panikkihäiriö muuttui krooniseksi ahdistukseksi, muita?

Hei. Lueskelin ensimmäistä kertaa näitä keskusteluja paniikkihäiriöstä ja tuo sinun teksti oli kuin omasta elämästä! Olen 28-vuotias nainen ja ensimmäinen paniikkihäiriö tuli 10-vuotta sitten ollessani 18-vuotias. Opiskelin ammattikoulussa ja olin iloinen ja pirteä ja huoleton tyyppi. Sitten yhdellä tunnilla alkoi puristaa rinnasta, huimaamaan ja tuntui kuin sydän pysähtyisi justiinsa. Lähdin juosten pois tunnilta suoraan kotiin ja vielä muutaman tunnin oli todella vaikea hngittää. Siitä alkoi sitten nämä "mukavat" "kohtaukset". Seuraava tulikin jo muutaman viikon päästä yöllä niin pahana että lähdin sairaalaan. Eivät löytäneet mitään ja juttu jäi siihen. Lievempiä kohtauksia alkoi tulla kaupoissa, ihmispaljoudessa, koulussa yms ja lopetin opiskelun ja menin töihin. Olin ottanut itse selvää senverran että tiesin periaatteessa näiden johtuvan paniikkihäiriöstä ja sain useinmiten kontrolloitua niitä niin että selvisin just ja just tilanteesta. En muista mihin vielä otin yhteyttä koska joku suositteli psykiatria , mutten mennyt koska ajattelin nuorena että en mä mikään hullu ole. Panikki häiriöt pysyivät kontrollissa aika hyvin monia vuosia, kunnes nyt pari vuotta sitten kun sain toisen lapseni ne tulivat taas jäädäkseen ja tällä kertaa pahempina. ja nyt niitä tuli myös kotona niin että ampulanssinkin mieheni joutui kerran kutsumaan kun luulin saavani sydän kohtauksen ja henki ei kulkenut. tilanne kumminkin rauhoittui kun ensihoitajat saapuivat. puolisen vuotta sitten viimeksi lähdin sairaalaan kun koko oikea puoli kropasta,naamasta lähtien, tuntui oudolta ja puutuneelta. silloinkaan ei löydetty mitään vaan se johtui kuulemma siitä että niskat on minulla ihan jumissa. niin ne kyllä onkin nykyään koko ajan. nyt aikuisopiskelen ja se vaikuttaa tunneilla olemiseen kun ahdistaa ja jo parisuhteeseenkin kun olen masentunut ja ärtynyt joka toinen päivä ainakin. nyt tilasin siis psykiatrille ajan ja olen valmis tekemään mitä vain että "paranen" tai ainakin etten pelkää koko ajan aivohalvausta, sydänkohtausta ja kuolemaa. Tsemppiä ja voimia sulle!!!!!!! oisi niin kiva jutella jonkun kanssa näistä joka ymmärtää.

Terve. Juuripa tuollaista on minullakin. Tässäpä lyhennetty kertomus.
Reilut 2kymmentä vuotta sitten heräsin yöllä paniikkiin, vedin saappaat jalkaan ja lähdin ulos juoksemaan, takaisin sänkyynja unta palloon. Seuraavat yöt samanlaisia ja siitä se alkoi.
Aikojen saatossa tilanne parani hilalleen, kunnes pärjäsin hyvin. Sitten noin 3 v sitten tul uusi lievä kohtaus yöllä jonka jälkeen jonkin aikaa jälleen ruumiillisia tunteuksia ja yöunet meni. Sain jotenkin tsempattua itseni kuntoon muutamassa kuukaudessa ja siitä asti elämä hymyili ja uni maistui, kunnes tuossa pari viikkoa sitten jostain kummasta alkoi jälleen unet pätkimään ja jälleen sitä ollaan luisumassa huonoon oloon. Nytkin on enimmäkseen ruumiillisia tuntemuksia.
Kaikki alkoi nyt ja edellisellä kerralla päänsäryllä ja pään puutumisella yöllä.
Lääkkeenä on vain opamox pienenä annoksena illalla, jotta yö menisi paremmin. Nyt kyllä tuntuu että voi mennä huonommin.

