Mä en todellakaan ymmärrä tätä maailmaa, ihmiset kiusaavat ja loukkaavat tosiaan sillä tämän maailman nykyinen tilanne osoittaa sen että mitä parempi olet näissä asioissa niin sitä paremmin pärjää täällä. Kiltit ja mukavat ihmiset ei yleensä pärjää täällä, mutta en vertaa itseäni näihin ihmisiin sillä itsekkin olen tehnyt henkistä ilkivaltaa toisille pönkittääkseni omaa asemaani yhdyskunnassa ja ajanut varmasti muita ihmisiä samaan tilnateesen kuin missä itsekkin olen, ja häpeän sitä sitten oikeen perkeleesti. Ja kyllä oma tilanteeni johtuu suurin piirtein kiusaamisen takia kuten ehkä huomata saattoi, mutta sen masennuksen kipinän jälkeen alkoi kaikki muukin masentamaan, omat valinnat elämässä, miten on kohdellut toisia ihmisiä, ja rakkauttakaan en ole löytänyt vaikka etsinyt olen
Toki olen ollut oikein oma-aloitteinen ja etsinyt apua masennukseen, ja apua sainkin ja apua siitä on ollutkin mutta ilmeisesti ei riittävästi. Se auttaa helvetisti kun saa puhua asiat suoraksi(psykiatriaa meinaan nyt), murheet, asiat jotka vituttaa, asiat jotka kaduttaa jne, näitä asioita en saa puhuttua kenellekkään muulle kuin psykiatrille sillä se ei haittaisi vaikka hän tuomitsisi minua.
Olen ollut muuten maseentunut jo 6 vuotta mutta hain vasta tätä ammatiapua puolisen vuotta sitten, selvisin sen 5 ja 1/2 vuotta paskamaisella tavalla, erakoitumalla pikku hiljaa virtuaalimaailmaan, sillä tarkoitan nettiä, mmo pelejä ja videopelejä yleensäkin. Mitä vanhemmaksi vartuin sitä enemmin nämä asiat vetivät minua puoleensa. Samaan aikaan kuin kaverit lähti dokaamaan tai viettämään laatu aikaa jonnekin muualle niin meikäläinen datasi kotona yksin, säälittävää ja surullista sanoisin.
Mutten tietenkään ole yksin ollut koko ajan, en mä ny niin erakko ole ollu, onhan mul ollu aina mukana tuo kuoleman kylmä käsi mikä osoittaa tuonelaan. en tiedä miksi en ole vielä sitä hirttoköyttä asetellut ja kiristänyt sitä 85 kilolla, ehkä olen toivonut parempaa huomista. Sitä ei oo muuten vielä tullut.
Unohtu muuten mainita mikä sai minut hakemaan ammattiapua, sain tuossa aikaisemmin sellaisen hermoromahduksen, tai en tiiä olik se sellane mut ei se hirttoköysi ollu koskaan niin lähel mitä silloin. Sinä päivänä meikäläinen vuodatti enemmän kyyneleit kuin koskaan mun lyhyen elämän aikana ja sellane ei ol meikäläisen tapast ollenkaan, mut ainakin se sai mut ottamaan niskast kiinni ja soittamaan nupoon.
Halusin vaan kirjoittaa tän koska tuntu siltä, ja haluan sanoa niille masennuksen kollegoille että hakekaany helvetti heti nyt sitä apua kun asiat menevät vituillee, varsinki nuoremmat ihmiset sillä teille se on aika halpaa vielä ja en toivo että kenestäkään tulee samanlainen ihmisraunio mitä meikä nyt on sillä on nyt elämäs parempiakin vaihtoehtoi, vaik meikä ei ol ny ehkä se paras puhumaa, ja jos joidenki kaverit on samas tilantees ni älkää ihmees jättäkö heitä huomoitta, vaikka he eivät mukamas haluais apuu niin luulen että he ei vois olla onnellisempii siitä kun joku oikeesti vielä välittää heistä, meikä ei ainakaa vois olla....ja tuntuukin että oman elämän kohtaa ei sitä onnelista loppua löydy ainakaan viimeisimmän tilannekatsauksen mukaan.
Halusin nyt vaa vuodattaa tän tekstin tänne, ja valitan uudestaan tekstin sekavuutta ja myös meikän tekemiä kirjoitusvirheitä, ja en toivo mitää helvetin masennus experttiä tänne kertomaan mikä voisi auttaa tai mitään vitun trollia vittuilemaan, voi vuodattaa enneminkin omat murheet sillä nimettömänä tämä säilyy : )
Toki olen ollut oikein oma-aloitteinen ja etsinyt apua masennukseen, ja apua sainkin ja apua siitä on ollutkin mutta ilmeisesti ei riittävästi. Se auttaa helvetisti kun saa puhua asiat suoraksi(psykiatriaa meinaan nyt), murheet, asiat jotka vituttaa, asiat jotka kaduttaa jne, näitä asioita en saa puhuttua kenellekkään muulle kuin psykiatrille sillä se ei haittaisi vaikka hän tuomitsisi minua.
