Onko mitään tapaa auttaa mahdollista rajatilapotilasta? Kieltää ettei sairasta ko. sairautta, raivoaa jos asian ottaa puheeksi (itseasiassa katkaisi välit kun otin aiheen puheeksi ensimmäisen ja ainoan kerran) ja muutenkin käytös on jatkuvasti pääpiirteissään sen mukaista (ei ihan kaikkia oireita, mutta mielestäni selvästi yli puolet kuvatuista), mitä olen sairaudesta lukenut ja muiden kokemuksia ko. sairautta sairastavista. Kyseessä on hyvin nuori ihminen, (olen itsekin nuori). Tiedän miten saattaisin tavoittaa joitain hänen läheisiä ihmisiään, mutta en ole koskaan tavannut näitä ihmisiä, ovat minulle täysin vieraita, joten tämäkin lähestymistapa vähän epäilyttää. Minua ahdistaa, koska tällä ihmisellä on muutenkin merkitystä minulle.
Onko mitään tapaa auttaa mahdollista rajatilapotilasta?
____________________
23369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Teini-ikäinen? Rajatilaa ei välttämättä ole.
Hah, minut leimasi yksi kusipääpsykiatri rajatilaiseksi ollessani ALAIKÄINEN kun ei mokoma idiootti ilmeisesti ole kuullut teini-iästä. Muutenkaan ei kyllä oireisto minuun sopinut, eikä todellakaan sovi enää, en osannut vaan vielä alaikäisenä ilmaista itseäni "oikein". Mielestäni oli törkeää tältä psykiatrilta olla huomioimatta sitä, että olin TEINI. Vaikutti enemmän olevan fuck you diagnoosi... ilmeisesti ei pitänyt minusta.
Joo ja mut 45-vuotiaana persoonallisuushäiriöiseksi, ent. rajatila joka dgn annettiin 40-vuotiaana. Persoonallisuushäiriöt alkavat murrosiäissä tai varhaisaikuisuudessa eivätkä voi "puhjeta" vasta nelikymppisenä. Vanhempani voivat todistaa millainen olin tuolloin, en TODELLAKAAN mikään rajatilainen enkä pers.häiriöinen.
Ei ihan niin nuori. Kyllä sen iän käytöksen pitäisi olla mennyt jo ohi.
Kerropa vähän miten epäilet juuri rajatilaa, voihan kyseessä olla vaikka skitsofrenia?
Rajatilaan ei ole oikein olemassa mitään hoitoa. Itselläni auttoi vain aika. 20-vuotiaana lääkäri sanoi, että oireet tasoittuvat 30-40 vuotiaana ja näin kävi. Hirmusta vuoristorataa oli lähes 20 vuotta ja ihmettelen että olen hengissä niiden sekoilujen jälkeen. Lääkkeet tietty helpotti ahdistusta ym väliaikaisesti. Oireiden mukaan mentiin. Mieltä tasaavia lääkkeitä syön loppuelämäni.
Kuulostaa kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä eikä "rajatilalta".
Tässä joitain esimerkkejä:
-Jatkuvasti välittömästi perättäin toisiaan seuraavia kiihkeitä ja epävakaita ihmissuhteita, jotka alkavat epärealistisen suurella toisen ihmisen ihailulla päättyen hetken kuluttua aggressiiviseen toisen ihmisen vähättelyyn. Ihailun kohteena olevan ihmisen jutut vaikuttavat tuuliviirimäisesti henkilön käsitykseen itsestään. Kaikki on hyvin niin kauan kuin tämä kuvitelma toisen ihmisen täydellisyydestä kestää. On näinä hetkinä lähes oireeton. Kuvitelman haihduttua oireet alkavat.
-Impulsiivinen käytös ja jopa epärealistiset nopeat päätökset koskien miten isoa asiaa tahansa.
-Voimakkaasti mustavalkoinen ihmisten jaottelu hyviin ja pahoihin.
-Vaativuus ja ajoittain jokseen narsistinen käytös toisia ihmisiä kohtaan.
Voi täysin mitätöidä omassa tunnemaailmassaan todellisuudessa kuinka menestyneen ihmisen tahansa.
-Minkään toiminnan jatkuvuus ei kestä, kuten kiinnostus ylipäätään mihinkään pitkäkestoisempaan asiaan muutamaa päivää pidemmäksi aikaa. Tarkoitan sellaisienkin elämänvalintojen, joiden kesto on vuosia kuten opiskelua ja ammattia koskevat päätökset.
