Nuorena ole kärsinyt pahoista ahmimis/bulimian oireista.... Aina ulkonäkö ja paino ovat olleet minulle stressinaihe joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Olin tiukalla fitness-dieetillä puolisen vuotta. Siihen kuului herkkupäiviä jolloin sai syödä mitä halusi. Jossain kohtaa otteeni lipsui ja aloin syömään salaa ja repsahtelemaan... Tällaisina päivinä en pystynyt mihinkään ja söin vaan kotona nauttien hetken mässäilystä. Päivät lisääntyivät ja lopulta luovutin dieetin suhteen ja yritin alkaa syömään vain normaalisti ja terveellisesti... Sekin kuitenkin meni penkin alle ja nyt koko homma on pikkuhiljaa riistäytynyt siihen pisteeseen, että haen joka päivä herkkuja kaupasta mielin määrin enkä saa itseäni kuriin... Painoa on tullut 13kg lokakuusta ja olen jo hieman ylipainoinen. 164cm ja 71kg.... Liikunnasta on lähtenyt ilo joka on todella uutta minulle, koska se on aina ollut iso osa elämääni. Inhoan itseäni ja sitä etten mahdu vaatteisiini... Tänään taas päätin että nyt loppuu ja sain soitettua lääkärille. Silti olin taas suklaapussi kädessä ja tein juustokakun jonka söin yksin!!! Rahaa voi mennä herkkuihin päivässä 30-50e.... En kestä tätä enää!!! En tiedä olenko masentunut vai mikä mua vaivaa ja onko syöminen vaan oire jostain. En jaksa enää yhtään päivää tätä oloa. Haluan saada taas ilon liikuntaan ja normaalin suhteen ruokaan. Minkälainen sekin sitten on... Jos yhden päivän saisi olla ilman stressiä ruuasta ja painosta... Olen onnellinen, kun kaikki langat ovat omissa käsissäni ja elän tiukassa kurissa. Mutta sekään ei voi olla normaalia??? Mikä on... Ens viikolla lääkärille, katsotaan miten hommat sujuu... Tuntuu vaan etten tiedä mitä sanoa ja mistä aloittaa.... Tsemppiä kaikille kanssa tovereille!! Olisi mahtavaa kuulla kokemuksia ja mielipiteitä.
Olin tiukalla fitness-dieetillä puolisen vuotta. Siihen kuului herkkupäiviä jolloin sai syödä mitä halusi. Jossain kohtaa otteeni lipsui ja aloin syömään salaa ja repsahtelemaan... Tällaisina päivinä en pystynyt mihinkään ja söin vaan kotona nauttien hetken mässäilystä. Päivät lisääntyivät ja lopulta luovutin dieetin suhteen ja yritin alkaa syömään vain normaalisti ja terveellisesti... Sekin kuitenkin meni penkin alle ja nyt koko homma on pikkuhiljaa riistäytynyt siihen pisteeseen, että haen joka päivä herkkuja kaupasta mielin määrin enkä saa itseäni kuriin... Painoa on tullut 13kg lokakuusta ja olen jo hieman ylipainoinen. 164cm ja 71kg.... Liikunnasta on lähtenyt ilo joka on todella uutta minulle, koska se on aina ollut iso osa elämääni. Inhoan itseäni ja sitä etten mahdu vaatteisiini... Tänään taas päätin että nyt loppuu ja sain soitettua lääkärille. Silti olin taas suklaapussi kädessä ja tein juustokakun jonka söin yksin!!! Rahaa voi mennä herkkuihin päivässä 30-50e.... En kestä tätä enää!!! En tiedä olenko masentunut vai mikä mua vaivaa ja onko syöminen vaan oire jostain. En jaksa enää yhtään päivää tätä oloa. Haluan saada taas ilon liikuntaan ja normaalin suhteen ruokaan. Minkälainen sekin sitten on... Jos yhden päivän saisi olla ilman stressiä ruuasta ja painosta... Olen onnellinen, kun kaikki langat ovat omissa käsissäni ja elän tiukassa kurissa. Mutta sekään ei voi olla normaalia??? Mikä on... Ens viikolla lääkärille, katsotaan miten hommat sujuu... Tuntuu vaan etten tiedä mitä sanoa ja mistä aloittaa.... Tsemppiä kaikille kanssa tovereille!! Olisi mahtavaa kuulla kokemuksia ja mielipiteitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensimmäiseksi voimia sinulle!!! Tiedän todellakin miltä olosi tuntuu :( Minulla oli koko viime vuosi tämän vuoden alkuun ihan samanlaista.. Nyt muutama kuukausi sitten löysin takaisin liikunnan ilon, välillä tulee oloja kun ahmin mutta ennen ahminta oli jokapäiväistä, nykyään vain ehkä kerran viikossa tai harvemmin. Pelkään että jossian vaiheessa menetän taas kontrollin ja siitä tulee jokapäiväistä, pelottavinta koko asiassa on etten edes tiedä millä sain mieleni piristettyä! Lihoin viime vuonna monta kertaa yli kymmenen kiloa ja laihduin ja taas oltiin pullukkana. Joka päivä kävin kaupassa ostamassa kaksi sipsipussia, kaksi suklaalevyä, jäätelöä, moussea, patonkia.. ja ei mennyt ku muutama tunti ni kaikki oli syöty! En edes tiedä mistä tuo johtuu. Voimia sinulle
Kiitos viestistäsi! Kamalaa, että myös sinulla on ollut vaikeaa, mutta hyvä päästä puhumaan ja jakamaan kokemuksia... Oletko koskaan hakenut apua ongelmaan? Entä miten ahmimiset on vaikuttaneet muuten sun arkielämään?
