Onko tämä Bipo?

Olen kohta 21v nuori nainen. Isälläni on bipo todettu monta vuotta sitten ja silloin itselläni kävi mielessä että jos minullakin on sama. Sitten ajatus hävisi ja nyt on taas tullut ajatelleeksi että onko tämä oikeasti bipoa?
Olen aina ollut rauhallinen ja pienenä olin hyvin ujo. Olin masentunut monta vuotta nuorena ja sitten se helpottui pikkuhiljaa. 4 vuotta sitten aloitin nykyisen parisuhteeni ihanan poikaystäväni kanssa ja olin silloin erittäin epävakaa. Rakastin häntä erittäin paljon ja kaipasin vaikka hän oli juuri lähtenyt ovesta ulos. Silloin olin erittäin masentunut kun olin kotona ja koulussa; ärtynyt, ahdistunut ja yksinäinen. Mutta hänen kanssaan olin kuin eri ihminen; iloinen, rakastava ja puhelias, melkein riippuvainen. Kun suhteemme eteni vuodella aloin olla enemmän "normaali" ja tunsin silloin olevani onnellinen ja tasapainoinen. Kävin tällöin puheterapiassa.
Noin vuosi sitten vaihdoin ehkäisypillereistä renkaaseen koska oli pitkään ollut haluttomuutta ja burn-outin kaltaisia oireita. Silloin masennuin ja kaikkki tuntui taas turhalta. En vain ymmärtänyt mitä minussa vaivasi kun rakastin kultaani niin paljon mutta ei vain ollut seksuaalista halua. Tällöin olin rauhallinen mutta ajatukset oli masentavia. Olin tällöin myös ravintolassa töissä tarjoilijana joten olin koko ajan käynnissä töissä. Kun tulin kotiin ei mikään kiinnostanut.
Sitten aloitin taas opiskelemaan ja kaikki meni tosi hyvin; olin kiinnostunut ja opin nopeasti mutta kuitenkin tuntui siltä että en saanut mitään aikaseksi. Päätin lopettaa työnteon opiskelujeni ohella jotta saisin enemmän "omaa" aikaa parisuuhteeseen.
Nyt on ollut parisen kuukautta niin että viikon olen iloinen ja rakastavainen ja jaksan opiskella, aloitan harrastuksia ja etsin esim netistä kaiken tiedon jostain tietystä aiheesta melkein kuin olisin riivattu. Sitten seuraavalla viikolla itken ja olen kiukkuinen, ärtynyt ja vihaan kaikkea. Tunnen olevani hullu enkä ymmärrä mikä vaivaa.
Minulla on myös pakko-oireita jotka aina pahentuvat kun olen "siirtovaiheessa" huonoon oloon. Silloin on vain pakko saada jotain tehtyä mutta mitään ei tapahdu. Tuhlaan rahani aina johonkin heräteostokseen, vaikka ennen olen pystynyt suunnittelemaan rahankäyttöäni aika hyvin. Tunnen olevani täysin ilman kontrollia ja en tiedä mitä tehdä. Viimeksi eilen harkitsin koulun lopettamista, vaikka syksyn arvosanojeni mukaan pärjään hyvin.
En myöskään pysty pitämään kontaktia ihmisiin joten on vaikeaa pysyä kaverina ja en käy ulkona paitsi kaupassa ja joskus koululla. Kun käyn ulkona asunnostani pystyn suht hyvin pitämään itseni rauhallisena mutta kun tulen kotiin raivoan tai alan itkeä.
Olen myös sairastanut hypokondriaa (eli luulotautia) joka on hiljattain parentunut. Ahdistuin silloin aina kun tuli mieleen että pitäisi mennä ovesta ulos, tavata ihmisiä jne. En pystynyt kulkemaan esim linja-autolla koska ahdisti ajatus siitä että jos saan matkapahoinvointia ja oksentaisin kaikkien edessä. Silloin myös ahdisti kun olin menossa nukkumaan kun pelkäsin että oksentaisin tai saisin sydärin nukkuessa.
Minulla on myös ollut nukahtamisvaikeuksia jotka vaihtelee nukahtamisvaikeuksista huonoon/pinnalliseen uneen.
Tilanteeni rasitta parisuhdettani erittäin paljon, enkä haluaisi että se loppuisi.
Voisiko joku kertoa mitä minua vaivaa?