Piristystä masennuksen keskellä.

Sinulla masennus johtuu vähäisistä sosiaalisista virikkeistä ja ole löytänyt siihen avun. Ei kaikilla juttu ihan noin toimi.

Ihmisten ilmat ei ainakaan todellakaan ole sillloin se mun juttu kun masentaa. Päin vastoin kun masis alkaa paheneen niin pikkuhiljaa ne ihmiset alkaa vaan kyrsimään enemmän ja enemmän ja haluaisi vaan omiin oloihinsa potemaan sen masiksen läpi. Eipä siihen mitään lääkettä taida olla.

Jos on pitkäaikainen masennus ja se on uusiutunut oltuaan välilä poissa, niin pikkuhiljaa saattaa alkaa tunnistaa oireita entistä aiemmin. Silloin voi onnistua jollakin uudella virikkeellä katkaisemaan kierteen, joka aiemmin vei syvemmälle masennukseen.

Mutta jos masennus pääsee pahaksi, ei jaksa enää välittää itsestään, eikä tee mieli mennä ihmisten ilmoille...

Masennuksen voittamiseksi on opittava uusia ajatus- ja toimintatapoja ja opittava myös käyttämään niitä silloin, kun on tarpeen. MUUTOS on avainsana. Masennukseen on monia syitä ja mielestäni nykyään suruakin diagnosoidaan ja hoidetaan masennuksena ja masennuslääkkeillä, vaikka ihminen kaipaisi silloin mahdollisuutta ilmaista itseään ja kuuntelijaa ja vierellä kulkijaa....

Tärkeää on pitää itsestään HYVÄÄ huolta riittävän unen, liikunnan ja ruokavalion muodossa, säännölliset elämäntavat auttavat myös. Alkoholi ei ole hyväksi. Masennus on viesti itselle jostakin, jokin asia ei ole hyvin. Jokin painaa mieltä maahan, on se sitten lapsuudessa tapahtunut tai myöhemmällä iällä tai kulttuurinen, jokin, mikä on tunnistamatta ja työstämättä, jonka ollessa tietoisuudessa on "mahdotonta" elää. Masennuksessa on monessa tapauksessa pohjimmiltaan kyse itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta, tai pikemminkin niiden puutteesta ja sen takia hyväksynnän hakemisesta muilta ihmisiltä...

Jokainen on oman onnensa seppä...