Olen miettinyt pitkän aikaa, että miksi valehtelen? Valehtelen kaikesta. Olen menestynyt työelämässä ja opiskeluissani, mutta olen alkanut miettimään että onko kaikki valehtelun ansiota. Joka aamu päätän, että tänään en keksi mitään juttuja, mutta samantien kun joku kysyy jotain, päästän suustani sammakoita ja aivan käsittämättömiä juttuja. Pelottavinta tässä on se, että tarinani ovat niin uskottavia, ettei niitä kukaan epäile. Olenko patologinen valehtelija?
Miksi en osaa olla rehellinen?
liarliar1
4360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varmaan alat itsekkin uskomaan omiin valheisiin. Jos väitteesi on totta, mitä tosin kyllä paljolti epäilen, koska eihän niin kukaan pysty elämään. Ennen piktää kyllä kulissit sortuvat ja valhelinnasi sortuu kuin korttitalo. Ja ei sitä mielenterveyskään loputttomiin kestä.
Voisit kyllä laittaa jotain esimerkkejä, mitä ja miten jujutat?
Itseäni valheet satuttavat joka päivä. Mietin vaan miten ihminen voi olla tahtomattaan läpimätä. Valheeni ei onneksi ole (toivottavasti) tuottanut kenellekään mitään pahaa, mutta esim. töissä virheen tehdessäni saan aina jotenkin syyn vieritettyä jonkun muun niskoille. Joku muu saa sanomiset. En osaa enkä halua ottaa vastuuta. Myös aina joku on tarinoissani sanonut johonkin asiaan jotakin, vaikka sellaista ei ole tapahtunut. Tämä on ehkä syy miksen onnistu ihmissuhteissa. Heti kun joku pääsee ihon alle niin tulee kenkää.
Ei kaikki osaa... ite ainaki oon niin epärehelline ja lipevä kusettaaja ku olla voi... valheiden verkko on ku korttitalo.... kusetin ja liimasin ne kortit yhtee... valehtelu vie pitkälle muttei kannata
Kuulostaa tutulta.
- se tulee spontaanisti
- se tukee juttujani, antaa niille enemmän painoarvoa
- ne tekee minusta "mielenkiintoisamman" "paremman" ihmisen "sankarin"
- en pystynyt hillitsemään sitä
- koko ajan pelko paljastumisesta
- eri valheet eri ihmisille (eli eri kulissit eri ihmisille)
onneksi se on minulla (ainakin toistaiseksi) historiaa.
Minulla se valehtelu johtui riittämättömyyden tunteesta, joka taas johtui lapsuuden traumoista. Ja vaikka minä en sitä sairaana ymmärtänyt, niin valehtelin eniten itselleni. Koko elämäni oli valhetta ja elin suorittamalla ego,ego,ego...
Korttitalon romahtaminen (siihen meni 20v) ja tippuminen ihan pohjalle on paras asia, mitä minulle on tapahtunut. Menin terapiaan, jossa olen edelleen ja olen ainakin toistaiseksi kuivilla.
Se oli todella kuluttavaa, tyhjää elämää, jota en pysty enää edes ymmärtämään.