Te joilla 2 perättäistä keskenmenoa, onko kolmas jo onnistunut?

Voi kuulostaa kurjalta mut suosittelen et annatte ajan kulua. Meillä ei kolmaskaan kerta tuottanut tulosta, spontaani km rv 10 3. Jälleen kontrolli ultraan, kaikki kunnossa. Fiilikset oli jotakin sekavan ja epätoivon välimaastoa, vanhempi naislääkäri halusi jutella kanssani. Istuin alas, lääkäri sanoi tylysti että lopettakaa yrittäminen, enkeleitä on turha tehdä kun ei niistä jää kuin tyhjä syli, mene kotiin ja ajattele asiaa. Sillä hetkellä olisin voinut kuristaa eukon ilman mitään tunnontuskia, poistuin huoneesta vihaisena ja loukattuna, sanaakaan sanomatta. Soitin puolisolle töihin ja kerroin mitä sain kuulla, puolisoni totesi vain kylmästi olevansa samaa mieltä ja se loukkasi minua entisestään, katkaisin puhelun ja menin kotiin itkuisena. Hyvän aikaa kiukuttelin itsekseni ja lopulta soitin äidille. Äitini pahoitteli tapahtunutta ja muistutti että aina on uusi mahdollisuus, lopuksi äitini kuitenkin sanoi että ehkä olisi hyvä laittaa vauva projekti jäihin joksikin aikaa että kroppa saisi olla hetken aivan rauhassa ja mieleni tasapainottuisi kun antaisin itselleni aikaa hyväksyä tilanteen ja antaisin itselleni mahdollisuuden surra rauhassa menetetyt vauvat. Suutuin hänellekin. Puoliso palasi töistä vasta myöhään illalla. Olin ehtinyt ajatella asiaa rauhassa enkä jaksanut olla enää vihainen kenellekään. Yhdessä päätimme että tulee kun on tullakseen, puoli vuotta käytimme ehkäisynä ns varmoja päiviä. Nyt meillä on 1kk ikäinen terve tyttö, meillä aika auttoi.

Kiitos kommentistasi, pisti kyllä todella miettimään. Kyllä usein olen sitäkin miettinyt että olisiko parempi antaa ajan vain kulua, mielen "palautua" ja siirtää vauvantekopuuhat tuonnemmaksi. Mutta kun vauvakuume on molemmilla niin sietämätön varsinkin molempien näiden menetysten jälkeen ettei malta. Sitä saa ajatukset edes hetkeksi muualle kun jännittää onko tärpännyt, vaikkei surutapana paras mahdollinen olekaan. Ite kuitenkin yritän ajatella vaan että "kolmas kerta toden sanoo", ja toivottavasti näin oliskin. Mietityttää vaan jo valmiiks miten pelottavaa se alkuraskaus tulee taas olemaan kun sitä kurkkii varmaan jatkuvalla syötöllä alkkareihin et millon alkaa tuhruvuoto. Mutta siitä kun selviää niin varmasti jo helpottaa. Miten sulla meni alkuraskaus siinä onnistuneessa raskaudessa? pystyitkö kuitenkin rentoutumaan ja luottamaan kroppaas?

Itsellä on 3 keskenmenoa takana, ja kaikki keskenmenot on tapahtunut aika alkuvaiheessa, rv 5-6. Eli olen se 1% joka on kokenut ne 3 perättäistä keskenmenoa. Ja ei ole yhtään onnistunutta raskautta ennestään. Olen käynyt ottamassa tarvittavat verikokeet ja kaikki pitäisi olla ok, mutta silti näitä keskenmenoja vain on tullut ja toivottavasti enää ei tule, mutta pelko on että ilman apuja tai tukimuksia ei mene loppuun asti.

Nyt olis pitkästä aikaa iloista kerrottavaa! Tein tiistaina testin ja plussaa näytti! Olo on tosi epäluuloinen ja luonnollisesti pelottaa, ihme että ekasta kierrosta jo tärppäs! Täytyy nyt vaan kuitenkin yrittää rentoutua ja toivoa että pikkuinen pysyis kyydissä tällä kertaa loppuun saakka.

Kiitos! :) Joo helpommin sanottu kuin tehty. Ärsyttää vaan tää alituinen oireiden kyttääminen ja kaikenlainen varominen. Mulla ei oo nyt viime aikoina ollut muita oireita kun hetkittäinen kuvotus, menkkamainen jomotus alamahalla ja pieni nipistely varsinkin aamuisin ja hillitön palelu. Noita menkkamaisia tuntemuksia säikähdin aluksi ihan suunnattomasti, mutta sen jälkeen kun oon lukenu kaikki maholliset tiedot niihin liittyen niin pelko on helpottunut. Yhessäkin artikkelissa sanottiin että ne menkkatuntemukset liittyy niihin kohdun kasvukipuihin ja sitä esiintyy vaan toisinaan niinkuin mulla tekee. Neuvolassa eivät ottaneet oikein mitään kantaa tuohon, mutta uskoivat että normaalia on varsinkin kun viimesimmästä km:sta kulunut niin vähän aikaa. Nyt 6 0 ja lupasivat neuvolassa että pääsen varhaisultraan noitten menkkatuntemusten takia (täällä ei kaikkia ultrata) sitten kun viikkoja 8-9. Pelottaa vaan kun välillä voi kestää päivänkin ettei mitään oireita oo, on jopa liiankin hyvä olo, mutta sitten kuitenkin välillä joitain oireita tulee. Vatsa mulla turpoo iltaa myöten niin että oikein hirvittää. :0 ohhoh tulipa tätä tekstiä paljon, huomaa että oon hermona :(

Mulla on 2003 syntynyt poika, 2008 sain kaksi keskenmenoa. 2010 syntyi poika, sitten taas 2011 ja 2012 keskenmenot. Nyt taas raskaana rv 7 5 vähän kyllä jännittää... Keskenmenot tapahtuneet rv 6-8. Mietin pitäisikö varata aika yksityiselle ultraan.

Mulla oli yk1 keskenmeno rv5, yk3 keskeytynyt keskenmeno rv8 ja yk5 sai alkunsa vihdoin esikoisei. Meihin ei siis pätenyt sanonta "ei kahta ilman kolmatta". Esikoinen syntymän jälkeen tulin toiveiden mukaisesti pian uudestaan raskaaksi ja synnytin viime vuonna nämä molemmat lapset. Uskon keskenmenoilla olleen se merkitys, että minun oli tarkoitus saada juuri nämä lapset. :)