Niin vaivihkaa etten huomannut sitä itsekään. Kuin yö ja päivä, jotka kiersivät toisiaan, eivätkä pysähtyneet, mutta puhuivat toisilleen ehkä unissaan. Mutta ehkä päiväkin haluaa jonkun kaltaisensa, pienen sekä kirkkaan, eikä kaltaiseni yön, joka lienee reunoiltaan hauras, helmastaan kylmä, mutta sanat - ne olivat kuin joki sekä taivas; Linnunrata.
[Ja se lämpö sisimmässäni minun.]
[Ja se lämpö sisimmässäni minun.]
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuon kaiken tarkoititkaan, hän olkoon onnellinen sinun ystävyydestäsi.
Yö ja päivä täydentävät toisiaan ja ilman toista. Ilman yötä päivä ei tuntuisi miltään ja toisinpäin. Ei pidä luulla että asiat olisvat noin. Ehkäpä sinussa on juuri sitä mitä hän etsii ha haluaa. Jutelkaa ja tavatkaa toisenne älkää kiertäkö.
Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta yksi asia on varma: mikään ei ole lopullista. Uskoa jälleen rakkauteen ja siihen, että elämässä tulee vastaan heitä, joiden kanssa synkkaa, vaikka toisinaan voikin vaikuttaa siltä ettei muita ole kuin se yksi, joka pääsi karkuun. Se ei ole niin. Rakastua voi uudestaan, mutta eri tavalla, aina erilaisin kääntein.
Voi olla niin että on se yksi, mutta elämä jatkuu ja sitä rakastuu uudestaan, joskin eri tavoin. Sitä yhtä ei silti koskaan voi unohtaa, varsinkin jos asiat on jääneet keskeneräisiksi. Kultainen päivä ;)
Mutta ajalla on tapana kiillottaa ja hioa pois kaikki pehmyt ja jäljelle jää vain se kovin ydin, joka ei välttämättä ole se kaunein.
Jokainen rakkaus on erilainen ja sen huomaa vain rakastumalla uudestaan ja se rakkaus, jota ennen piti jalustalla - kun sitä peilaa vasten tätä uutta ja huomaa eron, ei se ero aina välttämättä ole kaunis. Sitä ei ehkä unohda, mutta ei ajattele enää samalla muotilla. Ja vaikka kaksi ihmistä rakastaisikin toisiaan niin saattaa olla niin että toinen silti rakastaa tuota rakastettuaan enemmän.
Siksi se on tärkeää miten kohdellaan toista. Sitä voi rakastaa vaikka koko auringon kirkkaudella sisimmässään, mutta jos ei päästä siitä pisaraakaan vuotamaan, se himmenee. Kun toisen ihmisen arkisimmissa lauseissakin huokuu sellainen huolenpito ja välittäminen sitä ymmärtää miten vähän onkaan saanut aiemmin rakkaudesta maistaa.
Seuraavat toinen toistaan, ei valoa ilman pimeyttä. Jotain paljon suurempaa.
niin. Suurempaa.
Kas - on kohta vuosipäivä. Vuosipäivä kun tajusin häneen ihastuneeni. Ja mitä vuosi onkaan tuonut tullessaan? Syvemmät tunteet. Kyllä. Suhteen, treffit, edistymistä? Ei juurikaan. Ei mitään mikä olisi pelastanut minut palaamasta tänne takaisin.
Mutta ainakin olen kirjoittanut jotain kaunista, jonka ehdin jo unohtaa. Sekin on jo jotain.