-Voimakkaasti reagoiva mieliala. Mieliala aaltoilee laidasta laitaan. Usein melkein yksikin väärin tulkittavissa oleva sana riittää.
-Kaikki tai ei mitään ajattelu
-Jatkuvat tyhjyyden tunteet
-Voimakkaan vihan syyksi kelpaa ainakin näin aikuisittain vähämerkityksinenkin juttu johon takertua ja mikä on vikana toisessa ihmisessä.
-Ongelmien hautominen ja itsensä ajoittainen eristäminen.
-Elämän realiteetit jotenkin aivan totaalisen hukassa. Kukaan ihminen ei saa yrittääkään palauttaa häntä maan pinnalle ja olla tukena, tai tästä voi seurata uusia henkisiä romahduksia tai aggressiivista puhetta ja vihaa tukena olevaa ihmistä kohtaan. Useasti kieltää omaan mielenterveyteensä liittyvät ongelmat, jotka hetken kuluttua alkavat taas uudestaan.
-Hyvinä hetkinä on kaikkein mainioimpia, lahjakkaimpia, välittävimpiä ja hauskimpia persoonia joita olen koskaan elämässäni tavannut.
Pointtini tässä on ettei henkilö itse tai hänen läheisensä miellä häntä lainkaan rajatilapotilaaksi, joten häntä ei ymmärretä. Hänellä on monenlaisia keinoja peitellä pahaa oloaan koska tuntuu häpeävän itseään.
Tarkoitan, että jos hän on rajatilainen ja saisi vaikka diagnoosin, hän ja hänen läheisensä saisivat tietoa sairaudesta ja pystyisivät paremmin olemaan tukena. Nyt tila on kuitenkin lähinnä ongelmien kieltäminen.
Ei mikään tuossa poissulje skitsofreniaa.
Kaikki tämä käytös tapahtuu vain voimakkaan stressin alaisena. Tosin aika pieni asia riittää voimakkaan stressin laukaisemiseksi. Jos mitään ei tarvitse tehdä, ei ole stressiäkään ja henkilö vaikuttaa yleensä täysin terveeltä ihmiseltä.
No ei tuo ole skitsofreniaa.
Osaako joku neuvoa?
Mitä jos lakkaisit tekemästä diagnooseja ja olisit kaveria kaverille?
Mutta jos kaveri on sairas.
Mehän ei tiedetä, onko kaveri sairas. Me tiedetään vaan, että ap kertoo niin ja lisää, että häntä ahdistaa. Veikkaan, että enemmän auttaisi jos hakisi apua omaan ahdistukseensa ja olisi kaveri kaverille
Eli minä haen itselleni apua siihen että minua ahdistaa kaverin käytös? Miten ollaan kaveri entiselle kaverille, joka ei halua olla enää kaveri?
voit sanoa, että olet huolestunut kaverisi voinnista KOSKA hän on joskus ollut toisenlainen. Yritä perustella, olla neutraali, asiallinen ja välttää holhoamista, koska se ärsyttää useimpia. Et voi pakottaa kaveriasi mihinkään.
Anna tilaa mutta ilmaise myös että välität. Mitä enemmän painostat kaveriasi sitä huonompaa jälkeä tulee.
Voi luoja, jätä se ihminen, olen elänyt rajatilapotilaan kanssa kohta 40 vuotta, koko elämä piloilla, niin minulla kuin lapsilla, koska itse ei jaksa ymmärtää, miten joku käyttäytyy niin kuin tekee. Eroon siitä et pääse millään, koska ko henkilölle tulee myös vahva riippuvuus läheisiin.
Hei
Vaikuttavatko sinusta esittämäni oireilut rajatilalta?
Mitään "rajatilaa" ei edes ole olemassa, ihmisten keskinäinen vuorovaikutus perustuu kahden tai useamman ihmisen kykyyn tulla toistensa kanssa toimeen. Älä syytä siis vain toista osapuolta.
Hei, oletko Aspergerinfo-foorumin ylläpitäjä? Toivoisin, että avaisit foorumisi uudelleen.
terv. masentunut assi myös
Kuulostipa tutulta alottajan kertomus, mulla samanlaista ja sairastan masennusta ja lisäksi on epävakaapersoonallisuus häiriö. Aika tuskasta on elämä jatkuvine mieliala vaihteluineen.Koko elämä on ennalta arvaamatonta osittain. Mulla lääkkeet jonkin verran lievittää oireita, mutta kuitenki. Välillä tuntuu, että vois vaihtaa tämän sairauden johonki fyysiseen sairauteen.