Hei! Täälläkin ikävä kyllä kohtalotoveri.Olen 26vuotias mies.Kaikki lähti ensimmäisestä paniikkikohtauksesta keskellä yötä ja lääkärissäkin tuli käytyä silloin kun pelotti niin kovasti,diapamin avulla sain sen yön nukuttua joten kuten mutta heti aamulla herätessä rinnassa tuntui oudolta,oli jäänyt sellainen painontunne rintaan joka on vielä tänäkin päivänä.Kohtauksia en ole saanut 6vuoteen vaan oireet ovat jumittuneet jotenkin "päälle" eli ovat koko ajan jossain muodossa päällä eivätkä millään tavalla kohtauksittain.Pahimpina oireina:sydän jyskyttää rinnassa voimakkaasti(ei nopeasti,vaan tuntee joka lyönnin inhottavasti voimakkaana),painon tunne rinnassa,hengitys on raskasta,raajat tikustelee ym ym,pahinta on että jokin oire on aina päällä,ei hetkeäkään normaalia.Kokeiltu kaikenlaista masennuslääkitystä mm.efexor,lyrica ym noin 6-7 erilaista,tällä hetkellä taas cipralex 10mg,ei mitään apua näihin fyysisiin oireisiin.Beetasalpaajistakaan ei ole ollut apua ja ei oikein sovikkaan koska pulssi muutenkin matala.Rivatrilia sekä xanoria ollut tarvittaessa mutta ei merkittävää apua niistäkään.Olisin onnellinen edes yhdestä päivästä jolloin olisi normaali olo ilman jyskytyksiä ja henki kulkisi normaalisti...Oletteko te huomanneet keinoja mistä teille on apua?Tuntuu käsittämättömältä että näin fyysiset oireet voisivat johtua päästä,tosin sydänpuoltakin tutkittu tarkkaan eikä mikään viittaa fyysiseen sairauteen..Liikuntakin lähinnä pahentaa vain oireita mutta yritän silti liikkua..

näille viesteille näkyy olevan, että kaikki reagoivat jotenkin voimakkaasti hengitykseensä. Kannattaa tarkkailla ettei ympäristössä ole jotain ilmastossa joka rasittaa hengityselimistöä.

Lääkkeet tuovat ilman muuta noita fyysisiä lisäoireita, se on selvä. Ainakin shegrik taitaa olla jo lääkevieroitusoireissa tuollaisilla jatkuvilla lääkevaihdoilla.

NINKKÖ

Hei! Täällä olis myös yksi joka on sairastanut paniikkia jo kauan. Ahdistus on ollut kauan päällä ei sitä poista mikään, joka aamu kun herää, siis, jos oon saanut nukuttua alkaa sama ahistus pyöriä. Mulla on noi samat oireet sydän tykyttää, hengitys on pinnallista, pyöryttää, tekis vaan mieli lähteä karkuun ettei pyöryis johonkin kaupan kassalle. Mulla on citalopram lääkitys, joka auttaa kyllä hyvin mutta tulee vaan tilanteita joissa ahdistus vie kyllä voiton. Eikä tää kyllä mun mielestä millään tsemppailulla katoo, eikä ole silleen korvien väli vika kuin sä rossi2 annat ymmärtää. Mun mielestä tää on ihan sairaus siinä missä joku muukin. Ottaako muitakin päähän kun joku tulee siihen ihmetteleen ettetsä ihan tosissas pysty meneen tohon kauppaan tai elluihin ja miks sä oot noin hikisen ja tuskasen näkönen, mikä sun oikein on? Jestas, kyllä vaan ottaa päähän!!!!!

Tuttua juttua kirjoittelua takana 20-vuotta. Yritin aikanaan kertoa tuota samaa siis kun on kesto päällä 24/7 ja lääkärit sanoivat vain että se lähtee kun menee vain. No kymmenen vuoden aikanan menin ja yrittelin - töitä sain helposti hyvien työtodistusten turvin mutta tuo kestostressi vei voimat ja siihen tulemassa nimittäin kun ne psykan diagnoosit ovat veteen piirretty viiva joskus ne muuttuu kun ihmisen psyyke kestää ajan ja toisen joskus hyvin pitkäänkin.

Masennuslääkettä kannattaa ajatella käyttävänsä täysmäärän, usein käytetään liian alhaisia määriä jolloin bentsoja napsitaan liikaa eikä se ratkaise asiaa. Jos yhtään siltä tuntuu kokeilkaa kysykää tai katsokaa bipojen palstaa ja mitä lääkecoktaileja siellä on. Joskus toisenlainen mieto lääkitys voi tasaannuttaa ja sitten sen voi jättää pois. Rebound ilmiöstä puhutaan paljon siis kun lähtee lääkityksen tielle on siellä aina toisaalta sekin on parempi kuin invalidisoituminen pikkuhiljaa kestostressin muotouessa taudiksi ja toiseksi työkyvyttömäksi.