Japanilainen kamppailulajien mukana markkinoitu kulttuuri on hirveän ahdistavaa. Jatkuva kumartelu ei sovi länsimaiseen kulttuuriympäristöön eikä suomalaiselle miehelle. Se on alamaisuuden ja alistumisen merkki kumarrella toiselle ihmiselle vain siksi, että sillä sattuu olemaan korkeampi vyöarvo. Samoin Jumalan kuville seinällä kumartelu on vierasta länsimaalaisittain.
Japanilainen kulttuuri on muutenkin järkyttävän kurinalainen ja työkeskeinen, koko elämä uhrataan työmoraalille ja kovalle työlle. Tapa, jolla en ehdottomasti suostuisi koskaan elämään. Työnantajani ei ole mikään Jumala ja minä päätän milloin olen lomalla tai pois töistä kiitos.
Lisäksi Japanilainen kulttuuri on synkästi kuolemakeskeistä. Japanilaisuus kiteytyy haragiri:ssa, jossa samurai vääntelee katanalla suolensa pellolle. Yritysjohtajat Japanissa tekevät edelleen niin kun tekevät konkurssin, siksi että koko muu yhteiskunta ympärillä odottaa velvollisuudentuntoiselta japanilaiselta itsemurhaa. Itsemurhasta on Japanissa tullut tapa hoitaa ongelmia sensijaan että tartuttaisiin ongelmien syihin.
Samurain ammatti oli kuolla ja siksi budo-lajien ydinideologia on kuolemaan valmistautuminen. Sensijaan muun maailman lajeissa, esim. Kali-Silatissakin keskiössä on elämä, jota pidetään tärkeänä. Taistelutaidon tarkoitus on säilyttää elämää eikä tuhota sitä.
Japanilainen kulttuuri on muutenkin järkyttävän kurinalainen ja työkeskeinen, koko elämä uhrataan työmoraalille ja kovalle työlle. Tapa, jolla en ehdottomasti suostuisi koskaan elämään. Työnantajani ei ole mikään Jumala ja minä päätän milloin olen lomalla tai pois töistä kiitos.
Lisäksi Japanilainen kulttuuri on synkästi kuolemakeskeistä. Japanilaisuus kiteytyy haragiri:ssa, jossa samurai vääntelee katanalla suolensa pellolle. Yritysjohtajat Japanissa tekevät edelleen niin kun tekevät konkurssin, siksi että koko muu yhteiskunta ympärillä odottaa velvollisuudentuntoiselta japanilaiselta itsemurhaa. Itsemurhasta on Japanissa tullut tapa hoitaa ongelmia sensijaan että tartuttaisiin ongelmien syihin.
Samurain ammatti oli kuolla ja siksi budo-lajien ydinideologia on kuolemaan valmistautuminen. Sensijaan muun maailman lajeissa, esim. Kali-Silatissakin keskiössä on elämä, jota pidetään tärkeänä. Taistelutaidon tarkoitus on säilyttää elämää eikä tuhota sitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ruotsissa asiat ovat paremmin.
Siitäs saitte japanilaiset, minua ette määräile, kynäni on terävämpi kuin samuraimiekka!
Ahdistaako vielä vai helpottiko kun sai kirjoittaa?
Ihan hyviä huomioita minusta, vaikka onkin turhaa yleistystä, että "ei sovi länsimaalaiselle".
Japanilaisissa kamppailulajeissa on paljon länsimaisille yleisesti vieraita tapoja, jotka voivat tuntua ahdistavilta, jos pelkää uutta ja tuntematonta, kurinalaisuutta ja vakavamielisyyttä.
Toisaalta ehkä juuri se tekee näistä lajeista joillekin länkkäreille niin eksoottisia ja ja jotenkin uskonnonkaltaisia kokemuksia. Pääsee irtautumaan omanlaisestamme arkielämästä. Nykylänkkärille tiukat säännöt, rituaalinomaiset toimet, rajat ja luokitukset voivat tuoda myös turvallisuudentunntetta ja jonkinlaisen järjestäytyneen ja kontrolloidun tunteen omasta identiteetistä ko. ympäristössä.
Japanilaisten kurinalaisuus ja vakavamielisyys heijastuu vastaavasti raskaisiin ja outoihin huveihin, äärimmäisiin perversiohin jne. eläimelliseen menoon, itse pidän näitä äärimmäisiä "irtiottotapoja" huolestuttavampina ja ahdistavampina piirteinä kuin kamppailulajien rauhallista ja kunnioittavaa ilmapiiriä.
Japanilaisen yhteiskunnan olemassaolevat ongelmat johtuvat siitä, että samuraiden synkkä feodaaliaika ei oikeastaan koskaan loppunut. Sama bushido-fanatismi on edelleen olemassa mutta se vain on siirtynyt työpaikoille ja yhteiskunnan rakenteisiin. Siksi se äärimmäinen kurinalaisuus ja vakavamielisyys japanilaisessa yhteiskunnassa on vallitseva tila.
Se mikä euroopassa mursi keskiajan pimeän ja sivistymättömän feodaalisen maailman ja toi uudet tuulet oli onnistunut ja läpi viety renessanssi. Japanissa renessanssin tyyppinen murros ei käytännössä koskaan päässyt toteutumaan loppuun asti vaan feodaaliajan merkit peiteltiin ja siirryttiin kerralla muka "uuteen aikaan" vaikka vanhat arvot ja asenteet jäivät paikoilleen vallitsevina.
Sencha-tee on hyvää. Paperivarjostimelliset lamput ovat myös kivoja. Kiai!
Geishoista puhumattakaan..