Minulla on kolme lasta joista nuorimmainen, 20-vuotias tytär, asuu vielä kotona. Hän meni opiskelujen ohella töihin ollessaan 17 ja töitä jatkui viime vuoden syyskuuhun asti. Töiden piti jatkua pidempään, mutta paikka meni konkurssiin ja näin sitten työpaikkakin meni. Hän valmistui viime keväänä ammattikoulusta ja on nyt sitten hakenut töitä useammastakin paikasta. Mistään ei vain töitä löydy. Vedotaan siihen ettei ole työkokemusta tarpeeksi, kun pitäisi olla viisi vuotta tai sitten ei ole juuri tietyn alan koulutusta että voisi töitä tehdä. Työkkärin listoilla on, mutta sieltäkään ei ole apua ollut. "Ei täällä oikein mitään ole, tule sitten kolmen kuukauden päästä taas uusimaan työnhakusi."
Olen huolissani, koska tyttäreni on selkeästi harmistunut ja alakuloinen asiasta. Kotitöitä hän tekee, aina kun töistä tulemme kotiin niin hän on laittamassa ruokaa ja siivoaa joka viikko, pesee pyykkejä jne. Pieniä hommia aina välillä on lähikaupassa tarjolla, mutta niitäkin 2-3 vuoroa kuukaudessa.
Tiedän ettei hänellä ole hirveästi rahaa ja olen sanonut että jos tarvitsee rahaa niin silloin saa ja pitääkin pyytää meiltä vanhemmilta apua. Kelalta tulee työttömyyskorvauksia se 200-300e kuukaudessa, ei se paljoa ole. Hän osti auton 1½ vuotta sitten ja se on hänelle kallein aarre mitä olla voi, vaikkei mikään uusi ja hieno auto olekaan. Olen veljiltään kuullut, että hän on meinaamassa myydä autonsa, koska ei ole varaa ajaa autolla, eikä hän ole maininnut asiasta mitään minulle eikä isälleen. Tavallaan ymmärrän sen, koska hän oli tullut toimeen omilla rahoillaan reilut pari vuotta ja tuntuu ehkä hieman oudolta "aikuisena" pyytää rahaa vanhemmilta.
Mutta minua pelottaa, että tyttäreni on vaarassa syrjäytyä. Hän ei halua lähteä opiskelemaan, koska on sen tutkinnon saanut minkä halusikin. Tänään sydäntäni ihan sattui kun kotiin tullessani hän istui itku silmässä keittiön pöydän ääressä ja luki kahta kirjettä, jotka olivat vastaukset hänen työhakemuksiin, eikä päässyt töihin. Miten voisin parhaiten auttaa häntä?
Olen huolissani, koska tyttäreni on selkeästi harmistunut ja alakuloinen asiasta. Kotitöitä hän tekee, aina kun töistä tulemme kotiin niin hän on laittamassa ruokaa ja siivoaa joka viikko, pesee pyykkejä jne. Pieniä hommia aina välillä on lähikaupassa tarjolla, mutta niitäkin 2-3 vuoroa kuukaudessa.
Tiedän ettei hänellä ole hirveästi rahaa ja olen sanonut että jos tarvitsee rahaa niin silloin saa ja pitääkin pyytää meiltä vanhemmilta apua. Kelalta tulee työttömyyskorvauksia se 200-300e kuukaudessa, ei se paljoa ole. Hän osti auton 1½ vuotta sitten ja se on hänelle kallein aarre mitä olla voi, vaikkei mikään uusi ja hieno auto olekaan. Olen veljiltään kuullut, että hän on meinaamassa myydä autonsa, koska ei ole varaa ajaa autolla, eikä hän ole maininnut asiasta mitään minulle eikä isälleen. Tavallaan ymmärrän sen, koska hän oli tullut toimeen omilla rahoillaan reilut pari vuotta ja tuntuu ehkä hieman oudolta "aikuisena" pyytää rahaa vanhemmilta.
