ym, lakkasin soittelemasta ja ehdottelemasta.
Nyt olen vaan auttava puhelin joka vastaa, kun tarvitaan...
6137
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Kylä sen niin usein on. Kun ongelmat poistuvat ja löytyy seurustelukumppani tai masennus helpottuu, niin viesit harvenevat, niihin ei vastata ja tavallaan kuin unohdetaan. Toisten kohdalla esim..masentuneet, olen iloinen kun ei tukea ja enää tarvita ja henkilö parjää omillaan mutta ei ole kiva jos ihan ne henki- ja lähiystävät unohtavat. MInusta sellainen on jopa ystävyyden hyväksikäyttöä. Vois ainkin joksus soittaa ja laittaa viestin, että mitäs kuuluu ym. Kyllä seurustelusuhteessakin sen verran aikaa löytyy.
Itse kyllä pyrin muistamaan hyviä ysäviäni vaikka lyhyillä viesteiillä, muttta yksipuolisesti ei kauaa viitsi.

Äänestä

Niin, elämässä on eri vaiheita jolloin on erilaisia tarpeita ja jokaisen on yritettävä etsiä itse se ulopääsytie joko sinne yksinäisyyteen tai sieltä ulos. Yksinäisyys on joskus paras lääke, toisinaan taas pahinta myrkkyä riippuen omasta elämän tilanteesta. Silti olen sitä mieltä, että muita on turha syyttää hylkäämisestä ja yksinäisyydestämme ja muiden päälle langettaa vaatimuksia. Oma käytöksemme on se sinetti mikä sinetöi sen onko meillä ystäviä lähellämme..

Äänestä

Ei se näytä aina olevan kiinni omasta käytöksestä. Vaikka itse soittelee ja ehdottelee tapaamisia ja kutsuu kylään jne, niin ei sitä aikaa vaan enää ole kun kaikki on muuttunut muotoon "me".
Meillä on menoja. Me ei nyt ehditä.

Äänestä
  • => Meillä on menoja. Me ei nyt ehditä

    Ystäviä tulee ja menee elämäntilanteiden mukana.
    “Muukalainen on ystävä, jota et ole vielä tunne” (Will Rogers said: "A stranger is just a friend I haven't met yet.")

    Meillä ei ole mitään menoja. Me kerkiäisimme kyllä. Et vaan tunne meitä.

    Äänestä

Ihana ajatus :)

Äänestä

Toki, voi tuohon samaistua täysin. Toiset ihmiset on ympärillään oleville ns "puskureita", mutta olehan varovainen, koska jossain vaiheessa sitä vain väsyy ja jää odottamaan.... Ei vastaa puhelimeen, eikä juuri muuhunkaan vaan odottaa että se loputon tapahtuisi, mutta kun ei edes se tule käymään "muuten vain" ..

Jos on perussielultaan kiltti ja herkkä, empaattinenkin... Ei niille hyvin käy. Näköjään se "oma käytös" on mun tilanteessa jotain tiedostamatonta, millä "kiellän" uusien tuttavuuksien lähestymisen koska luulen halunneeni parisuhdetta vuoden mutta olen löytänyt "ystäviä" joiden dumpperi olen päätynyt olemaan,. Toki niille pessimistien rakastajille sanottava, omana valintana myös se, että otanko vastaan "dumppauspuhelun" vai olenko ihan yksin..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


unohduksensuossa kirjoitti:

Monien yksinäisyys tuntuu liittyvän parisuhteeseen, joko siihen että ollaan yksinäisiä suhteessa tai sitten halutaan suhdetta täyttämään yksinäisyys.
Omani ei liity siihen. En halua tällä hetkellä suhdetta. Olen yksinäinen ja kaipaan ystäviäni ja siskoani.
Kaikki nämä muistavat minut vain kun joku on huonosti. Erään avioeron sattuessa kelpasin ystäväksi ja olin todella iloinen saadessani olla tukena ja halusin pitää yhteyttä muutenkin. Tuli uusi suhde ja ystävä häipyi sen tien. Minua ei enää tarvittu.

Olen aikuinen enkä oleta onnellisuuteni tulevan keneltäkään muulta. Pidän yksin elämisestä ja olemisesta enkä siinä koe olevani yksinäinen.
Yksinäisyys tulee kuitenkin silloin, kun puhelin ei koskaan soi, eikä koskaan tule kutsuja mihinkään tupareihin, synttäreille, jne.
Olen itse ollut aktiivinen, mutta koska aina oli muita menoja ym, lakkasin soittelemasta ja ehdottelemasta.
Nyt olen vaan auttava puhelin joka vastaa, kun tarvitaan...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu