Akateemiset naikkoset, kysymys

Totta kai. Ihmisten välinen kemia ratkaisee, ei ammatti.

Sun pitää itse kokeilla, miten sen akateemisen naikkosen kanssa onnistuisi. :-)

Kyllä toimii. Itse olen akateemisesti koulutettu. Tunnen monta pariskuntaa, joissa nainen on akateemisesti koulutettu ja mies perus-duunari ja tekee perus-duuneja. Itse olen aikaisemmin ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa, jotka kaikki olivat ns. perus-duunarin kanssa.

Olen huomannut, että akateemisesti koulutetun miehen kanssa alkaa helposti valta-taistelu ja pärjääminen omalla erikoisalallaan... auta armias jos ollaan vielä samalla tieteen alalla. Olen huomattavasti rennompi ja saan mielihyvää siitä, että saan pärjätä omalla alallani ilman kilpailua lähipiirini kanssa. En minä halua kotonakin päteä, on joskus kivaa olla vain oma ihana itsensä ilman lisätitteleitä. Sitäpaitsi parisuhteet ovat sitäverta vaikeita muutenkin, ei se vaadi mitään lisähaasteita.

Minulla on kollegoita ystävänä ihan tarpeeksi, jos haluan saada aikaan älyllistä keskustelua tieteenalastani. Perus-duunari voi olla hyvin älykäs, mutta täysin tietämätön alastani... keskustelua voi syntyä muistakin aiheista. Voihan sitä keskustella omasta alastaankin, mutta olen joskus ollut niin turhautunut väitellessäni jostain asiasta taviksen kanssa.. Hän on ollut vakuuttunut jostain jutusta eikä hyväksy tosiasioita vaikka ne kuinka syvällisesti perustelisi. Ei sellaista keskustelua jaksa kauaa, jos toisella ei ole edes perusasiat hallussa.

Poikkeuksena, en alkaisi seurustella stereotyyppisen: Viikko paskaduunia paskapalkalla ja perjanaina kori kaljaa sekä sauna. Jos ei IKINÄ voi keskustella mistään aiheesta, sen vuoksi ettei vaan "jaksa, tai kiinnosta" niin se on auttamaton turn-off.

...Ja tekö arvon rouva tieteilijä tiedätte sitten perusduunareiden duunin tekemisestä jotain...?"Perusduunari voi olla hyvinkin älykäs..."

Mulla ei sinänsä ole sitä itse duunariutta vastaan mitään, jos tosiaan muuten ihminen on mun kanssa henkisesti samalla taajuudella ja työkuviot niin sanotusti, kestää päivän valoa.

Erääseen mieheen joka oli "perusduunari" rakastuin, ja rakastan vieläkin. Ei siinä ollut ammatin kanssa MITÄÄN tekemistä, mutta.... kyllä näillä perusduunareilla tuntuu olevan aina jotain hämärää työkuvioissa, toimeentulo on ajoittain epävarmaa, ja tuntuu että sellainen oma ote ja luotettavuus uupuu. Se alkaa pelottaa, jo itsenikin puolesta että myös toisen.
Muutenkin usein elämänasenne, tavoitteet, haaveet ja päämäärät on erilaisia. En sano että minulla ne olisi jotenkin materialiaan liittyviä, vaan kunninahimoisia. Miehellä taas ne ovat enemmän sellaista uusien kokemuksien haalimista, vähän "ei huolta huomisesta" aseenteella mennään. Se ei pidemmän päälle pelitä, jos yhteisia intressejä pidempään suhteeseen ei ole. Silloin ei pelkkä rakkaus riitä, se tekee oikeasti kipeää :( sen takia jarruttelin suhdetta, koska minusta tuntui, etten halua tätä loppuelämäksi. Mutta rakkaus vei...eikä vielä loppua näy. Ehkä nämä maalliset haaveet saavat väistyä rakkauden edessä...


Ei elämää voi suunnitella, mitä tahansa voi tapahtua ja useimmiten sen hyväksyy huomaamattakin :)

Kyllä, ja on niin käynytkin, eikä vain yhtä kertaa.

Mies voi olla vaikka paskakuski, kunhan vaan kemiat kohtaa.

Minulla on sittenkin vielä toivoa näköjään :)
Minusta ei tullut korkeasti koulutettua, vaikka nuorempana niin suunnittelin. Fiksut ja lukeneet naiset (ei tarvitse välttämättä olla akateeminen) ovat suuri heikkouteni. Siihen päälle vielä semmoinen luonne, joka jaksaa kuunnella minun ihmeellisiä analyysejä kaikista maailman asioista, niin olen mennyttä miestä!

Siis minusta olisi ihanaa löytää mies, joka arvostaa naisessa fiksuutta ja lukeneisuutta, kertoo miehestä aika paljon.

Tottakai voisin! Mutta tuolle yhdelle rouvalle (Whitney#) haluaisin sanoa jotakin: miten helvetissä voit sanoa jotakuta "tavikseksi"? Itse olen varmaan liian humanistisen tiedekunnan kasvatti, kun en voi ymmärtää moista vammaisuutta! Ajattelen itseäni ihan taviksena vaikka tiedenainen olenkin, me ollaan kaikki vaan taviksia, ns.ihmisiä. Alkaa suututtamaan tuollainen puhe! Joku lukee joku ei. Kaikkia meitä tarvitaan, akateemisia, raksamiehiä, trukkikuskeja.. Meikätytön koko suku on akateemisia, faijakin diplomi inssi, mutta lihistä se syö ja pelaa pelejä teboililla. Kiitos hyvän kasvatuksen osaan kunnioittaa kaikkia ihmisiä erilaisina yksilöinä, koulutustasoon katsomatta.
ps. Kuka hemmetti haluaa keskustella jotain liirumlaarumia parisuhteessa, kun voi vaan elää ja vaikka nauttiakin vähän. Mieluummin kuuma raksamies, kun joku pöllö, joka jauhaa tunteja tekemästään tutkimuksesta, blaah!

Miten ihmeessä voit vaatia ihmistä tietämään jotain esim. molekyylien rakenteesta? Et sinäkään varmaan hallitse kaikkia aloja, vaikka olisit kuinka lukenut ja älykäs. Vai pitääkö miehen olla paitsi lukenut ja fiksu, myös tutustunut juuri sinun alaasi? Osa noista esimerkeistäsi oli ihan ok esimerkkejä, mutta osa vaatii kyllä jo tietoa aiheesta.

Helposti, voisin ihastua ja rakastua.
Riippuu täysin miehen luonteesta.

oletpa ihana :) "tämä duunari tekisi sen verran kevyttä työtä, että aivot toimisivat vielä illalla kotonakin ihan hyvin."

olen kuullut että rekkamiehen tavat kuten piereskely ja röyhtäily häiritsevät akateemisia naisia melko lailla