Mutta minua pelottaa, että tyttäreni on vaarassa syrjäytyä. Hän ei halua lähteä opiskelemaan, koska on sen tutkinnon saanut minkä halusikin. Tänään sydäntäni ihan sattui kun kotiin tullessani hän istui itku silmässä keittiön pöydän ääressä ja luki kahta kirjettä, jotka olivat vastaukset hänen työhakemuksiin, eikä päässyt töihin. Miten voisin parhaiten auttaa häntä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
On kyllä kamala nykytilanne kun ei ole ihmisille töitä. Varmasti syö itseluottamuksen lapsiparalta. Mutta olisiko muilla paikkakunnilla töitä tai jopa ulkomailla? Toinen vaihtoehto olisi tietysti se opiskelu. Kannattaa myös soittaa töiden perään eikä vain hakea sähköisesti.
" Miten voisin parhaiten auttaa häntä?"
Laita sana aktiivisesti kiertämään. Kerro kaikille tuttavillesi, sukulaisillesi ja naapureillesi että tyttäresi hakee töitä. Ja pyydä heitäkin kertomaan asiasta eteenpäin. Puskaradion kautta on saatu todella monta työpaikkaa joita ei ikinä ole ollut yleisessä haussa. Ja monet palkkaavat kaikkein mieluiten jonkun joka on edes jotain kautta tuttu.
Itsekin sain aikoinani ensimmäisen oman alan työpaikan juuri niin että kuulin siitä oman kaverini kautta. Nykyinen työnantajani on hänen vanhempiensa perhetuttu.
Toinen asia on se että vaikka tyttäresi olisi kouluttautunut miten unelma-ammattinsa tahansa, voi olla että se ei ole vain työllistävä ala. Nuoret menevät välillä liikaakin unelmiensa perässä. Varsinkin kaikenlainen "media-ala" on kyllä kauhean suosittua mutta työpaikat ovat todella kiven alla. Opiskelu johonkin varmemmin työllistävään ammattiin tai vaikka oppisopimus voisi olla yksi mahdollisuus. Ainakin edes väliaikaiseksi ammatiksi ennen kuin parempi paikka löytyy.
Mistä muka tänäkin päivänä lähetetään *kirjeitse* kielteinen vastaus kaikille hakijoille? Se on tänä päivänä joko sähköposti tai ei mitään. Aloitus on keksitty.
Kirjeet ovat edelleen virallinen vastausreitti, etenkin jos hakemus on lähetetty kirjeitse. Esimerkiksi minun työpaikalleni hakijoiden on laitettava vanha kunnon hakukirje jos töitä hakevat ja vastaus lähetetään myös kirjeellä.
Aloittajalle: laita vaikka välillä tytön tilille rahaa, vaikka bensakuluja varten. Pääasia on, että osoitat olevasi hänen tukenaan, kyllä sinnikäs tyttö töitä löytää. Eikö sieltä lähikaupasta olisi mahdollista saada useampaa vuoroa? Onko naapurikaupungista kysellyt töitä? Myös opiskeluja kannattaa siitä huolimatta miettiä, vaikka se oma ala olisikin jo löytynyt. Monilla ihmisillä on kaksi alaa opiskeltuna, se avaa uusia ovia.
Avauksessa ei varsinaisesti kerrottu, lukiko tyttö kirjeitä keittiön pöydän ääressä läppäriltään vaiko paperilta.
Nykyään harvemmin enää lähetetään paperisia hakemuksia, vaikkakin työantajat ovat velvollisia ottamaan myös sellaisia vastaan. Yleensä paperisissa hekemuksissakin on hakijan s-postiosoite, jolloin vastaus tulee kyllä s-postitse.
Jos sinulla on varaa, niin auta rahallisesti, vaikka siihen autonkin käyttökuluihin. Annat vain olla tytön rauhassa hakemassa töihin. Tuskin hän kovin paljon kuluttaa. Syksystä tähän saattaa tytöstä tuntua pitkältä ajalta, mutta eihän se meille aikuille ole, mikä on vuosikaan elämästä, sen aikana tyttö varmaan jo löytää töitä. (Kyllä minäkin vähän ihmetteln noita vastauskirjeitä, mutta saattaa olla että joku laittaa.)
Rohkaise tyttöä hakemaan töitä laajalti, ei vain kotipaikkakunnalta. Tämän päivän työelämä vaatii joustoa ja valmiutta muuttaa työn perässä. Itse lähdin valmistumisen jälkeen vuodeksi toiseen pohjoismaahan töihin, kun Suomesta en töitä löytänyt puolessa vuodessa. Sieltä palattuani löysin työtä Suomestakin. Jos hakee töitä vaikka muutamankin sadan kilometrin säteeltä niin mahdollisuudet moninkertaistuvat.
