Kyllä mä oon nyt tajunnut

ettei ne laastarit mitään auta. Sinua vain rakastan :)
10307
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Harmi vaan, että minun rakkauteni kuoli laastareihisi. Rakkauden vuoto tyrehtyi. Valitan.

Äänestä
  • Harmi sillä minun rakkauteni ei kuollut mihinkään sinun paskoihin temppuihisi.

    Äänestä

hänelle.

Äänestä
  • Kertoisin jos uskaltaisin...

    Äänestä

Mitä? Mitä? Ihmisen pitäisi siis jatkuvasti tuntea itsensä terveeksi henkisesti ja fyysisesti. Olla lujasti vakuuttunut tuon terveyden horjumattomuudesta. Jokainen voi vähitellen rakentaa alitajuntaansa pysyvän terveyden ajatuksen. Miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa ovat saaneet apua Couen klassisista suggestio-ohjeista. Eräs tälläinen yleisohje on seuraava: Aamulla heti heräämisen jälkeen istahda mukavaan nojatuoliin ja rentoudu täydellisesti. Sano itsellesi rauhallisesti, aivan ponnistelematta: "PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ JA JOKA SUHTEESSA VOIN PAREMMIN JA PAREMMIN" Toista suggestio n. 20 kertaa. Tilannetta voidaan ajatella eräänlaisena meditaation osana, jossa suggestio on "mantrana" Useille ihmisille näinkin yksinkertainen suggestio merkitsee valtavaa asennemuutosta - alkaa positiivisen ajattelun ja toiminnan jakso.

Äänestä
  • Mites tuo on sulla ittelläs toiminu? Ai juu, sulla on vielä suggestoituminen hieman "vaiheessa"...ja palsta toimii hyvänä "välivaiheena"

    "Ikävä loppuu ikävöimällä"...siinä mun mantra. Palstailu kuuluu osana ikävöinnin prosessiin, eikä kestä ikuisuuksiin...

    Äänestä

en harrasta laastareita. En ole heikko.

Äänestä
  • itseäni heikkona pidä, mutta olen kokemuksesta oppinut, että laastarisuhde voi olla todella hyödyllinen; viimeksi sain laastarin avulla ajatukseni takaisin itselleni, kun niiden valtaajaa taas on minun mahdoton itselleni saada.
    En tiedä mihin tuo sinun äö:si viittaa, mutta oma äo:ni riittää mensan jäsenyyteen.

    Äänestä

  • Äö = älykkyysÖsamäärä?

    Äänestä

Minusta tuntuu kans, että rakastan häntä edelleen, vaikka olen käynyt treffeillä ja on ollut yksi etäsuhde. Olen miettinyt sitä, että onko tämä joku pakkomielle. Kuvittelenko hänet "ihanneihmiseksi", joka ei pidä paikkaansa vai mihin minun pitäisi uskoa. Aina minusta tuntuu, etten ole läsnä ihmisten kanssa, joiden kanssa olen, että esitän jotain roolia. Hänen kanssaan kaikki oli toisin. Tai sitten vain kuvittelen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Uskothan sen kirjoitti:

ettei ne laastarit mitään auta. Sinua vain rakastan :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu