joka varattuna olet tosissasi ihastunut toiseen ja ikävöit jatkuvasti häntä, että jos et olisi tutustunut siihen toiseen, niin eläisit sitä tavallista arkea ehkä tyytyväisenä etkä haikailisi toisen perään?
Mietitkö koskaan sinä
miten on?
24880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Vaihdetaan päitä, niin saat sen selville.
mietin harva se päivä :(
Kylllhä. Ja myös syyllistän häntä mielessäni siitä sekä yritän ajatella hänestä pahoja ajatuksia. Keinonsa kullakin.
en kertaakaan, suhde ollut muutenkin koetuksella
lisänä sitten tämä ihastuminen
kuka nyt edes ihastuisi jos suhde voi hyvin
irtisanouduin
Tai vähemmän tyytyväisenä arkea. Mutta en haikailisi toisen perään. Olisi edes joku kelle puhua tästä!
En voinut enää pettää henkisellä tasolla. Irti.
ihastuin erääseen henkilöön varattuna, huumaa kesti vuoden verran..nyt eletään kotona taas yhteiseloa suht tyytyväisenä, pieni haikeus jäljellä. Onneksi on ymmärtäväinen puoliso.
Se toinen saa mut tuntemaan syvemmin kuin kukaan muu. Tuntuu hyvältä rakastaa, vaikka en häntä tule saamaan. Ei hän täällä roiku. Miksi roikkuisi? Täällä on vain toinen toistaan säälittävämpiä tapauksia, jotka ikävöivät netissä, vaikka elämä on tuolla ulkona. Se yksi on siellä jossain omassa kotonaan, eikä se ilmesty nettiin, kun minä niin päätän.
Hyvää yötä sinne jonnekin! Kunpa sulla olisi vielä tunteita mua kohtaan. Rakastan sua!
ja minäkö säälittävä?? Have a look.
Ikävöin vain ihmistä joka antoi paljon olemassaolollaan ja jätti tosi suuren kolon mun elämään. Monista asioista tulee mieleen joka päivä. Mietin vain, että olinko vain pilailun kohde.
Joskus tulee mieleen, että ihan oikein mulle, ettei halua olla yhteyksissä. Ainahan
mun elämässä on ollut jotain joka tekee olon todella surulliseksi ja aina on saanut
yrittää pitää itsensä kasassa. Kyllä mulla on oma rakas ja en haikaile hänen peräänsä seksin puutteessa. Merkitsi vain niin paljon....
Mietin. Harmittaa miten sama ihminen voi tuntua niin oikealta sekä vastaavasti sekoittaa kaiken. Itsellä kävi niin huonosti että rakastuin...ihastuksesta pääsiskin yli.
En mieti noin, ei mennyt noin.
Näin sen varmaan on. Jos ei olis ketään tavannut, eikä ihastunut, olisi tyytyväisen tietämätön.
No vastaan nyt sitten paremmin kuin illalla, kun ei niitä päitä vissiin voikaan vaihtaa.
"...niin eläisit sitä tavallista arkea ehkä tyytyväisenä etkä haikailisi toisen perään?"
Olenhan sitäkin ajatellut, mutta mutta... Mulla menee sikäli hassusti tämä, että olen kyllä arkeen tyytyväinen, vaikka haikailenkin. Outoa ehkä... no mikähän mun elämässä oliskaan mennyt perinteisten kaavojen mukaan ;). Itsehän sen arkeni kuitenkin teen ja teen siitä mieluista, vaikka hän tahtookin vallata ajatukseni usein silloin, kun jään yksin kotiin, menen lenkille, olen tien päällä tai töissä on joku hiljainen tilanne.
Enimmäkseen se on ollut semmoista poitiivista ikävää, eli tulen hyvälle tuulelle kun häntä ajattelen ja tiedän, että hänenlaisensa on olemassa. Joskus, onneksi harvemmin, vetää alakuloiseksi, ja olihan tässä sekin vaihe, että olin tosi tosi surullinen.
Noin niin kuin yleensä osaan iloita pienistä asioista ja ylläripylläri olen perustyytyväinen, -onnellinen ja -positiivinen. En kuvittele, että olisin jotenkin täydellisen onnellinen vain hänen kanssaan tai että en voisi olla kokonainen ilman häntä.
Tiedetään, kuulostaa siltä että kunhan satuilen ;). Näin se vain kuitenkin on.
En mieti. Sillä ekaa kohtaamista ei voinut mitenkään välttää, mutta toisen kerran kohdalla olisin voinut antaa oman järjen hiukkasen vaikuttaa asiaan ja pysyä kotona tai mennä johonkin muualle kuin sinne, mihin tiesi toisenkin tulevan. Menin kuitenkin, kun en ollut tyytyväinen ...
Oletkos varma et tiesi toisen tulevan? Jos oli jo unohtanut?
Mut mihis sä oot tyytymätön? Oletko vielä?
Joo-o, kyllä se oli siellä, sen oli pakko olla. Mutta jujua et tainnut tajuta kyssäristäsi päätellen. - Ja joo-o, olen vieläkin ... mutta kaikki tasaantuu ja laantuu aikanaan. Kaikki.
Ai prkl, nythän vasta hokasin: jooo, kyllä se = hän oli varmasti unohtanut viikossa. Minä valitettavasti en.
Odotin häntä ja tunnistin kun näin. En ollut koskaan tyytyväinen ja tyytymättömäksi jäin, koska MIEHET EIVÄT RAKASTA!
Usein siihen menee aikaa, joskus jopa yhden yön jälkeen jää toieseen kiinni, itselle ei ole niin tapahtunut.
Se on silti varma, niin nopeesti kun rakastuu, yhtä nopeesti sen voi myös tuhota.
Salama rakkaus on huono asia, sellaisia on elämässäni ollut vain kerran. Eikä toista tartte tulla.
Salama harvoin onneksi iskee kahta kertaa samaan paikkaan.
Kiroan nämä palstat. Kaiken pahan alku ja juuri. Mitään muuta en elämässäni kadu kuin näille palstoille eksymistä. Tavallisen arjen eläminen tyytyväisenä loppui siihen. Älkää kysykö miksi, en avaa tilannetta enempää.
Oma valinta tietenkin, että nytkin tässä olen. Miksi minä teen tätä itselleni, kun se ei selvästikään ole hyväksi. Taidan olla masokisti.
Se on yhtä helvettiä ollu mun kohdalla...rakastaa kahta mut ei tiiä mitä tekis. Oli pakko repäistä itteni irti, satu mut kyl aika haavat parantaa.
Mietin, olen sanonutkin sen hänelle.
Jäljelle jäi vain suru, haikeus ja harmistus. Eläisi vain sitä arkea ja uskoisi että näin tämä elämä vain menee, vastaa itse omasta onnestaan ja tyytyväisyydestään, tietyllä joustavuudella ja inhimillisyydellä toki:). Vaikka kyllähän se on totta. Mutta se on siis nyt todellakin niin, että jokainen aikuinen ihminen vastaa itse omasta tyytyväisyydestään ja onnestaan.