se meidän rakkaus.
Se sille mitään saanut. Ilman varoitusta vei mennessään. Parkkipaikalta järvenrantaan, hiekkakuopalle, toisillemme vieraita. Kaksi aikuista ihmistä, takana elettyä elämää, muttei yhteistä.Toisille varatut...*huokaisee* ei auta yrittää järkeä itsellensä jutella. Kadotin järkeni jo alkumetreillä.
Once in lifetime. Selittämätön ja mieletön, kaikkinielevä. Sanoja, tunteita, kosketusta, toisen sydämen sykettä. Rakastaa niin, että sisälle sattuu... Hämilläni ja surullinen, iloinen ja riemullinen..kaikki tunteet yhdessä mytyssä sisälläni....Saada ja antaa, antaa ja rakastaa..voimaton muuhun.
Tule takaisin järki-kulta! Käske meidän lopettaa.
Anna unohdus!! ...mutta...anna elämä vielä minun häntä rakastaa....ja saada rakkautta...
Se sille mitään saanut. Ilman varoitusta vei mennessään. Parkkipaikalta järvenrantaan, hiekkakuopalle, toisillemme vieraita. Kaksi aikuista ihmistä, takana elettyä elämää, muttei yhteistä.Toisille varatut...*huokaisee* ei auta yrittää järkeä itsellensä jutella. Kadotin järkeni jo alkumetreillä.
Once in lifetime. Selittämätön ja mieletön, kaikkinielevä. Sanoja, tunteita, kosketusta, toisen sydämen sykettä. Rakastaa niin, että sisälle sattuu... Hämilläni ja surullinen, iloinen ja riemullinen..kaikki tunteet yhdessä mytyssä sisälläni....Saada ja antaa, antaa ja rakastaa..voimaton muuhun.
Tule takaisin järki-kulta! Käske meidän lopettaa.
Anna unohdus!! ...mutta...anna elämä vielä minun häntä rakastaa....ja saada rakkautta...
Vastaukset 30
Vanhimmat
Jos se oli mun mies!!!
..jonkun jota en haluaisi edes ajatella. Niin olen minäkin.Rakkaus tekee todella sokeaksi, sokeaksi omalle etiikalleen, moraalilleen, kaikelle sille, jonka luulin kohdallani olevan kunossa.
Tämä rakkaus on niin väkevää, että edes peiliin katsomisesta ole hyötyä. En näe silmissäni ahdistusta tai katumusta - vielä! Ja se kauhisttuttaa minua, en enää tiedä kuka olen.
Arvomaailmani heitti häränpyllyä..Tunne on voimakkampi kuin järki. Olen perhonen, joka lentää tuleen, hypnoottisesti , itsetuhoisesti.
En pysty lopettamaan rakastamista. Minä en enää kuulu itselleni.....
Tuo olotila menee ohitse noin puolessa vuodessa. Yrittäkää kestää se aika ennen kuin teette mitään lopullisia päätöksiä minkään asian suhteen
Ettei tarvitse jälkeen päin katua
t. nimim. kokemusta asiasta on
Joku sammuttaa tulen, perhosesta kuoriutuu kotka.
Sen siivet kantavat, vaikka pyrstö on tulessa.
Minä tulee takaisin.
Onneksi ulkonäkö suojelee tekemästä tyhmyyksiä. En edes haaveile vastarakkaudesta. Voisin tehdä hänen puolestaan mitä tahansa, jos hän vain pyytäisi. Olen niin pohjattoman yksin tämän asian kanssa. Ei ketään kenelle kertoa
Hän se on. Elämän kaunistus. Haluaisin huutaa sen turuilla ja toreilla, mutten voi kertoa kenellekään.
En tunteistani, enkä kuka hän on.
Joku, jota elämä on pantannut tieltäni, jotten pääsisi liian helpolla. Hän vastaa, mutta on varattu. Minä vastaan ja olen varattu.
Annamme ajan näyttää. Päätimme olla vain ystäviä ja tutustua. Joko pääsemme ystäviksi, joko katoamme ajan myötä, tai tästä tulee jotain suurta.
.....sä lauloit suoraan mun sydämeen..ja annoit toivetta huomiseen...ja kun katselin sua tarkemmin,sua halusin syleillä tiukemmin...
rakas ystävä...
..mistä puhut.
Niin lähellä, kädenojennuksen päässä. Näen silmistäsi lämmön ja varmistuksen joka kerta katseen kohdatessa.
