Millä tavoin EI lueta oikeustieteelliseen?

Voisiko joku samalla avat hiukan oikeanlaista vastaustekniikkaa....mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Eikö siitä valmennuskurssioppaasta pitäisi löytyä tähänkin vastausta?

Mutta lyhyesti ilmaistuna, oikeustieteellisessä tekstissä, etenkin pääsykoekirjoja luettaessa korostuu kyky muistaa ne pikkutarkat yksityiskohdat. Hyvin usein kysytään esim. listoja tai termejä, jotka täytyy osata sanatarkasti jotta ne pisteet sitten saldoon ropisevat. Eli kokonaisuuksien osaaminen ja jäsentäminen on toki tärkeää, mutta yksityiskohtien opettelun tarve on ihan eri sfääreissä kuin esim. lukiossa, jossa säveltämällä päästään suuria linjoja pääsi aika pitkälle.

Hyvä oikeustieteellinen esseevastaus on tiivis, suoraviivainen ja asiapitoinen, ei siis mitään lukion esseiden johdattelevaa liirumlaarumia vaan faktaa faktan perään.

Heh, mistä valmennukurssioppaasta? Meinaatko, että kaikilla on automaattisesti varaa ostaa yli 200 e pääsykoekirjat ja tonnin valmennuskurssi matkat toiselle paikkakunnalle tunneille???

Joo, valmennuskurssioppaassa toki kerrotaan miten pitäisi lukea ja varoitellaan että ei lue väärin, mutta hain tällä keskustelulla ehkä jonkinlaisia käytännön esimerkkejä "väärin lukemisesta", jos sellaisia edes on. Jotain mihin tyypillisesti ensikertalainen sortuu.
Äärimmäisen kaukaa haettuna absurdina esimerkkinä heitän, että virhe voisi olla esim. verbien preesens- ja imperfektimuotoihin järjetön ylikeskittyminen, kun kuvittelee sen olevan sitä tarkkaa lukemista.

Miten voi edes lukea väärin? Ellei sit oo jotain todella pahaa lukihäiriötä. Päntäät vaa ulkoo kaiken mahollisen, ei siihen mmun mielestä mitään valmennuskurssia ees tarvita. Ite tekee muistiinpanoja/alleviivauksia, vaikka molempia ja pitää perseensä tiukasti penkissä ja LUKEE!!

Stop whining and just do it.
Life can be hard sometimes but i still love it.

-- mulla on severran kokemuksia tuomareista ja poliiseista ,että heitä on osattava lukea periaatteella " nyrkkiä suihin " -- silloin olet oikeilla jäljillä .

Hei,
"väärin lukemisella!" tarkoitetaan usein sitä, että opetellaan epäolennaisuuksia. Tarkka lukeminen ei tarkoita esim. pilkun kohdan opettelemista, listan osaamista oikeassa järjestyksessä, tai verbien aikamuotojen osaamista (joskus voi tosin olla merkitystä).

Tekstiä kannattaa avata. Eli keskittyä missä kohtaa on "tai" ja missä kohtaa "ja". Teksti on rakennettu niin tiiviiksi kuin mahdollista.

Juridinen teksti on mm täynnä tarkentavia sanoja "olennaisesti", "ratkaisevasti" "merkittävästi" yms.. jolla siis tarkennetaan muuta sanottua.

Hyvä vastausta on asiapitoinen, tiivis ja faktapitoinen. Looginen esitystapa on hyvä. Voit esim aloittaa missä laissa asiasta säädetään, sen jälkeen selittää käsite, ja sitten avata sitä tarkemmin.

Kaikista tärkeintä on yrittää ymmärtää mitä lukee. Muistaminen on helpompaa kun ymmärtää lukemaansa.

Itsellä ei ainakaan toiminut liian tarkka ulkoaopettelu. Suosittelen lukemaan asiat ajatuksella useaan kertaan läpi ja opettelemaan tärkeimmät "listat" ulkoa.

Kun kysyttiin tuota oikeaa vastaustekniikkaa miettikää tarkasti kysymyksen muotoilua. Mistään aiheen vierestä menevästä ylimääräisestä tiedosta EI SAA pisteitä, päin vastoin. Pääsykokeissa ei kysytä yksittäisiä pykäliä mutta asiasisällöt pitää silti ymmärtää täysin ja ne pitää osata tiivistää, vastaustila on rajallinen ja vastaustilan ylimenevästä tai äärettömän pienestä käsialasta rokotetaan.

Ihan aluksi, älä hae oikeustieteelliseen. Se on mitä yliarvostetuin ala, jolla eteneminen vaatii suhteita tai yksiselitteisen ylivertaista osaamista. Jos vanhempasi eivät omista yritystä, johon työllistyt ja jossa työskennellessä tarvitset oikeudellista osaamista, panosta oikeiden tieteiden ja nousevien alojen opintoihin. Oikeustieteellisellä tutkinnolla ilman ylimääräistä lisänostetta uralle pääsee vain akateemisiin hanttihommiin.

Jos oikeustieteelliseen hakeutuminen on jostain syystä kuitenkin intressiesi mukaista, mene valmennuskurssille. Kurssin väliin jättäminen on säästämistä aivan väärässä tilanteessa. Opiskelutekniikoita on niin monta kuin opiskelijaakin, joten tarinat oikeasta ja väärästä lukemisesta on pelkkää potaskaa. Kurssilla opit kuitenkin oikean vastaustekniikan, jota tarvitset pääsykokeessa. Aika nimittäin loppuu helposti kesken kysymyksiin vastattaessa. Samaan ilmiöön törmää oikeustapauskysymyksiin vastattaessa aineopintotenteissä.

Vuonna 2011 Helsinkiin päässeistä 97% oli käynyt jonkun valmennuskurssin, eli todella kannattaa. Valmennuskurssilla oppii vastaustekniikan, joka on aivan oleellinen asia pisteiden kannalta.

Kirjojen pykälät on osattava suht ulkoa, niin se vaan on. Voi vaikka finlexistä tarkastaa ao. lain edes kerra,n niin tietää mitkä kohdat kirjassa suoraa lakitekstiä, mitkä kirjoittajan omaa tekstiä.
Suosittelen esim. helsinkiin pyrkiviä ottamaan edes etäkurssin. Ei niin kallis, saa kuitenkin harjoitustehtävät vastauksineen sekä tiivistelmät kirjoista. Eli tässä asiassa ei kannata todellakaan säästää!!!

Pisteytyspolitiikka pääsäreissä on aivan erilainen kuin missään muualla, paskanjauhanta ja sinne päin lähes oikein ei vaan riitä.

Äläkä luovuta vaikka muutama päivä ennen tenttiä tuntuu että kaikki on päässä aivan sekaisin ja mistään ei tule mitään. Silloin vaan vedetään apinanraivolla loppurutistus!