Kehoita tyttöä harrastamaan ja tapaamaan kavereitaan, ettei hän ihan masennu. Tue vaikka sitä rahallisesti.
Ja valitettava tosiasia on, että aina koulutus ei johda työpaikkaan koulutusalalla. Minunkin lähimmistä opiskelukavereista 20% on ns. oman alan töissä. Joskus joutuu kouluttamaan itseään lisää tai hakeutumaan muille aloille. Työkkärin listoille ei kannata nuoren ihmisen jäädä roikkumaan. Koita jotenkin saada viestiä perille siitä, että elämässä tulee vastoinkäymisiä, mutta niiden ylitse pitää vaan löytää uusi reitti. Ihmisen arvo ei ole työstä kiinni!
Auton myyminen on hyvä ratkaisu, koska se vie paljon rahaa. Jos hänellä ei ole autoa, niin hänellä on riittävästi käyttörahaa omiin menoihin, eikä tarvitse teiltä pyytää. Ja voihan hän lainata auto teiltä, jos tarvitsee autolla johonkin mennä tai mennä bussilla, jos bussit kulkevat kivasti.
En olisi yhtään huolissaan tyttärestäsi. Hän on reipas ja aktiivinen nuori. Rohkaise häntä tekemään kivoja asioita ja nauttimaan elämästään. KYllä hän vielä vaki työpaikan löytää!! Hänen kaltaisia nuoria tämä maa tarvitsee.
Sinäkin voit nyt hyvillä mielin nauttia valmiista ruuasta ja kotityöavusta.
Nimenomaan näin. On ihan kypsä päätös myydä auto jos siihen ei ole varaa, monet nuoret ihmiset eivät näin järkeviin päätöksiin pysty vaan otetaan vaikka pikavippejä auton kuluihin tms...
Tyttäresi on vielä nuori ja hänellä on sentään koulutus mikä on tosi hieno juttu,hän on lisäksi aktiivinen(satunnaistyöt ja kotihommat). Hänellä on myös pyrkimys tulla toimeen omillaan mikä on tärkeä asia.
Pidetään peukkuja että työmarkkinoilla tärppää ja eiköhän se jossain vaiheessa onnistu. Kirves ei tosiaankaan ole kaivossa hänen kohdallaan.
Jos tyttäresi tekee perheen taloustöitä, niin mikset maksa hänelle siitä rahalla? Otat vastaan ilmaisen työsuorituksen ja sanot vielä, että PYYDÄ rahaa jos tarvitset. Käsität kai, että menee mieluummin hirteen kuin pyytää rahaa!
Pienmmillekin lapsille maksetaan viikkorahaa, mikset maksaisi aikuiselle tyttärellesi?
Pyydä pankkitilin numero ja siirrä sinne kuukausittain palkkio tehdystä työstä. Ei sitä ole pakko käteen työntää.
Ulkopuoliselle siivoojalle joutuu maksamaan n. 35 euroa/h. Kun maksat tytöllesi "harmaana", pääset vähemmällä. Luulisi, että samassa taloudessa elävälle lapselle ei tarvitse maksaa verokortilla.
Kamoon,jos vanhempien luona asuu niin eikö ole ihan ok osallistua kotitöihin sitäpaitsi ei tällä tytön työtilannetta korjata ja saattaa tuollaiset äidin maksamat siivoushommat tuntua vähän säälialmuilta.
Tytön tilanne ei ole mikään hirveän hälyttävä, aina ei löydy töitä heti valmistuttua. Tytön tilanne ei ole mitenkään nolo tai häpeällinen että äidin pitäisi itse häntä "leikkityöllistää"
Hänellä on pidempi työhistoria kun monella ikätoverillaan joten ihan fiksun oloinen nuori nainen.
Olisin huolissani jos hän olisi 30v, ilman koulutusta ja tuossa tilanteessa mutta kaksikymppisellä on kaikki vielä edessään.
"Pienmmillekin lapsille maksetaan viikkorahaa, mikset maksaisi aikuiselle tyttärellesi?" ...viikkorahaa maksetaan nimenomaan pienimmille lapsille,aikuinen tytär kokee sen todennäköisesti nolona.