Ujo nuori

Mun mielestä sun vanhempasi ovat todella typeriä. Rupesi itseä oikein ärsyttämään vaikka en heitä tunnekaan :D Pitäisi olla vähän ymmärtäväisempi ja antaa sun olla sellainen kuin oot. Eikä kaikilla tarvitse olla kavereita ja niitä vielä ehtii tulla elämän aikana jos on tullakseen. Sen ei pitäisi olla mikään kuolevan vakava ongelma jos ei omista kavereita. Ja miksi äitiäsi häiritsee se niin kovasti että täytyy jopa uhkailla tuolla tavalla?

Mulla on ollut samankaltainen nuoruus kuin sulla, lisäksi jouduin kiusatuksi. Olin arka enkä osannut pitää puoliani. Ei ollut kavereita. Olin aina luokkani hiljaisin ja ujoin. Eikä asiat ole sen kummemmin tähänkään päivään mennessä muuttuneet. Mutta ei se mua ole haitannutkaan, siihen asti kaikki on hyvin kun vain hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja nauttii olostaan piittaamatta muista.

Älä yritä päästä eroon sun ujoudestasi joka kuuluu sun luonteenpiirteeseen. Ole vain omaitsesi :) Vanhempiesi pitäisi vain rohkaista sua ja olla ymmärtäväisempiä sua kohtaan.

Voi olla että vanhempasi olivat myös lapsena ujoja ja sen takia yrittävät patistaa sinua muuttumaan. Muiden negatiivisia kommetteja ei kannata kuunnella, kommetoiat eivät tiedä mistä puhumattomuutesi johtuu ja olet heille sellainen mysteeri;].

Itse en kouluaikoina puhunut koska en halunnut vaan lueskelin mieluummin noita koulukirjoja sen takia etten joudu puhumaan kenellekkään, mutta tuossa 21 vuotiaana ujous lieveni sen verran että tuo puhumattomuus alkoi häiritsemään ja yritän tehdä sille jotain mutta luonne ei kovinkaan paljon anna periksi.

Älä häpeä ujouttasi se on ominaisuus josta on jonkin verran jopa hyötyä(et sekaannu mihinkään typerään) vaan ole oma itsesi. Jos se niin paljon häiritsee niin voithan sinä sitten Lukion/amiksen alussa alkaa puhumaan ihmisille kun siellä ei ole tuttuja

Jokainen meistä on uniikki;)

ihminen joka sanoo "itse haluat olla ujo !" ei ole koskaan ollut ujo.ujoudelle on itse YKSIN todella vaikee tehdä mitään jos on aina ollut sellainen.toinen ihminen voi auttaa jonkin verran esim. puoliväkisin raahaamalla omaan kaveripiiriinsä mukaan(olettaen että nämä kaverin kaverit sen sallivat)

itse muistan jo alle kouluikäisenä jossain kerhossa olleeni ujo,tekikö siellä jo ohjaajat virheen kun eivät pakottaneet minua koko aikaa toisten seuraan ja leikkimään muiden mukana,en tiedä.

yläasteella olin samassa tilanteessa kuin aloittaja.oman luokkalaisten kanssa en puhunut muulloin kuin pakosta,rinnakkaisluokalla olevien muutaman 1-3 luokalla olleiden kavereiden kanssa valinnaistunneilla vähän jotain puhuin mutta hekin tuntu niin etäisille.valinnaistunneilla tutustuin yhteen tyttöön jonka kanssa niillä tunneilla juttelin ja se jopa käytävillä vastaantullessa sano moi,jälkeen päin katunut moneen kertaan etten uskaltanut häntä ikänä kysyä koulun jälkeen mihinkään.
vahingossa sain tietää tänä vuonna olevan luokkakokous,jännä nähä kutsuuko kukaan minua,en todellakaan sinne mene mutta hauska nähdä kutsuvatko edes.

koko yläaste ajasta en olisi varmaan muuten selvinnyt mutta löysin netin kautta yhden tytön jonka kans juttelin kaiket illat chatissa ja meiliä läheteltiin ja joskus soiteltiinkin,yli 300km välimatkan takia ei ikänä tavattu.

sitten kun pääsin ammattikouluun toiselle paikkakunnalle niin olin helpompi tutustua kun kukaan ei tuntenu toisiaan ja edelleen olen tekemisissä parin sieltä saadun kaverin kanssa.

....eli ujolta nuorelta aikuiselta mieheltä ohje aloittajalle;yritä löytää netin kautta joku ystävä kenen kanssa voit kirjoitella,tuntuu että ihan "tukehtuu" ellei ole ketään kelle puhua mistään, ja yritä hakeutua yläasteen jälkeen kouluun johonkin muulle paikkakunnalle missä kukaan ei tunne sinua :)
näistä oli itselle ainakin apua.

niin ja olen edelleen ujo vaikka yläaste ajoista onkin yli 10 vuotta....ei siitä ikänä pääse kokonaan eroon mutta kyllä se vähenee jos joutuu esim. töiden kautta vähän väliä uusien ihmisten kanssa tekemisiin ja on PAKKO mennä puhumaan hoitaakseen sen työn.