ei sille ihmiselle, jota kerran rakastin. Nyt alan vihdoin ymmärtää, mistä oli kymysys. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Me ihmiset olemme tavalla tai toisella menneisyyden tuotteita. Kannamme mukanamme niitä ihmisiä, jotka ovat meitä koskettaneet.
Tulevaisuus saa nyt tulla. Olen avannut oven ja tuulettanut. Puhaltanut hellästi silmät kiinni seiniltä, jotka katsoivat iloani ja tuskaani, sitäkin. Kaipaustani ja ikävää. Naurua ja kyyneleitä.
Sinä et unohdu koskaan. Olet minussa. Yhtenä kovimmista opeista, mitä koskaan olen joutunut kokemaan. Arvokkaana ajatuksena. Muistona tunteesta. Jätit pysyvä jäljen.
Kaikesta kiitän. Hyvästä ja pahasta. Ilman sinua en olisi se, joka nyt olen. Olisin erilainen. Syntynyt vapaaksi taas. Niinkuin sinäkin. Pyydän silti, pienen hetken rauhaa. Jonakin päivänä iloita toisen onnesta. Hymyillä ja katsoa toisen riemua. Sen sinulle suon. Minärakastin.
http://m.youtube.com/#/watch?v=RBumgq5yVrA&desktop_uri=/watch?v=RBumgq5yVrA
Tulevaisuus saa nyt tulla. Olen avannut oven ja tuulettanut. Puhaltanut hellästi silmät kiinni seiniltä, jotka katsoivat iloani ja tuskaani, sitäkin. Kaipaustani ja ikävää. Naurua ja kyyneleitä.
Sinä et unohdu koskaan. Olet minussa. Yhtenä kovimmista opeista, mitä koskaan olen joutunut kokemaan. Arvokkaana ajatuksena. Muistona tunteesta. Jätit pysyvä jäljen.
Kaikesta kiitän. Hyvästä ja pahasta. Ilman sinua en olisi se, joka nyt olen. Olisin erilainen. Syntynyt vapaaksi taas. Niinkuin sinäkin. Pyydän silti, pienen hetken rauhaa. Jonakin päivänä iloita toisen onnesta. Hymyillä ja katsoa toisen riemua. Sen sinulle suon. Minärakastin.
http://m.youtube.com/#/watch?v=RBumgq5yVrA&desktop_uri=/watch?v=RBumgq5yVrA
Vastaukset 12
Vanhimmat
lopeta.
osu ja uppos. Kolahtiko kun tunnistit?
Kannattaa pistää tuo sille ihmiselle jolle se on tarkoitettu, suoraan.
Hienosti kirjoitettu.
Yhtä asiaa sinä et tunnu koskaan oppivan ; ajattelemaan muitakin kuin omia kaikenkattavia tunteitasi, jotka oikeuttavat kohtelemaan ihmisiä kuinka paskamaisesti ja piittaamattomasti tahansa?
Rakastin minäkin enkä tule kokonaan unohtamaan häntä, joka tuli elämääni odottamatta ja jätti odottamattoman suuren jäljen. Vielä hän on ajatuksissani paljon mutta vähä vähältä siirtyy taka-alalle, ja niin sen pitää mennäkin.
Toivon olevani joskus vielä yhtä onnellinen kuin aiemmin ja onnea toivon hänellekin, aina olen sitä toivonut.
Itse opin sen, etten enää koskaan näytä tunteitani. Niin väärin niitä käytettiin. Rakkauttani vähäteltiin. Juoruja levitettiin. Rakas ei uskonut eikä välittänyt. Turhista turhintä höpöä oli rakkaus mulle. Heikkoon rakastuin ja liian myöhään, väärään aikaan.
Kamala, jos aika olisi ollut oikea ja olisin sinnillä vienyt homman läpi. Kuinka olisinkaan saanut katua. Sitä voin vain kuvitella. Rakkaani ja rakkauteni oli heikko.
Ehkä sain lopulta elämältä parempaa. Mutta haikeus jäi. Toivottavasti kukaan ei jaksa tätä lukea, mutta jos jaksaa niin ottakoon opiksi ja pitäköön sen vähemmän rakkaan joka siinä venyy.
Jokainen jättää meihin jonkunlaisen jäljen, oltuaan jotenkin elämässämme.
Eikä heitä pidä unohtaa, ehkä vain ne tunteet, rakkaus, onnellisuus ja kenties sen jälkeinen pettymys ja sitä seurannut katkeruuskin.
Ehkä me tarvitsemme nämä ihmiset ja tunteet käväisemään elämässämme.
Oikein hyvin voi unohtaa, se on osa elämää.
Potku persbuukille sitä mukaa kun otan nokkiini.
Ai pysyvä jälki kankussa?
Meni miehelle. Siinä mielessä biisi voisi olla. Let Him Go. Pieni purkaus vain, joka ei koskaan tavoita kohdettaan. Eihän se katoa, se vain muuttaa muotoaan. Pupuseni.
"Ei koskaan tavoita kohdetaan."
kiitos tuosta, voimme kaikki huokaista helpotuksesta.