Niin täynnä tätä. Niin täynnä!!!!!
Kuin myrskyssä aallokko vasten rantaa ja pyöremyrskyn lailla puiden lehdet synnyttävät suuria pyörteitä. Siinä yhtä sekaisin kaikki, samaa pyörrettä,ei erota mitään yksittäistä. Ukkonen jyrisee rantakallioita pitkin jopa niin kovin että kivilohkareita irtoaa kimpoutuen veteen tehden mittavan laajuisia pärskähdyksiä. Sade ja viima rikkoo äänivallin ja jyrinä yltyy, myrsky yltyy. Vesi tumman sinistä, märkää ja sitä ei voi paeta vaikka kuinka haluaa, se saa aina kiinni kun yrittää päästä myrskyn silmästä pakoon. Se saa aina yhä uudestaan näännyksiin, poikki ja puhki. Joutuen siihen uudelleen ja uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Meinaan hukkua. Hukun, räpiköin ja vajoan, en jaksa taistella vastaan. Haukon henkeäni, en halua kokea uutta ja samaa uudestaan. Sillä seuravaa en taida enää kestää.
Kuin myrskyssä aallokko vasten rantaa ja pyöremyrskyn lailla puiden lehdet synnyttävät suuria pyörteitä. Siinä yhtä sekaisin kaikki, samaa pyörrettä,ei erota mitään yksittäistä. Ukkonen jyrisee rantakallioita pitkin jopa niin kovin että kivilohkareita irtoaa kimpoutuen veteen tehden mittavan laajuisia pärskähdyksiä. Sade ja viima rikkoo äänivallin ja jyrinä yltyy, myrsky yltyy. Vesi tumman sinistä, märkää ja sitä ei voi paeta vaikka kuinka haluaa, se saa aina kiinni kun yrittää päästä myrskyn silmästä pakoon. Se saa aina yhä uudestaan näännyksiin, poikki ja puhki. Joutuen siihen uudelleen ja uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Meinaan hukkua. Hukun, räpiköin ja vajoan, en jaksa taistella vastaan. Haukon henkeäni, en halua kokea uutta ja samaa uudestaan. Sillä seuravaa en taida enää kestää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tartu muhun.
Käsissä mustelmia ja mielikin pahoinpideltynä kohti uutta huomista.
Olisiko jo erilaista?
Vaikka sinnillä...
mikä aiheuttaa myrskyn.
Eilen kyllä myrskysi.
Mietinkin "miksi juuri tänään?" eilen.
Olin meren jäällä.
Tuuli, mutta aurinko paistoi.
Vieläkin kasvot hellät tuulen tuiverruksesta.
Kihelmöi ja ihon tuntee paremmin kuin ennen.
Väsyneenä nukkumaan.
Mutta heräsin kuitenkin yöllä.
Ei se ollut lepoa,
syvää, rauhaisaa unta.
Vaan valppautta,hereillä oloa.
Viikonloppuna heräsin jonkun tuloon.
Unessa, valveilla joku oli tulossa.
Heräsin ollakseni valveilla tässä ja nyt.
Omituista kuinka voi herätä unesta
olemaan hereillä, läsnä tässä ja nyt.
Aivankuin uni jatkuisi elävässä elämässä.
Omituista!
Kun erosin eräästä kaverista, niin minulla oli samanlaisia tuntemuksia. Olin tosi rakastunut ja sitten "sain siipeeni", että ei siitä jutusta mitään tullut. Joka tapauksessa kävin aika pohjamudissa. Tunsin itseni olevani - hieman samalla tavalla kuin sinä tässä myrskykuvauksessa - nyrkkeilykehässä, jossa saan koko ajan turpaani tuntemattomalta vastustajalta. Tuntui siltä, etten enää jaksa taistella. Oli niin paha mieli, että itkin usein töiden jälkeen, usein töissäkin.
Se on hyvä, että puet sanoiksi ahdistusta, koska välillä niitä olotiloja on niin vaikea kuvata. Tsemppiä sulle, kyllä se siitä. Selviät kyllä.