Niin tiedänkin..ja tuntuu että pakahdun..joka aamu ja yö hän on mielessäni..ennen kuin suljen silmäni ja aina kun avaan ne..taitaa olla meillä samanlainen tilanne,kaikkinensa..
lähellä tuhansien kilometrien päässä
varatut
..mutta minäpäs pääsin halimaan häntä... :)
Mutta hetken muutaman olen varastanut. Suudellut silmiään ja hiuksiaan ja pehmeitä huuliaan.
Yhden päivän syliini puristanut.
Minäkin haluaisin niin kertoa rakkauteni turuilla ja toreilla, mutten voi kertoa kenellekään.
Se tekee kipeää...
Olen onnellinen siitä, että tämä on vain väliaikainen tilanne. Tiedän, että vähän myöhemmin olen onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Tämä on tulevan onnen edellytys.
Kiitos ketjun aloittajalle, että uskalsi olla ensimmäinen ja olen iloinen, että meitä on toisiakin.
... käy kipiää, muistot heräsi henkiin :-).
lyö tunteemme. Vaikka päiviä välillä näkemättä, kutsuu sylit toisiamme syleillä.
Loppuu aikansa, tiedämme sen. Ei ole tarkoitus kiirehtiä. Ei ollut tarkoitus loukata, ei ollut tarkoitus rakastua... Oli vain yksi pieni kosketus ja maailma katsosi ympäriltä. Oli vain toisen ihon tuoksu....
huomata, ettei ole ainut. Tauti ollut päällä keväästä asti, piti loppua kesällä, mutta minkäs teet, kun tartunta on molemmissa. Parempi olla tappelematta vastaan, antaa elämän kuljettaa, ottaa päivä kerrallaan, tarttua hetkeen ja nauttia siitä, sillä tätä hetkeä ei ole enää huomenna.
Ja mitä tulee virallisiin suhteisiin, ne on vaan otettava annettuna.
Vuoristoradalla, ilman turvavöitä. Että osaakin samalla ottaa kipeetä ja tehdä ihanaa sielulle.
Kaunkohan tätä pökerryttävän ihanaa tunnetta kestää? * Hymyilee*
Päätin antaa rakkauden viedä, surraan sitten kun aika on...ja tiedän, että se aika tulee vielä. Tiedänpä ainakin eläneeni...
Tänään syleilen elämää!!!
Annan rakkauden viedä,vaikka on vaan himoa!!!Kerran täälä vaan ollaan.
että toisilla on samanlaisia kokemuksia.
Tuntuu, että ei voi tunteilleen yhtään mitään, eikä niitä pysty mitenkään käsittelemään.
Minä olen aina ollut järkevä ja harkitseva ihminen, mutta nyt en voi.
Olen aivan heikko ja kykenemätön harkintaan.
Odotan vain Kettuni syliin tai edes, että kuulen äänensä.
En ole minäkään koskaan ennen kokenut näin järisyttävää rakkauden tunnetta - ei varoittanut tullessaan ei. Toisen ääni, sanat, katse, ilmeet, vartalo, eleet, kosketus, läheisyys...kaikki saa minut ihan pois tolaltaan. Järki meni menojaan samassa silmänräpäyksessä, kun ensi kerran tapasimme juna-asemalla. Kaikki muu ajattelu ja harkinta hävisi tai ainakin hämärtyi, niin että niihin ei oikein enää kykene. Koko ajan toinen on vain mielessä, vaikka olisi kaukanakin.
Saimme sittemmin järkikultaamme sen verran käyttöömme, että yritämme ottaa etäisyyttä hetkeksi, järjestääksemme itsemme entisistä suhteista vapaiksi (molemmilla oma prosessi oli jo käynnissä kun kohtasimme), niin emme loukkaa heitä, joita olemme kuitenkin ainakin aikaisemmin myös rakastaneet. Vaan ei se rakastuminen silloin ollut näin voimakas tunne sisälläni.
Rakas Kettuni, sinä tiedät, kuinka vaikea tämä tilanne minulle nyt on. Olet sydämmessäni koko ajan ja odotan taukoamatta päivää, jolloin saan olla aina sylissäsi ja herätä vierelläsi, rakastaa sinua ja elämääsi. Rakastan sinua Kettuni!
...ja *nauraa koko naamallaan* mukavaa että meitä on näinkin monta. Rakkaus on tunnetila, josta tekisi mieli kertoa muille. Teksi mieli huutaa keskellä toria: " Kuulkaa kaikki minä olen Rakastunut ! " Mieletön riemu ja ilo sisällä.