Olen ollut muuten maseentunut jo 6 vuotta mutta hain vasta tätä ammatiapua puolisen vuotta sitten, selvisin sen 5 ja 1/2 vuotta paskamaisella tavalla, erakoitumalla pikku hiljaa virtuaalimaailmaan, sillä tarkoitan nettiä, mmo pelejä ja videopelejä yleensäkin. Mitä vanhemmaksi vartuin sitä enemmin nämä asiat vetivät minua puoleensa. Samaan aikaan kuin kaverit lähti dokaamaan tai viettämään laatu aikaa jonnekin muualle niin meikäläinen datasi kotona yksin, säälittävää ja surullista sanoisin.
Mutten tietenkään ole yksin ollut koko ajan, en mä ny niin erakko ole ollu, onhan mul ollu aina mukana tuo kuoleman kylmä käsi mikä osoittaa tuonelaan. en tiedä miksi en ole vielä sitä hirttoköyttä asetellut ja kiristänyt sitä 85 kilolla, ehkä olen toivonut parempaa huomista. Sitä ei oo muuten vielä tullut.
Unohtu muuten mainita mikä sai minut hakemaan ammattiapua, sain tuossa aikaisemmin sellaisen hermoromahduksen, tai en tiiä olik se sellane mut ei se hirttoköysi ollu koskaan niin lähel mitä silloin. Sinä päivänä meikäläinen vuodatti enemmän kyyneleit kuin koskaan mun lyhyen elämän aikana ja sellane ei ol meikäläisen tapast ollenkaan, mut ainakin se sai mut ottamaan niskast kiinni ja soittamaan nupoon.
Halusin vaan kirjoittaa tän koska tuntu siltä, ja haluan sanoa niille masennuksen kollegoille että hakekaany helvetti heti nyt sitä apua kun asiat menevät vituillee, varsinki nuoremmat ihmiset sillä teille se on aika halpaa vielä ja en toivo että kenestäkään tulee samanlainen ihmisraunio mitä meikä nyt on sillä on nyt elämäs parempiakin vaihtoehtoi, vaik meikä ei ol ny ehkä se paras puhumaa, ja jos joidenki kaverit on samas tilantees ni älkää ihmees jättäkö heitä huomoitta, vaikka he eivät mukamas haluais apuu niin luulen että he ei vois olla onnellisempii siitä kun joku oikeesti vielä välittää heistä, meikä ei ainakaa vois olla....ja tuntuukin että oman elämän kohtaa ei sitä onnelista loppua löydy ainakaan viimeisimmän tilannekatsauksen mukaan.
Halusin nyt vaa vuodattaa tän tekstin tänne, ja valitan uudestaan tekstin sekavuutta ja myös meikän tekemiä kirjoitusvirheitä, ja en toivo mitää helvetin masennus experttiä tänne kertomaan mikä voisi auttaa tai mitään vitun trollia vittuilemaan, voi vuodattaa enneminkin omat murheet sillä nimettömänä tämä säilyy : )
Vastaukset 2
Vanhimmat
Haluaisin lähinnä kommentoida tuota aloitusta: "Kiltit ja mukavat ihmiset ei yleensä pärjää täällä"
Tämä saattaa olla tottakin, mutta tämä kyseinen käsitys on hyvin voimakkaasti television synnyttämä ja tukema. Telkkarissa pyörii jatkuvasti ohjelmia, joissa häikäilemättömät ja ovelat ihmiset voittavat. Kaikki mahdolliset selviytymisohjelmat, joissa erilaisissa olosuhteissa kilpaillaan voittajan asemasta. Selviytyjät, diili jne.
Uskaltaisin kuitenkin väittää, että todellisuudessa ne ovat juuri ne ystävälliset, rehelliset ja mukavat ihmiset, jotka pärjäävät. Se vaikutelma kusipäiden onnistumisesta elämässä on vain illuusiota, joka on viime aikoina korostunut tietyistä syistä.
Tekstisi on muuten ihan hyvin kirjoitettu. Se ei ole mitenkään erityisen sekava tai epämukava lukea. Hyvä teksti kokonaisuudessaan.
Niin se on että mainosmaailma luo kuvan että vain kauniit, rohkeat ja rikkaat ja ne modernimmat perivät maan. Samoin viihde- ka virtuaalimaailma. Ja sehän on vain bisneksen tuottama harha. Meille on annettu vapaus valita ja järki ajatella!