Mä välttelen sosiaalisia tilanteita tosi paljon ja ahdistaa kaikki, kun tiedän miten olen lihonnut. Tää on niin hirveetä. Tänään en oo päässyt sängystä ylös millään. Taistelen itseäni vastaan etten mene kauppaan hakemaan herkkuja...
En hakenut koskaan apua juuri sen takia että ahmin ja ahmis paisuin kuin pullataikina ja häpesin itseäni.. Arkielämä on edelleen vaikeaa, tuntuu että jos lähden kotoa ulos niin jokainen ihminen ajattelee että kato mikä pullukka tuola menee.. Kaverit on kaikonnu kun ajattelin että ei ne tämmösen kanssa kehtaa liikkua. Minulla oli tapana aikaisemmin vaikka olisin jo syönyt koko päivän herkkuja niin jos kävin vielä kaupassa niin piti ostaa mieheltä piilossa herkkuja, jotka sitten piilotin laukkuuni ja kävin syömässä silloin kun mies kävi vaikka viemässä roskia... Lopussa tilanne meni siihen että niitä ahmimisia ja kaupassa käymisiä piti ruveta suunnittelemaan ihan kunnolla, siihen meni kaikki ylimääräinen aika ja nyt elämä on semmoista pelkkää kotona istuskelua.. Koita keksiä muuta tekemistä, ettet lähtisi kauppaan.. Tiedän että se on vaikeaa toivottavasti saisit apua lääkäriltä se olisi tärkeää:
Voi että, viestisi oli kuin suoraan minun tilanteestani tällä hetkellä! Tsemppiä ja voimia rutkasti, tiedän miten pahalta tuo tuntuu! Noudatin itsekkin n. 4kk ruokavaliota ja treeniohjelmaa ja kuinkas hullusti kävikään! Yksi viaton herkkuhetki jäi päälle! Ahmimistaustaisena nuo tiukat dieetit ovat aika petollisia.. Ensin sitä luulee päässeensä ahmimisesta eroon kun pystyy noudattamaan ruokavaliota ja se alkaa tuntua luontevalta. Kompastuskivi mielestäni tulee siinä vaiheessa jos joutuu poikkeamaan ruokailuista tai jos ahmii tunteisiinsa. Otin yhteyttä ammattiauttajaan, sillä minä haluan päästä taas terveiden kirjoihin ja oppia syömään normaalisti. Sain ruokaohjeet ja minua vähän kauhistutti ajatus siitä, että saisin ja olisi jopa suositeltavaa syödä jotain makeaa pienen määrän pääaterian jälkeen! Aloin jopa itkemään vastaanotolla, kun tajusin miten sairas mieleni on. Tuo tapa jos joku on normaalia ja tervettä eikä se, että vetää koko herkkuhyllyn napaansa kerralla! Kun herkut ovat sallittuja, niitä voi syödä ilman huonoa omaa tuntoa. Ja pari palaa esim. tummaa suklaata ei lihota ketään verrattuna siihen millaiseen epätasapainoon ahmimiset saavat sekä kehon että mielen. Tärkeintä olisi päästä normaaliin ateriarytmiin, 5-6 ateriaa päivässä 3-4 tunnin välein. Ja ruokavalio koostua ihan perusterveellisestä ruuasta kuten lihasta, riisistä/perunasta, kasviksista, hedelmistä, maitotuotteista hyvistä rasvoista, leivästä jne. Ja hävetä ei tarvitse, on todella lapsellista jos joku huomauttaa tai tuomitsee painonnoususta ! Kukaan ei ole täydellinen, monien ihmisten paino heittelehtii elämän aikana! Ja paino laskee taatusti kuin itsestään kun liika kontrolli ja ahmimiset saadaan kuriin! Vaatteet puristaa täälläkin, mutta onneksi on aina hieman löysempiä vaatteita joita voi aina käyttää. Itseään ei kannata kiusata liikaa sovittelemalla tiukkoja vaatteita, sillä se usein laskee mielialaa vain lisää! Yritä unohtaa paino ja syöminen hetkeksi ja muistella vaikka hyviä hetkiä elämässä ja tehdä asioita joista nauttii! (muuta kuin syömistä!!) Lukeminen, liikunta auttavat varmasti! Pieni kävely ulkonakin tekee ihmeitä mielelle, vaikka liikkuminen tuntuisi kuinka vastenmieliseltä. Vaihtaisin mielelläni ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa, [email protected] :)