Minä vain joudun olemaan sitä näyttämättä.=o(,
kaiken korvaa rakkani syli...suudelma..kosketus. ja se , että hänkin iloitsee minusta. Minä joudun rakastamaan salassa, ja hyväksyn sen.
Oletko kenties "toinen" nainen vai pettäjä?! Ole huoleti kyllä se kanivaihe ohi menee, kestää sen 500 yhdyntää tai max kaksi vuotta!
...pettäjä, mutta eniten taidan pettää itseäni..
Kun haluaa ja saa, niin Antaa ja Rakastaa.
Onni on palasina pitkin maailmaa,,,,samoin on myös surun syli...
Tässä hetkessä olen rakastettu ja se riittää...
Ensinnäkin rakastuminen ei ole tietoinen valinta, eikä se ole tahtomista. Vaikka kuinka haluaisimme rakastua, saattaa tunne kiertää meidät; toisaalta saatamme rakastua juuri silloin, kun emme haluaisi tai emme sitä tavoittele. Kurin ja tahdon avulla voimme ainoastaan hallita rakastumis-kokemusta, emme saada niitä aikaan.
Toiseksi rakastuminen on minän rajojen osittaista ja tilapäistä romahtamista eikä suinkaan avartamista, joka vaatii ponnistelua – rakastuminen käykin vaivattomasti.
Kolmanneksi rakastumisella ei yleensä ole mitään tekemistä ihmisen henkisen kasvun kanssa. Rakastuttuamme meillä ei ole enää mitään tarvetta kehittyä – sama pätee mielestämme "täydelliseen" kumppaniimme.
Rakastumisen seksuaalisen luonteen takia tuleekin siihen lopputulokseen, että rakastuminen voisi olla pelkästään vaistonvarainen parittelua edesauttava osatekijä, joka määräytyy geneettisesti. Rakastuminen on siis vain geenien virittämä jekku houkutella meidät naimisiin.
Korostan rakastumisen hetkellisyyttä: suhteen jatkuessa tarpeeksi kauan, rakastuminen loppuu – rakkaus jatkuu, mutta rakastumisen huuma päättyy
Että sellaista!
..tiedän ja tiesin...ei se muuksi muuta tätä sieluni tilaa....Tieto toisen olemasaolosta siellä jossakin ..se riittää.
Ajatukset toisessa ja sisällä sydän hakkaa...ajatus sydämessä..saan kuulua hänelle ja rakastaa häntä..
Tässä hetkessä hänen ja iloitsen...
Tarkoitatko, että rakastuminen ei ole tunne..
Tunne on tila jota ei vo tehdä..se vain tulee
Rakastumisen ilmaisuja voi pidätää, mutta ei tunnetta..
Jos rakastuminen olisi geneettistä, niin rakastuneen täytyisi tuottaa jotakin proteiinia poikkeava määrä ei-rakastuneisiin verrattuna.
Ainakaan minä en tiedä yhtään sellaista tutkimusta, jossa näin olisi osoitettu olevan, niin ei se mihinkään genetiikkaan perustu.
Ihmisen/eläimen käyttäytymiseen vaikuttaa niin monet muutkin tekijät kuin geenit.
Jos ensinnäkin olisi jokin tällainen rakkaus-proteiini, niin eihän avio-ongelmia olisikaan, sen kun vaan ottaisi purkista rakkaus-proteiinia, kun rakkaus puolisoon hiipuu... Jos sellaisen työssäni löydän, niin haen kyllä heti patentin ja alan myymään rakkaus-proteiinia.
Väitän, että tunnen työni vuoksi geeniteknologiaa ja endokrinologiaa niin hyvin, että tiedän mitä puhun.
..kaikkia tietä, jotka tuli palautetta, ja niitä lukijoita joita tämä rakastuminen kiinnosti.
Rakkaani siellä jossakin. Tiedän , että luet tämän *hymyilen*. Tänäkin päivänä rakastan sinua.
Tänäkin päivänä uneksin sylistäsi, kosketuksestasi, tuoksustasi ja suudelmistasi.
Tänäänkin olen onnellinen..
WithLove M
minä rakkaani tämän rimpsun luin, moneen kertaan luinkin.
Olen onnellinen, ja iloinen, ja ennenkaikkea kiitollinen kun saan sinua rakastaa, ja vastaanottaa kaiken sen rakkauden minkä minulle
suot.
...auringonlaskun kadulla voi onnen aina kohdata, sydämen jos aukaisee...
Suudelmia ja tuoksutuksia...Smak! ja nhuuh...=o)